Avoimen yliopisto-opetuksen tehtävänä on perinteisesti pidetty koulutuksellisen tasa-arvon edistämistä. Viimeaikaiset muutokset, kuten opiskelijoilta perittävän enimmäismaksun korottaminen, kuitenkin haastavat tätä tavoitetta. Tarkastelimme tutkimuksessa, mitä avointen yliopistojen johdossa toimivat ajattelevat avoimen yliopiston muutoksista. Tutkimuksessa avoin yliopisto näyttäytyi samaan aikaan vastuullisesti palvelevana koulutusorganisaationa ja asemastaan kilpailevana markkinatoimijana.

Avoin yliopisto 2020-luvun muutoksissa

Avoin yliopisto on 2020-luvun puolivälissä jälleen muutosten äärellä: avoimessa yliopistossa suoritettuihin opintopistemääriin osin perustuvaa jatkuvan oppimisen rahoitusosuutta yliopistojen rahoitusmallissa vähennettiin vuoden 2025 alussa viidestä prosentista neljään, ja opintojen enimmäismaksua korotettiin 15 euron opintopistekohtaisesta maksusta 45 euroon keväällä 2024.

Uusimpia avoimiin yliopistoihin kohdistuvia muutoksia ovat hallituksen kevään 2025 puoliväliriihen linjaukset maksusääntelyn vapauttamisesta edelleen. Samalla linjattiin korkeakoulututkinnon suorittamisen mahdollistamisesta avoimessa yliopistossa ja avoimessa ammattikorkeakoulussa sekä ilman korkeakoulupaikkaa jääneille, toisen asteen koulutuksesta valmistuneille tarjottavasta 30 opintopisteen opintosetelistä avoimeen korkeakouluopetukseen.

Avoimen yliopiston lähtökohtia sen perustamisesta, 1970-luvulta lähtien, ovat olleet sivistyksellisen ja koulutuksellisen tasa-arvon edistäminen sekä koulutusmahdollisuuksien avaaminen eri ikäisille ja erilaisista taustoista tuleville opiskelijoille. Opiskelijoiden näkökulmasta avoin yliopisto-opetus on usein ammatillista täydennys- tai lisäkoulutusta, väylä tutkintoon tai yleisemmin itsen ja omien taitojen kehittämistä.

Määrällisesti avoin yliopisto on merkittävä koulutusmuoto: siinä missä yliopistojen tutkinto-opiskelijoita oli opetushallinnon tilastopalvelun mukaan vuonna 2024 reilut 172 000, avoimen yliopiston opiskelijoita oli yli 119 000. Avoimen väylän osuus opiskelijavalinnoissa sen sijaan on pieni.

Avoimen yliopisto-opetuksen järjestäminen kuuluu yliopistojen vapaaehtoisiin tehtäviin, mutta opintoja tarjoavat kaikki 13 yliopistoa ja kurssitarjonta eri oppiaineissa on varsin laajaa. Avointen yliopistojen suhde emoyliopistoihinsa vaihtelee: ne voivat olla esimerkiksi oma yksikkönsä tai osa yliopiston muuta toimintaa. Myös opintojen järjestämistavat vaihtelevat. Osassa avoimia yliopistoja opinnot on integroitu kokonaan tai osittain tutkintokoulutukseen, osassa ne toteutetaan siitä erillään.

Avoin yliopisto-opetus rahoitetaan osin opiskelijamaksuin ja osin julkisin varoin osana yliopistojen perusrahoitusta. Opintomaksuista säädetään valtioneuvoston asetuksella (1082/2009). Subventoiduilla hinnoilla on pyritty tukemaan koulutuksen saavutettavuutta. Aiemman tutkimuksemme mukaan osa avoimen yliopiston opiskelijoista kuitenkin koki haasteita opintomaksujen maksamisessa jo ennen kevään 2024 enimmäismaksukorotusta (https://doi.org/10.33348/kvt.126094).

Selvitimme haastattelututkimuksessa, mitä avointen yliopistojen johdossa toimivat ajattelevat avoimesta yliopistosta ja sen muutoksista. Haastattelut toteutettiin tammi–lokakuussa 2024, joten hallituksen kevään 2025 puoliväliriihen linjauksista, kuten mahdollisuudesta suorittaa tutkinto avoimissa korkeakouluissa, ei ollut niiden aikaan vielä tietoa.

Analyysissa sovelsimme diskurssianalyysia: tarkastelimme, miten asioista puhutaan ja millaisia merkityksiä puheessa rakentuu. Avoin yliopisto näyttäytyi samaan aikaan vastuullisesti palvelevana koulutusorganisaationa ja asemastaan kilpailevana markkinatoimijana.

Vastuullisesti palveleva koulutusorganisaatio

Johdossa toimivat näkivät avoimen yliopiston ensinnäkin vastuullisesti palvelevana koulutusorganisaationa: sen päätehtäviä olivat koulutuksellisen tasa-arvon ja sivistyksen edistäminen. Sivistystehtävä käsitettiin laajasti, ja se rinnastettiin osin myös koulutusmahdollisuuksien tarjoamiseen kaikille. Sivistys ja koulutus katsottiin edellytyksiksi demokraattisen, vapaan ja tasa-arvoisen yhteiskunnan ylläpitämiselle. Koulutusorganisaationa avoimen yliopiston tulisi lähtökohtiensa mukaisesti edistää koulutuksellista tasa-arvoa:

Että tavallaan, että me aidosti ollaan sitä koulutuksellista tasa-arvoa edistävä organisaatio ja mitä koulutusorganisaatio ja mitä meidän pitäisi tehdä, jotta me se tavoite voitaisiin saavuttaa, koska mä ajattelen, että se olisi kuitenkin sitten meidän kansakunnalle se hyvä asia. (H2)

Avoimen yliopiston tehtävät nähtiin monipuolisina. Keskeisiksi tehtäviksi katsottiin tasa-arvoisen koulutuksen tukeminen, nivelvaiheena toimiminen (avoimen väylä), yleissivistyksen tarjoaminen, korkeakouluopintojen ja tieteen saavutettavuus ajasta ja paikasta riippumatta sekä ammatillisen osaamisen täydentäminen.

Monenlaiset oppijat, kuten välivuotta viettävät, tutkintotavoitteiset, osaamista täydentävät, harrastajat ja ”kaikki muut mahdolliset” haluttiin nähdä jatkossakin avointen yliopistojen kohderyhminä. Avoimiin yliopisto-opintoihin perustuva avoimen väylä nähtiin tärkeänä ja kehittämisen arvoisena opiskelijavalintatapana, jota olisi hyvä kasvattaa ja hakuun vaadittavia pistemääriä madaltaa.

Avoimiin yliopisto-opintoihin kohdistuva enimmäismaksumuutos näyttäytyi uhkana koulutuksen tasa-arvon toteutumisen näkökulmasta. Tähän liittyi huoli eri ikäisten – niin aikuisten kuin vasta toiselta asteelta valmistuneiden – opiskelijoiden mahdollisuuksista opiskella avoimessa yliopistossa, mikäli opintomaksuja nostettaisiin. Myös muut jatkuvaan oppimiseen samanaikaisesti suuntautuneet toimet, kuten aikuiskoulutustuen lakkauttaminen, aiheuttivat huolta:

Talous on heikoilla kantimilla ja juuri näitä aikuiskoulutustukia ja muita ollaan leikkaamassa. Jos sitten samalla opintomaksuja nostetaan, niin kyllä se on ihan aito huoli, että kuinka sitten jatkossa ihan kaikkien alojen ja taustastaan tulevien opiskelijat pystyvät sitten avoimen opintoihin osallistumaan. (H9)

Avoin yliopisto katsottiin merkittäväksi toimijaksi yhteiskunnassa: se nähtiin luotettavana yhteistyökumppanina sekä tärkeänä linkkinä yliopiston ja yhteiskunnan välillä. Avoimet yliopistot tekevät yhteistyötä useiden eri toimijoiden kanssa niin paikallisesti, alueellisesti kuin kansallisesti, kuten vapaan sivistystyön ja toisen asteen oppilaitosten, ammattikorkeakoulujen, toistensa, järjestöjen, kaupunkien sekä yritysten, työelämän ja erilaisten verkostojen kanssa, jotkut myös kansainvälisesti.

Avoimille yliopistoille rakentui tärkeä tehtävä osana yliopistojen yhteiskunnallista vaikuttavuutta, sillä ne vievät ajankohtaista tutkimustietoa yhteiskuntaan – erityisesti opiskelijoilleen ja yhteistyökumppaneilleen – sekä luovat kontakteja, joita ei ehkä muuten syntyisi.

Asemastaan kilpaileva markkinatoimija

Toiseksi avoin yliopisto näyttäytyi asemastaan kilpailevana markkinatoimijana. Lisääntyneet odotukset työelämärelevantin koulutuksen tuottamisesta, taloudelliset haasteet sekä huoli avoimen yliopiston kasvavasta välinearvosta suhteessa perinteiseen sivistysarvoon korostuivat. Haastateltujen mukaan avoin yliopisto oli jo aiemmin toiminut monipuolisena yhteistyökumppanina ja vastannut työelämän tarpeisiin osana jatkuvaa oppimista. Nyt uudet odotukset olivat korostuneet ja jopa sivuuttamassa avoimen yliopiston tehtävien monipuolisuutta ja sivistyslähtökohtaa:

Ja myös tietyissä politiikkatoimenpiteissä, mitä on tehty ja on meneillään, niin musta heijastelee juuri sitä, et myös avoimelta yliopistolta jotenkin odotusarvoisesti odotetaan enemmän tämmöstä suoraa välineellistä arvoa enemmän kuin sitten ehkä sitä perinteistä sivistysarvoa tai muuten. Et ihan kaikki rahotukselliset ratkaisut, mitä on työn alla poliittiselta kentältä meille annettuna, niin musta ne on kaikki heijasteita tästä. (H4)

Rahoitusmuutoksiin – jatkuvan oppimisen rahoitusvähennykseen ja enimmäismaksun kolminkertaistamiseen – liittyi uhka opiskelijamäärien ja toimintaresurssien vähenemisestä. Avointen yliopistojen toimintaresurssien näkökulmasta opiskelijamaksut ja suoritetut opintopisteet ovat tärkeitä, sillä avoin yliopisto-opetus rahoitetaan opiskelijamaksuilla ja yliopistojen saamalla valtion perusrahoituksella, jonka yhtenä perusteena ovat avoimessa yliopistossa suoritetut opintopisteet.

Jatkuvan oppimisen rahoitusvähennyksen kompensoimista opiskelijamaksuja korottamalla ei pidetty toimivana ratkaisuna. Johdossa toimivat epäilivät myös, missä määrin korkeakoulujen oma päätäntävalta hintatasosta todellisuudessa toteutuisi: olisiko korkeakouluilla resurssien niuketessa todellisia mahdollisuuksia olla nostamatta maksuja?

Jatkuvan oppimisen rahoitusvähennyksen ja enimmäismaksukorotuksen myötä maksujen ennakoitiin nousevan, opiskelijamäärien vähenevän ja kilpailun kiristyvän. Hyvästä yhteistyöstä huolimatta avoimet yliopistot ovat myös toistensa kilpailijoita.

Lisäksi kasvavat odotukset työelämärelevantista koulutustarjonnasta sekä erilaiset toimintalogiikat julkisesti subventoidun avoimen yliopistokoulutuksen ja yliopistojen liiketoimintalogiikan mukaisesti hinnoitellun täydennyskoulutuksen välillä aiheuttivat ristiriitoja siitä, millaista työelämäyhteistyötä oli mahdollista toteuttaa siirtymättä ”kovan rahan” eli täydennyskoulutuksen alueelle. Haasteena nähtiin kilpailu myös muiden toimijoiden, koulutusten ja ihmisten ajankäytön kanssa:

[m]aailma on aika paljon koulutusta täynnä. – – Sitä on niin paljon. Ja sitten tosiaan yksityiset tarjoajat siihen – konsultit, kaikki. Me kilpaillaan kaiken tämän kanssa, niin ei ole kovin helppo juttu. (H6)

Yksi keskeinen kysymys oli, millaisena yliopistot näkevät avoimen yliopiston merkityksen: haluavatko ne julkisen rahoituksen vähentyessä panostaa avoimeen yliopistoon? Johdossa toimivat näkivät tärkeänä kehittää avointa yliopistoa ja avoimen väylää mutta myös työelämän tunnistamia akateemisia oppisisältöjä uusien odotusten mukaisesti.

Tutkintojen myöntäminen sen sijaan nähtiin yliopistojen – ei niiden osana toimivien avointen yliopistojen – tehtävänä. Lisääntyvän kilpailun sijaan korostettiin yhteistyön merkitystä ja kapenevien odotusten sijaan pyrkimystä tarjota jatkossakin kaikille avointa yliopisto-opetusta.

Koulutusorganisaatio markkinoilla – avoimen yliopiston suunta tulevaisuudessa?

Tutkimuksessa avoin yliopisto näyttäytyi samaan aikaan vastuullisesti palvelevana koulutusorganisaationa ja asemastaan kilpailevana markkinatoimijana. Johdossa toimivat tasapainoilevat avoimen yliopiston perinteisten arvojen, sivistyksen ja koulutuksen tasa-arvon sekä taloudellisten ja kilpailullisten realiteettien välillä.

Taloudellisten haasteiden sävyttämä tulevaisuus näyttäytyi vaikeasti ennakoitavana. Monipuolisella, tutkimustietoon perustuvalla vahvalla brändillä uskottiin kuitenkin olevan paikkansa myös tulevaisuudessa. Samalla joudutaan pohtimaan sitä, miten avoimen yliopiston resurssit jatkossa turvataan ja kenelle avoin yliopisto tulevaisuudessa on avoin.

Avoimen yliopiston kohtaamat uudet odotukset, vähenevä julkinen rahoitus ja paine lisärahoituksen etsimiseen opiskelijamaksuista ovat tyypillisiä markkinoistuvalle korkeakoulutukselle, jonka kehyksissä tutkimustieto ja koulutus aletaan nähdä yhä enemmän tuotteistettavana kauppatavarana. Muutokset muokkaavat avointen yliopistojen toimintaympäristöä ja asettavat avoimet yliopistot keskinäiseen kilpailutilanteeseen. Avoimet yliopisto-opinnot ovat tyypillisesti ajasta ja paikasta riippumattomia, joten opiskelijat voivat verrata hintoja ja valita opinnot paikkakunnasta riippumatta.

Johdossa toimivat halusivat opintomaksujen säilyvän kohtuullisina niin, että avoin yliopisto olisi jatkossakin kaikille avoin. Huolta aiheutti koulutuksen tasa-arvon toteutuminen. Jos opintomaksuista yhä suurempi osa siirtyy julkiselta rahoittajalta yksityisille kuluttajille, kaikilla ei välttämättä enää ole mahdollisuuksia opiskella avoimessa yliopistossa.

Käsitykset koulutuksesta yksityisenä hyödykkeenä vahvistuvat, kun taas koulutuksen tasa-arvo heikkenee, jos kaikilla ei maksujen vuoksi ole mahdollisuutta osallistua opintoihin. Koulutuksen hinnan ymmärtäminen koulutuksen arvona eriarvoistaa myös koulutusta tarjoavia instituutioita.

Avoimen yliopistokoulutuksen järjestäminen ja rahoitus, opiskelijamaksut ja avoimen väylän asema opiskelijavalinnassa ovat pysyneet avoimen yliopiston keskeisinä kysymyksinä sen perustamisesta lähtien aina 2020-luvulle saakka. Entistä ajankohtaisemmaksi aiheen tekee linjaus mahdollistaa tutkinnon suorittaminen avoimissa korkeakouluissa ja kysymys siitä, lisääntyykö tämän myötä myös keskustelu lukuvuosimaksuista kaikille korkeakouluopiskelijoille. Entä millainen on avoimen yliopistokoulutuksen suunta tulevaisuudessa?

Kirjoittajat

Mervi Lahtomaa, Turun yliopisto, väitöskirjatutkija mervi.lahtomaa@utu.fi

Nina Haltia, Turun yliopisto, dosentti, yliopistotutkija nina.haltia@utu.fi

Kirjoittajat ovat aiheeseen perehtyneitä tutkijoita, jotka työskentelevät Turun yliopistossa Elinikäisen oppimisen ja koulutuksen tutkimuskeskus CELEssä. Tämä teksti pohjautuu heidän syyskuussa 2025 Tiedepolitiikka -lehdessä julkaistuun tutkimukseensa, jossa tarkastellaan avointen yliopistojen johdossa toimivien näkökulmia avoimesta yliopistosta: https://doi.org/10.58957/tp.156620

Julkaistu 5.10.2025