Kirjoittaja: Sofia Kortesluoma
(Lyhennelmä kurssilla ÄI4 tehdystä kirjoitelmasta.)

Jokaisella meistä on mielipiteitä, ja lähes jokainen on varmasti joskus joutunut tuomaan omansa esille. Aina oman mielipiteen ilmaisu ei ole helppoa, ja joskus siihen liittyy riskejä. Davis Guggenheimin dokumenttielokuva Malala (He named me Malala 2015) kertoo Malala Yousafzaista, joka laittoi oman henkensä vaaraan mielipiteensä takia. Hän tahtoi koulunkäyntiä tytöille ja joutui ammutuksi.

Tunteet liittyvät vahvasti mielipiteisiimme. Esimerkiksi eläinrakas henkilö saattaa olla sitä mieltä, että eläinten oikeuksia pitää puolustaa. Malala puolustaa tyttöjen ja naisten oikeuksia, mihin varmasti on vaikuttanut se, että hän on itsekin tyttö. Hän on todennäköisesti omassa elämässään ja ympäristössään kohdannut vääryyttä naisia kohtaa. Toisaalta kuinka monta tunnettua miestä tiedämme, jotka ovat menneet yhtä pitkälle puolustaakseen vastakkaisen sukupuolen asemaa?

Me Suomessa olemme tottuneet sananvapauteen. Saamme vapaasti arvostella kaikkea aina lähikaupan valikoimasta tasavallan presidenttiin. Joissakin maissa sananvapautta on kuitenkin rajoitettu, toisissa enemmän ja toisissa vähemmän. Tällaisissa maissa ihmiset eivät pysty vapaasti arvostelemaan yhteiskunnallisia ongelmia, kuten naisten tai vähemmistöjen asemaa. Malala, josta elokuva kertoo, on ottanut tehtäväkseen taistella naisten eriarvoisuutta vastaan ja puhua siitä, kun muut eivät uskalla. Vaikuttavaa hänessä on juuri se, että hän ei ole länsimaalainen, joka tulee tasa-arvoisesta yhteiskunnasta. Malala tulee sieltä, missä eriarvoisuutta on eikä siitä saa tai haluta puhua.

Osassa maista sananvapauden ja mielipiteen rajaaminen on viety niin pitkälle, että rajoituksia rikkova saattaa joutua vankilaan. Historian aikana etenkin poliittisesti eri tavalla ajattelevia on tapettu, jopa valtion toimesta. Muun muassa natsi-Saksassa erilaisten mielipiteiteiden takia saattoi joutua keskitysleirille.

Vaikka valtio ei estäisikään oman mielipiteen ilmaisua, saattavat ympärillä olevat ihmiset silti hankaloittaa sitä. Yhteisöt, joissa elämme ja kulttuurit, joihin kuulumme vaikuttavat mielipiteisiimme ja siihen, mitkä niistä voimme tuoda esille. Myös uskonto saattaa vaikuttaa tähän, sillä erilaisilla uskonnoilla on eri käsityksiä maailmasta ja eri ihmisten asemasta siellä. Hyvin vahvasti uskovaisesta perheestä tulevan voisi olla vaikeaa yrittää puolustaa esimerkiksi homoseksuaalien oikeuksia tai tasa-arvoista avioliittolakia.

Joskus ihmiset pelkäävät muutosta, etenkin perinteiden ja vanhojen tapojen muuttumista. Mitä tapahtuu jos uskontoja modernisoidaan tai naiset saavat lisää oikeuksia ja itsenäisyyttä? Malalakin toteaa: "Mutta jos minulla olisi tavallinen äiti ja tavallinen isä, minulla olisi nyt kaksi lasta." Tällä Malala viittaa siihen, miten kehitysmaissa tytöt joutuvat menemään nuorena naimisiin ja hankkimaan lapsia. Hänen vanhempansa eivät kuitenkaan halunneet toimia perinteisesti kuten muut heidän ympärillään. Ei ole helppoa toimia ja ajatella eri tavalla kuin muu yhteisö.

Mielipiteemme ja tunteemme asettavat meidät haavoittuvaan asemaan. Jos avaudemme ja puhumme tunteistamme, on aina riskinä, että joku käyttää sitä hyväkseen. Vaikka ei joutuisi valtion, yhteisön tai kulttuurinsa vainoamaksi, saattaa silti helposti
tulla kiusatuksi tai arvostelluksi. Etenkin nuorten keskuudessa seksuali- tai sukupuolivähemmistöjen puolustamisesta on helppo joutua muiden silmätikuksi.

Olen itsekin monesti miettinyt, mitä uskallan tai viitsin jakaa someen. Entä jos joku ymmärtää minut väärin tai saan osakseni haukkuja? On vaikea jaksaa puolustaa itselle tärkeää asiaa, jos siitä saa osakseen pelkkää vastustusta. Malalakin pohtii elokuvassa kotiin paluuta, mutta toteaa sitten: "Valitsin tämän elämän ja nyt minun pitää jatkaa sitä." Malala jaksaa vastustuksesta huolimattaan jatkaa työtään naisten ja tyttöjen aseman puolesta. Edes ampuminen ja lähellä kuolemaa käyminen ei pysäyttänyt häntä. "He luulivat luodin hiljentävän meidät." Oman työn ja vaikutuksen jäljen näkeminen on kuitenkin palkitsevaa. Se on varmasti auttanut myös Malalaa jaksamaan vastustuksista huolimatta.

Päivittäessäsi someen ilmastonmuutoksesta tai osallistuessasi poliittiseen keskusteluun et voi tietää muiden reaktiota. Vaikka emme joutuisi Malalan kohtaamiin tilanteisiin kuten ammutuksi, ei omien mielipiteiden ja tunteiden ilmaisu ole silti helppoa. Lähes kaikesta, mitä sanot, voit joutua kiusatuksi, arvotelluksi ja kritisoiduksi. Vaikka kuinka tekisit töitä itselle tärkeän asian eteen, on maailmassa aina joku, joka on eri mieltä. Aina saat eteesi eriäviä mielipiteitä ja vihaisia vastalauseita. Kaikkien meidän ei tarvitse vaarantaa henkeämme, mutta voimme silti miettiä, mitkä asiat ovat puolustamisen arvoisia.

Uskaltaisinko ensi kerralla osallistua vahvemmin keskusteluun ja tuoda esille omat ajatukseni, silläkin uhalla, että kaikki eivät olisi samaa mieltä? Tarvitseeko kaikkia aina miellyttää ja kaikesta olla samaa mieltä?