Kirjoittaja: Birgitta Hellsten

Länsimaiset yhteiskunnat ovat melkein täysin lukutaitoisia, mutta lukutaidottomia on edelleen maailmassa jopa yli miljardi. Lukutaito on vielä monen saavuttamattomissa, johtuen sosiaalisista, poliittisista tai taloudellisista syistä. Mutta mitä lukutaito merkitsee ihmiselle? Lukutaito auttaa hankkimaan tietoa, kehittää arvomaailmaa, laajentaa sanavarastoa ja ajattelua, rikastuttaa elämää, helpottaa työnsaannin mahdollisuuksia, ehkäisee syrjäytymistä – hyötyjä on satoja. Elämä ilman lukutaitoa on tietenkin mahdollista, mutta se on köyhä elämä: ihminen, joka ei osaa lukea, ei osaa aikatauluja, ei pysty kirjoittamaan viestejä, rakkauskirjeitä eikä sähköposteja, ei ymmärrä asiakirjoja, eikä voi ajaa ajokorttia. On vain kuvia, mitä katsoa.

Lukiessa mielikuvitus on rajaton ja sen avulla avautuu aivan uusi ja toisenlainen maailma. Carlos Ruiz Zafónin romaanissa Tuulen varjo, 2001, kerrotaan upeasti, miten ensimmäisen kirjan lukeminen voi vaikuttaa elämään yhden päivän ja yön aikana. Kirjan katkelmassa kerrotaan, miten nuori Daniel-poika lainaa kirjan, miten nopeasti hän lukee sen ja miten kokee kirjan lukemisen: ”Sivu sivun jälkeen annoin tarinan ja sen lumoavan maailman kietoutua ympärilleni, kunnes aamusarastuksen hyväillessä ikkunaani väsyneet silmäni liukuivat viimeistä sivua pitkin.”

Romaanin katkelman alussa Daniel kulkee kirjaston käytävillä isänsä kanssa ja  isän houkuttelemana valitsee luettavakseen ensimmäisen kirjansa. Daniel saa välittömästi otteen kirjojen huikeaan maailmaan, ja Daniel kertoo tuntemuksistaan: ”Henkilöhahmot, jotka tuntuivat minusta yhtä todellisilta kuin ilma jota hengitin, vetivät minut seikkailuja ja mysteerejä kuhisevaan tunneliin, enkä olisi halunnut tulla sieltä koskaan ulos.”

Lukutaidon avulla voimme matkustaa mielessämme minne tahansa, koko maailma on tavallaan käsissämme. Carlos Zafónin kirjassa Daniel kuvaileekin hienosti mielen matkailua kirjaa lukiessaan: ”Jonkin ajan päästä tulin ajatelleeksi, että jokaisen kirjan kannen takana avautui ääretön maailmankaikkeus, joka vain odotti tutkimusmatkailijaansa.”

Olisi jännittävää nähdä kuvina, miten jokainen kirjan lukija näkee kirjojen tarinat mielessään tai tekee kirjan juonesta omia polkuja, kuten Daniel kertoo kirjassa: ”Vähitellen koko tarinarypäs hajosi sen sadaksi pikku tarinaksi aivan kuin se olisi astunut peilisaliin, missä siitä lähti kymmeniä eri suuntaan heijastuvia säteitä.” Lukutaito saa tuntemaan, ettei mikään ole maailmassa mahdotonta ja voi oppia mitä tahansa. Esimerkiksi hyvää kirjaa lukiessa ei ole väsymystä, se rentouttaa ja saa tuntemaan, että viettää aikaa hyvin, kuten Danielkin pukee tämän sanoiksi kirjassa: ”Olin niin syvällä tarinan maailmassa, että tuskin huomasin kun kirkonkellot tunteja myöhemmin löivät kumeasti keskiyön merkiksi.”

Lukutaito on myös liikuntaa aivoillemme, se rikastuttaa mielikuvitustamme. Kirjojen lukeminen on hyvä harrastus ja jollekin meistä se ainut ystävä. Lukutaito on siitä tärkeä asia, että se muuttaa yhteiskuntaa paremmaksi, auttaa ihmisiä saamaan laadukkaamman elämän ja vähentää köyhyyttä. Lukutaito on perusihmisoikeus, yksi sivistyksen ehto ja yksi keino muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi elää.