Kirjoittanut: H.P.

Usein väitetään, ettei nykypäivänä onnellisuutta tai kauneutta kuvata enää muualla kuin mainoksissa. Väitetään, ettei kirjallisuudessa tai taiteessa kuvata enää positiivisia tunteita, vaan enimmältään surua ja masennusta. Vaikka nämä aiheet ovatkin yleistyneet viime vuosina, on tämä väite kuitenkin valheellinen. 

Taiteessa on aina kuvattu monia eri tunteita. On taideteoksia, joissa kuvataan traagisia onnettomuuksia, mutta on myöskin maalauksia, joissa kuvataan onnellisuutta ja elämän iloa. Kaikki riippuu toisaalta suuresti siitä, kenen näkökulmasta taidetta katsotaan. Sama maalaus voi näyttää kahdelle ihmiselle aivan erilaiselta. 

Väitteen mukaan menneisyydessä taideteokset ovat olleet onnellisempia. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Suuri osa hyvin tunnetuista maalauksista kuvaa varsin melankolisia tunteita sekä taiteilijan omia elämän tragedioita. Esimerkiksi Frida Kahlon vuoden 1944 maalauksessa Katkennut pylväs kuvataan onnettomuudesta ja sen seurauksista kärsivää Kahloa. Myöskin useissa Vincent van Goghin maalauksissa kuvataan hänen huonoa mielenterveyttään. 

On menneisyydessä toki ollut myös paljon onnellisuutta ja kauneutta kuvaavia taideteoksia. Esimerkiksi Jean-Honoré Fragonardin öljymaalauksessa Keinu, noin vuodelta 1767, kuvataan varsin onnellisen näköistä nuorta naista puutarhan keinussa. Taideteoksessa on käytetty paljon lämpimiä värejä ja puutarhan kasvit on maalattu eloisiksi. Näillä on tuotu esille luonnon kauneutta ja lapsuuden iloa.  

Myöskin menneisyyden kirjallisuudessa on ollut paljon sekä surullisia että onnellisia teoksia. Onnellisista teoksista esimerkkinä toimivat useat Jane Austenin romaanit, kuten Ylpeys ja Ennakkoluulo (1813) sekä Järki ja tunteet (1811). Niissä kuvatut tapahtumat päättyvät onnellisesti, vaikka eivät kaikki romaanien tilanteet olisikaan aina iloisia tai täynnä rakkautta. 

Traagisista romaaneista hyvä esimerkki taas on Emily Brontën vuoden 1847 romaani Humiseva harju. Se käsittelee monia vakavia asioita, kuten lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä pahoinpitelyä. Romaanissa käsitellään myöskin ohimennen lasten kodittomuutta.  

Nykypäivänä useat kirjat käsittelevät synkkiä aiheita. Rasismia käsitellään Angie Thomasin vuoden 2017 romaanissa Viha jonka kylvät ja mielenterveyttä taas Holly Bournen romaanissa Oonko ihan normaali vuodelta 2015. On kuitenkin tärkeää ottaa huomioon, että myös vakavia aiheita voidaan käsitellään kirjallisuudessa tavoilla, jotka eivät ole niin synkkiä. Esimerkiksi Nicola Yoon vuoden 2015 romaanissa Kaikki kaikessa käsitellään parantumatonta sairautta. Siinä päähenkilö saa kuitenkin sairaudestaan huolimatta onnellisen loppunsa. Tämä onkin yleinen piirre rakkausromaaneille.  

Kuvataiteessakin kuvataan nykyään paljon tärkeitä ongelmia. Esimerkiksi valokuvausta käytetään tapana tuoda esille suuria ongelmia, jotka kaipaavat huomiota. Tämän takia yleisiä aiheita nykypäivän valokuvissa ovatkin ilmastonmuutos sekä ympäri maailmaa tapahtuvat mielenosoitukset. Tästä esimerkkinä toimii hyvin vuoden 2020 BLM-protestit, joissa valokuvia käytettiin keinona tuoda esille Amerikassa tapahtuvaa poliisiväkivaltaa. 

Tämä onkin esimerkki siitä, miksi vakavat aiheet ovat yleistyneet nykypäivän taiteessa. Ennen vanhaan ei ollut samanlaista mahdollisuutta tuoda vapaasti esiin maailmalla tapahtuvia ongelmia. Tietojen välittäminenkään ei ollut silloin läheskään yhtä yksinkertaista kuin nykypäivänä. Internetin ja sosiaalisten medioiden avulla on tietojen välistys nykyään helppoa ja nopeaa. 

Tämä ei tietenkään tarkoita, ettei valokuvauksessa tuotaisi enää esille iloisia aiheita. Yksi yleistyneistä aiheista valokuvauksessa ovet eläimet. Saksalainen valokuvaaja Elke Vogelsang (elkevogelsang.com) onkin tunnettu eläinmuotokuvistaan. Hänen kuvissaan nähdään monia eri koirarotuja sekä hevosia ja kissoja. Tunnetuimpia teoksia Volgensangilta ovat koirakuvat, joissa koiria kuvataan ilmeikkäinä ja iloisina. 

Näin lopuksi palataan vielä alkuperäiseen väitteeseen: nykypäivänä onnellisuutta tai kauneutta ei kuvata enää muualla kuin mainoksissa. Nyt on kun on todettu onnellisuutta ja myös kauneutta löytyvän nykypäivän taiteesta ja kirjallisuudesta, on aika perehtyä mainoksiin. Mainonnassa, kuten muissakin taiteissa, on sekä onnellisia sekä kauniita että surullisia ja melankolisia teoksia. Mainoksen tyyli riippuukin siis eniten siitä, mitä tuotetta mainoksessa yritetään myydä. 

Osassa mainoksista pyritään herättämään vahvoja tunteita, joilla luodaan tunneyhteyttä mainostajan ja katsojan välille. Esimerkiksi Elisan artikkelissa “Pidetään yhtä” (https://www.bobtherobot.fi/blog/1097/pidetaan-yhta 03.10.2017) on mukana mainos, jonka tarkoituksena on saada nuoria olemaan yhteydessä vanhempiinsa enemmän. Tässä mainoksessa ei kauneutta ja iloa nähdä, vaan sen sijaan siinä tuodaan esille surua ja huolta.  

Coca-Colan joulumainoksessa “The Letter – Kirje" (https://www.youtube.com/watch?v=mVjue2ceLB8 10.11.2020) toisaalta sitten kauneutta ja onnellisuutta riittää. Videon aiheena on isän ja tyttären välinen rakkaus, ja toisin kuin edellisessä mainoksessa, sitä kuvataan onnellisesti. Mainos päättyykin koskettavissa merkeissä isän palatessa jouluksi kotiin lapsensa luo. 

Vaikka molemmissa mainoksissa aiheena oli perheen välinen rakkaus, käsiteltiin sitä mainoksissa hyvin erilaisesti. Elisan mainoksessa suhde oli hyvin huono ja isän huolta lapsestaan, kun taas Coca-Colan mainoksessa isän ja lapsen suhde oli hyvä ja lämmin. Tässä nähdäänkin, miten erilaisia mainokset voivat olla, vaikka ne käsittelisivätkin samaa aihetta. 

Vaikka onkin totta, että totiset aiheet ovat yleistyneet taiteessa viime vuosien aikana, on tärkeää muistaa, että positiivisiakin taideteoksia ja taiteen muotoja onvielä olemassa. Onnea ja kauneutta löytyykin siis kaikkialta vielä nykypäivänäkin, kunhan sitä vain osaa etsiä. Kuten kaikille tutussa sanonnassa kerrotaankin, kauneus, kuten myös onni, on katsojan silmässä.