Kirjoittanut: Noora Villikka

Lasten ja nuorten hyvinvointi on nykyään aiheena esillä suuresti. Se on hyvä asia. Kun etsii uutisia aiheesta, herää kuitenkin suuri huoli ja ehkä jopa pelko, joka on vaikea sivuuttaa, kun ajattelee, että nuorissa on tulevaisuus.

Tietokirjassaan ”Leikkiminen Kielletty!” (Atena, 2015) kirjailija Jukka Laajarinne pohtii muun muassa lasten ja nuorten pahoinvointia ja sen erilaisia syitä. Laajarinne mainitsee, että nuorten huonovointisuudesta puhuttaessa esiin nousee yksi syy ylitse muiden: puutteellinen vanhemmuus. Laajarinne tuo esiin myös MLL:n lasten ja nuortenpuhelimen määrän, yli 6 000 vuosittaista soittoa, ja sen, että yleisin, yhä kasvava keskusteluaihe on arkiset päivän kuulumiset.

Tieto on vähintäänkin erittäin huolestuttava. Jos lapsi tai nuori kokee, että hänen tarvitsee soittaa jonnekin, jotta tulisi kuulluksi, on nykyään asia tai toinenkin erittäin pielessä. Eikö kotona ole ketään, joka kuuntelisi päivän kuulumiset? Vaikka aikuinen olisikin fyysisesti paikalla, voi hän silti olla täysin poissa tilanteesta. Alkoholi, muut huumausaineet, mielenterveysongelmat vievät. Vastuu lapsesta siirretään yhteiskunnalle. Aina ei kuitenkaan voida syyttää vanhempia, vaan myös yhteiskuntaa, joka vaatii meiltä kaikilta - ikään katsomatta - paljon. Vastuuta jaetaan kohtuuttoman paljon ja nuorille annetaan päätäntävalta kohtuuttoman suuriin asioihin.

Erittäin hyvä asia on, että lasten ja nuortenpuhelin ja muitakin tämän kaltaisia palveluita on olemassa, joista lapsi saa apua ja tukea. Harmittavaa vain on, ettei lasten ja nuortenpuhelin pysty lasta kasvattamaan, pelkästään tukemaan ja kuuntelemaan. Mitä tapahtuu niille, joita ei kotona kuunnella tai kasvateta?

Viime aikoina on ollut esillä hyvin paljon erilaisia tapahtumia, joissa nuoret pahoinpitelevät esimerkiksi toisia nuoria. Hyvin paljon esillä ollut, joulukuussa 2020 tapahtunut Koskelan teinisurma on esimerkki siitä, mitä voi käydä, jos nuoret voivat pahoin. Koskelan teinisurmassa kolme teinipoikaa pahoinpiteli ennalta tuntemaansa koulutoveria, ja lopulta pahoinpidelty kuoli saamiinsa vammoihin. Tämä on kuitenkin vain yksi, ehkä kaikista äärimmäisin ja huonoin pahoinvoinnin monista esiintymismuodoista.

Mitä nuorten pahoinvoinnille voi tehdä? Vastuu ja oikeudet on syytä rajata niin, että nuori pystyy ne itse vielä kantamaan ja hoitamaan. Lapsuuden ja sen ajan vapauden ei tulisi olla liian lyhyt. Aikuisten tulisi olla läsnä silloin, kun sitä tarvitaan. Lasten ja nuorten huonoon oloon on syytä puuttua heti, kun sitä tai sille tyypillisiä piirteitä havaitaan. Myös silloin, kun niitä ei havaittaisikaan, on hyvinvointia silti hyvä kartoittaa säännöllisesti. Lasten ja nuorten hyvinvointi on erittäin tärkeä asia. Mielestäni tulevaisuus kuulostaa melko pelottavalta, mikäli pahoinvointisuus jatkuu ja lisääntyy.