Fiksulla nuukailulla parempi tulevaisuus
Kirjoittanut: Nuutti Kähärä
Laura Honkasalon kirjoittama tietokirja "Nuukaillen" (Nuukaillen eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman, 2016) oli todella mukava lukukokemus. Se oli tietokirjaksi erittäin helppolukuinen. En ole aikaisemmin lukenut paljon kirjoja, mutta koska kirjan tyyli oli todella vapaa, opin asioita yllättävän hyvin ja helposti. Honkasalon kirjoitustyyli oli mielestäni kiva. Tuntui kuin Honkasalo olisi kirjoittanut kirjan tunteella ja lämmöllä, koska se sisälsi paljon asioita menneisyydestä. Kun hän kuvaili perhettään, hänen sanoistaan huokui rakkautta ja muita hyviä tunteita. Lukeminen oli erittäin miellyttävää, ja hetkittäin tuntui siltä, kuin olisi kuunnellut omaa mummoa. Kun Honkasalo välillä puhui vakavammin, niin sen myös halusi ottaa vakavasti. Mietin niitä asioita vähän syvällisemmin ja yritin oppia niistä jotain.
Kirjassa oli paljon uusia asioita, joita ei tullut aikaisemmin edes mietittyä. Kirjassa oli useita mainintoja tavoista, jolla saada luonnosta ruokaa pöytään, eikä aina tarvitse ostaa kaupasta raaka-aineita. Honkasalo oli jäänyt yksinhuoltajaksi, minkä takia hänellä oli rahat tiukilla. Hän käytti isovanhemmilta opittuja niksejä ja tietoa, millä hän sai ruokaa luonnosta. Kirjassaan hän jakaa monia näitä käyttämiään reseptejä ja ruokavinkkejä. Esimerkiksi proteiinipitoisia välipaloja saa hyönteisistä. Kirjassa verrataan nykypäivän aikoja sota-aikaan moneen kertaan. Sota-aikana elävät ihmiset olivat pakon takia oppineet säästämään eläimestä ylijäämät ja käyttäneet ne johonkin muuhun. Honkasalo yrittää jakaa näitä vinkkejä eteenpäin, jotta ihmiset oppisivat säästämään, eikä jätteitä kertyisi niin paljoa. Minulle jäi mieleen useita mielenkiintoisia vinkkejä, joita en olisi ikinä tullut ajatelleeksi. Teen avulla voi esimerkiksi sävyttää hiuksia tai käyttää jalkakylpynä. Sillä voi myös pestä ikkunoita, mikä oli todella silmiä-avaavaa, että ruokaa tai juomaa voi käyttää moneen arkipäivän tekemiseen.
Tekstiilejä, kenkiä, lehtiä, huonekaluja ja muita asioita menee roskikseen aivan liian usein. Ihmisten pitäisi ottaa mallia muista ihmisistä, jotka korjaavat vaatteita ja huonekaluja. Luin Nurmijärven kunnan viime vuoden artikkelia "Kierrätä ja kuluta kestävästi", jossa on tuotu eri vaiheita esille kierrättämisestä. Jos esimerkiksi tuote on rikkinäinen, niin ensimmäiseksi se pitäisi yrittää korjata. Jos tuotetta ei voi korjaamallakaan käyttää, niin kierrätä se. Jos tuotetta ei voi kierrättää, lajittele se sekajätteisiin. Jos tuotetta ei pysty kierrättämään eikä hyödyntämään energiana, niin se pitää lajitella erikseen, ettei se päädy hyödynnettävän jätteen sekaan. Kun näitä konsteja käyttää hyväksi, niin kierrättäminen on onnistunutta ja sillä vähennetään jätteiden määrää.
Opin Honkasalosta sen, että hän on erittäin välittävä ja hyvä ihminen. Hän näkee vaivaa säästämisen eteen ja pitää itsensä kurissa turhien ostosten kanssa. Maailmasta sen sijaan opin, että jätteiden säästämisen kannalta kehittymiseen on vielä pitkä matka. Esimerkiksi kirjan mukaan jopa 40 prosenttiä roskikseen päätyvästä ruoasta voitaisiin hyödyntää. Itsestäni opin, että voisin olla ympäristöystävällisempi. Voisin heittää vähemmän ruokaa roskikseen tai olla ostamatta asioita, joita en välttämättä tarvitse.
Honkasalon kirja sopii mielestäni kaikille, mutta se on ehkä enemmän suunnattu ihmisille, joita säästäminen kiinnostaa. Kirjassa on paljon vinkkejä, jotka voivat muuttaa ajatuksia säästämisestä. Jos joku ei halua säästää poimimalla luonnonkasveja takapihalta, niin kirjassa on monia muitakin ideoita. Varakas ihminenkin voi lukea Honkasalon kirjan ja tajuta jotain. Hyvällä tavalla hänellä voi napsahtaa päässä ja hänen ajatustapansa voi muuttua aivan täysin.
Lue näyte Honkasalon teoksesta tästä.
Laura Honkasalon kirjoittama tietokirja "Nuukaillen" (Nuukaillen eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman, 2016) oli todella mukava lukukokemus. Se oli tietokirjaksi erittäin helppolukuinen. En ole aikaisemmin lukenut paljon kirjoja, mutta koska kirjan tyyli oli todella vapaa, opin asioita yllättävän hyvin ja helposti. Honkasalon kirjoitustyyli oli mielestäni kiva. Tuntui kuin Honkasalo olisi kirjoittanut kirjan tunteella ja lämmöllä, koska se sisälsi paljon asioita menneisyydestä. Kun hän kuvaili perhettään, hänen sanoistaan huokui rakkautta ja muita hyviä tunteita. Lukeminen oli erittäin miellyttävää, ja hetkittäin tuntui siltä, kuin olisi kuunnellut omaa mummoa. Kun Honkasalo välillä puhui vakavammin, niin sen myös halusi ottaa vakavasti. Mietin niitä asioita vähän syvällisemmin ja yritin oppia niistä jotain.
Kirjassa oli paljon uusia asioita, joita ei tullut aikaisemmin edes mietittyä. Kirjassa oli useita mainintoja tavoista, jolla saada luonnosta ruokaa pöytään, eikä aina tarvitse ostaa kaupasta raaka-aineita. Honkasalo oli jäänyt yksinhuoltajaksi, minkä takia hänellä oli rahat tiukilla. Hän käytti isovanhemmilta opittuja niksejä ja tietoa, millä hän sai ruokaa luonnosta. Kirjassaan hän jakaa monia näitä käyttämiään reseptejä ja ruokavinkkejä. Esimerkiksi proteiinipitoisia välipaloja saa hyönteisistä. Kirjassa verrataan nykypäivän aikoja sota-aikaan moneen kertaan. Sota-aikana elävät ihmiset olivat pakon takia oppineet säästämään eläimestä ylijäämät ja käyttäneet ne johonkin muuhun. Honkasalo yrittää jakaa näitä vinkkejä eteenpäin, jotta ihmiset oppisivat säästämään, eikä jätteitä kertyisi niin paljoa. Minulle jäi mieleen useita mielenkiintoisia vinkkejä, joita en olisi ikinä tullut ajatelleeksi. Teen avulla voi esimerkiksi sävyttää hiuksia tai käyttää jalkakylpynä. Sillä voi myös pestä ikkunoita, mikä oli todella silmiä-avaavaa, että ruokaa tai juomaa voi käyttää moneen arkipäivän tekemiseen.
Tekstiilejä, kenkiä, lehtiä, huonekaluja ja muita asioita menee roskikseen aivan liian usein. Ihmisten pitäisi ottaa mallia muista ihmisistä, jotka korjaavat vaatteita ja huonekaluja. Luin Nurmijärven kunnan viime vuoden artikkelia "Kierrätä ja kuluta kestävästi", jossa on tuotu eri vaiheita esille kierrättämisestä. Jos esimerkiksi tuote on rikkinäinen, niin ensimmäiseksi se pitäisi yrittää korjata. Jos tuotetta ei voi korjaamallakaan käyttää, niin kierrätä se. Jos tuotetta ei voi kierrättää, lajittele se sekajätteisiin. Jos tuotetta ei pysty kierrättämään eikä hyödyntämään energiana, niin se pitää lajitella erikseen, ettei se päädy hyödynnettävän jätteen sekaan. Kun näitä konsteja käyttää hyväksi, niin kierrättäminen on onnistunutta ja sillä vähennetään jätteiden määrää.
Opin Honkasalosta sen, että hän on erittäin välittävä ja hyvä ihminen. Hän näkee vaivaa säästämisen eteen ja pitää itsensä kurissa turhien ostosten kanssa. Maailmasta sen sijaan opin, että jätteiden säästämisen kannalta kehittymiseen on vielä pitkä matka. Esimerkiksi kirjan mukaan jopa 40 prosenttiä roskikseen päätyvästä ruoasta voitaisiin hyödyntää. Itsestäni opin, että voisin olla ympäristöystävällisempi. Voisin heittää vähemmän ruokaa roskikseen tai olla ostamatta asioita, joita en välttämättä tarvitse.
Honkasalon kirja sopii mielestäni kaikille, mutta se on ehkä enemmän suunnattu ihmisille, joita säästäminen kiinnostaa. Kirjassa on paljon vinkkejä, jotka voivat muuttaa ajatuksia säästämisestä. Jos joku ei halua säästää poimimalla luonnonkasveja takapihalta, niin kirjassa on monia muitakin ideoita. Varakas ihminenkin voi lukea Honkasalon kirjan ja tajuta jotain. Hyvällä tavalla hänellä voi napsahtaa päässä ja hänen ajatustapansa voi muuttua aivan täysin.
Lue näyte Honkasalon teoksesta tästä.
Kommentit
Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentin