Oppilaiden hyvinvointiin vaikuttavat monenlaiset yksilölliset ja ympäristötekijät. Tuoreessa tutkimuksessamme tarkastelimme oppilaiden kouluinnon ja -uupumuksen profiileja sekä havaittujen profiilien eroja oppimisen itsesäätelyn minäpystyvyydessä ja koulusta saadussa moniammatillisessa hyvinvoinnin tuessa. Tulokset osoittavat, että koulunkäynnistä innostuneilla oppilailla on vahvempi oppimisen itsesäätelyn minäpystyvyys sekä parempi kokemus koulussa saamastaan hyvinvoinnin tuesta kuin niillä oppilailla, joiden kouluinto on heikompi ja joilla lisäksi esiintyy enemmän uupumuksen oireita.

Oppilaiden hyvinvoinnin tukeminen on olennainen osa suomalaisen peruskoulun toimintaa, sillä se liittyy läheisesti koulun kasvatus- ja opetustehtävään (Opetushallitus, 2014). Opiskeluhuollolla ja sitä toteuttavilla ammattilaisilla on hyvinvoinnin tukemisessa ja ongelmien ennaltaehkäisemisessä keskeinen rooli, vaikka on syytä muistaa, että hyvinvointityö kuuluu koko koulun henkilöstölle.

Oppilaille tarjottavasta ennaltaehkäisevästä ja tarvittaessa yksilökohtaisesta opiskeluhuollosta huolimatta kouluhyvinvointi on osalla oppilaista heikentynyt jo ala- ja yläkoulussa. Tämä näkyy esimerkiksi yleistyneinä koulu-uupumuksen oireina ja toisaalta vähäisenä kouluintona (Salmela-Aro, 2017; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2025).

Oppilaiden hyvinvoinnin taustalla vaikuttaa lukuisia yksilöllisiä ja ympäristötekijöitä, joiden tarkasteleminen hyvinvoinnin edistämiseksi on ensiarvoisen tärkeää. Kouluissa tehtävän hyvinvointityön kannalta on oleellista, että pystymme tunnistamaan näitä tekijöitä ja siten tukemaan oppilaiden kouluintoa ja vastaavasti ennaltaehkäisemään koulu-uupumusta. Tarkastelimme tuoreessa tutkimuksessamme Oppilaiden kouluinnon ja -uupumuksen profiilit: Erot oppimisen itsesäätelyn minäpystyvyydessä ja moniammatillisessa hyvinvoinnin tuessa oppilaiden kouluhyvinvoinnin yhteyttä heidän minäpystyvyyteensä sekä koulun ammattilaisten tarjoamaan hyvinvoinnin tukeen.


(Kuvituskuva, kuvan henkilöt eivät liity aiheeseen. Kuva: Jyväskylän yliopisto.)

Koulutyö voi sekä innostaa että uuvuttaa oppilaita

Oppilaiden kouluhyvinvointia voidaan tutkia erilaisten indikaattoreiden avulla. Yksi tutkimuksissa luotettavaksi havaittu tapa on tarkastella samanaikaisesti oppilaiden kouluintoa ja -uupumusta. Kouluinto ja -uupumus eivät ole toistensa vastakohtia tai toisiaan pois sulkevia tekijöitä, vaan oppilas voi kokea samaan aikaan sekä vahvaa intoa koulutyötä kohtaan että eri asteisia uupumuksen oireita (ks. mm. Salmela-Aro & Read, 2017; Tuominen-Soini & Salmela-Aro, 2014). Kouluinto ja -uupumus onnistuvatkin kuvaamaan hyvin kouluhyvinvoinnin moniulotteista luonnetta, johon kuuluvat sekä positiiviset että negatiiviset ulottuvuudet ja niiden erilaiset yhdistelmät.

Kouluinto jaetaan tutkimuksissa usein kolmeen ulottuvuuteen, joita ovat energisyys, päättäväisyys ja uppoutuminen koulutyöhön (mm. Salmela-Aro & Upadyaya, 2012). Erityisesti nuoremmilla oppilailla kouluintoa voidaan perustellusti tarkastella myös yhtenä kokonaisuutena, jolloin se nähdään kokonaisvaltaisena positiivisena suhtautumisena opiskelua ja koulunkäyntiä kohtaan.

Toisin kuin kouluinnon, koulu-uupumuksen on eri ikäisillä oppilailla havaittu jakaantuvan selkeästi kolmeen eri ulottuvuuteen: uupumusasteiseen väsymykseen, kyyniseen suhtautumiseen koulunkäyntiä kohtaan sekä riittämättömyyden tunteeseen (mm. Salmela-Aro ym., 2009). Uupumuksen osa-alueet ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa ja kuvaavat kokonaisuutena pitkittynyttä koulutyöhön liittyvää ylikuormitusta.

Tässä tutkimuksessa tarkastelimme oppilaiden kouluinnon ja -uupumuksen esiintymistä henkilösuuntautuneen lähestymistavan ja latentin profiilianalyysin avulla. Henkilösuuntautunut lähestymistapa mahdollistaa sen tutkimisen, miten kouluinnon ja -uupumuksen eri osa-alueet painottuvat yksittäisillä oppilailla. Oppilaat, joilla tietyt tekijät painottuvat samalla tavalla, muodostavat yhtenäisiä kouluinnon ja -uupumuksen profiileja eli ryhmiä. Näiden ryhmien välisiä eroja tarkastelimme edelleen oppimisen itsesäätelyn minäpystyvyydessä sekä koulun tarjoamassa moniammatillisessa hyvinvoinnin tuessa. Kouluinnon ja -uupumuksen profiileja on aiemmissa tutkimuksissa tarkasteltu erityisesti toisen ja korkea-asteen opiskelijoilla, kun taas peruskouluikäisiin kohdistuva tutkimus on ollut vähäisempää.

Oppimisen itsesäätelyn minäpystyvyys ja moniammatillinen hyvinvoinnin tuki ovat tärkeitä yksilö- ja ympäristötekijöitä

Oppimisen itsesäätelyn minäpystyvyydellä tarkoitetaan oppilaan omaa kokemusta hänen oppimaan oppimisen taidoistaan. Se on siis oppilaan subjektiivinen kokemus siitä, miten hän tietoisesti ylläpitää ja ohjaa kognitiotaan, motivaatiotaan ja käyttäytymistään oppimistilanteelle asetettuja tavoitteita kohti (mm. Schunk & Greene 2018). Oppimisen itsesäätelyn minäpystyvyyttä kuvaa esimerkiksi oppilaan kokemus siitä, kuinka hyvin hän pystyy opiskelemaan silloin, kun hänellä olisi jotakin muuta mielenkiintoista tekemistä tai kuinka hyvin hän pystyy osallistumaan luokkahuoneessa käytävään keskusteluun. Minäpystyvyyden on aiemmissa tutkimuksissa havaittu olevan merkittävä yksilön voimavaratekijä, jolla on negatiivinen yhteys koulu-uupumukseen ja vastaavasti positiivinen yhteys kouluintoon (Salmela-Aro & Upadyaya, 2014; Maricuțoiu & Sulea, 2019).

Koulun tarjoama moniammatillinen hyvinvoinnin tuki puolestaan on ympäristötekijä, johon katsottiin tässä tutkimuksessa kuuluvaksi kaksi ulottuvuutta: kokemus saadusta tuesta sekä opiskeluhuoltopalvelujen saavutettavuus. Kokemus saadusta tuesta kuvastaa oppilaan omaa arviota siitä, saako hän koulussa riittävästi tukea hyvinvoinnilleen, välittävätkö koulun aikuiset oppilaiden hyvinvoinnista ja onko heillä aikaa keskustella hyvinvointiin liittyvistä asioista. Opiskeluhuoltopalvelujen saavutettavuus puolestaan kuvaa oppilaan arviota siitä, tietääkö hän, keitä koulun opiskeluhuoltopalvelujen edustajat ovat sekä millaisissa asioissa nämä ammattilaiset voivat tarvittaessa tukea ja auttaa oppilaita.

Tutkimuksessamme kuvattu moniammatillinen hyvinvoinnin tuki kokonaisuudessaan viittaakin opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus, 2014) sekä oppilas ja -opiskelijahuoltolaissa määriteltyyn koulun aikuisten vastuuseen oppilaiden hyvinvoinnin edistämisestä, ennaltaehkäisevän yhteisöllisen opiskeluhuollon ja yksilökohtaisen opiskeluhuollon toteutumiseen sekä siihen, että oppilailla tulee olla riittävästi tietoa heidän saatavillaan olevista opiskeluhuollon palveluista.

Tutkimuksemme tavoitteena oli tarkastella, millaisia kouluinnon ja -uupumuksen profiileja tutkimukseen osallistuneiden 984 peruskoulun 5.–9.-luokkalaisten keskuudesta voidaan tunnistaa sekä miten nämä profiilit eroavat toisistaan oppimisen itsesäätelyn minäpystyvyyden ja koulusta saadun moniammatillisen hyvinvoinnin tuen suhteen.

Erilaiset kouluinnon ja -uupumuksen profiilit ovat yhteydessä minäpystyvyyteen ja hyvinvoinnin tukeen

Tutkimuksessamme tunnistettiin neljä toisistaan erottuvaa kouluinnon ja -uupumuksen profiilia (ks. Kuvio). Yleisintä eli innostuneiden profiilia kuvasivat korkea kouluinto ja vähäinen uupumus. Tähän profiiliin kuului 35 % oppilaista. Toiseksi yleisintä profiilia, innostuneita väsyneitä (28 %), luonnehti niin ikään korkea kouluinto, joka kuitenkin yhdistyi samanaikaiseen korkeaan uupumusasteiseen väsymykseen. Kolmas ryhmä puolestaan nimettiin kielteisesti koulunkäyntiin suhtautuviksi (21 %), sillä heidän uupumuksensa oli keskimääräisellä tasolla, mutta tästä huolimatta kouluinto oli heikkoa. Pienintä ryhmää eli uupuneita (16 %) luonnehtivat samanaikainen matala kouluinto ja korkea uupumus.

Kuvio. Oppilaiden kouluinnon ja -uupumuksen profiilit

Tarkastellessamme profiilien eroja oppimisen itsesäätelyn minäpystyvyydessä havaitsimme, että kaikki ryhmät erosivat toisistaan minäpystyvyytensä suhteen. Paras minäpystyvyyden kokemus oli innostuneilla ja heidän jälkeensä innostuneilla väsyneillä oppilailla. Hieman näitä ryhmiä heikommaksi minäpystyvyytensä arvioivat kielteisesti koulunkäyntiin suhtautuvat ja kaikkein heikoimmaksi uupuneet oppilaat.

Koulussa tarjottavan moniammatillisen hyvinvoinnin tuen näkökulmasta tuloksistamme nousi positiivisesti esiin oppilaiden myönteinen kokemus niin heidän koulussa saamastaan hyvinvoinnin tuesta kuin opiskeluhuoltopalvelujen saavutettavuudesta. Kokemus saadusta hyvinvoinnin tuesta oli paras innostuneilla oppilailla ja heikoin uupuneilla oppilailla. Innostuneiden väsyneiden ja kielteisesti koulunkäyntiin suhtautuvien oppilaiden kokemukset sijoittuivat näiden ääripäiden väliin. Innostuneet oppilaat kokivat niin ikään opiskeluhuollon palvelut muiden profiilien oppilaita saavutettavammiksi. Vaikka ero innostuneisiin väsyneisiin, kielteisesti koulun käyntiin suhtautuviin ja uupuneisiin oli merkitsevä, myös näiden profiilien oppilaat arvioivat opiskeluhuollon saavutettavuuden hyväksi.


(Kuvituskuva. Kuva: Jyväskylän yliopisto.)

Minäpystyvyydellä ja hyvinvoinnin tuella on merkitystä oppilaiden hyvinvoinnille

Tutkimuksemme tulokset vahvistavat olemassa olevaa ymmärrystä erilaisista oppilaiden hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. On olennaista huomioida, että näihin tekijöihin voidaan koulujen arjessa vaikuttaa ja siten tukea oppilaiden hyvinvointia. Tulostemme mukaan suuri osa (63 %) oppilaista kuului joko innostuneiden tai innostuneiden väsyneiden ryhmään, eli heidän suhtautumisensa koulunkäyntiä kohtaan on myönteistä. Näillä oppilailla myös kokemus oppimisen itsesäätelytaidoista on hyvin myönteinen.

Koulutyöstä innostuneiden oppilaiden ohella on huomioitava ne 37 prosenttia oppilaista, joiden kouluinto on heikentynyt eli jotka kuuluivat joko kielteisesti koulunkäyntiin suhtautuvien tai uupuneiden ryhmään. Näillä oppilailla myös oppimisen itsesäätelyn minäpystyvyys on kahta muuta ryhmää heikommalla tasolla. Huolestuttavana voidaan pitää myös sitä, että uupumusasteista väsymystä ja muita koulu-uupumuksen oireita esiintyy melko yleisesti jo 5.–9.-luokkalaisilla oppilailla. Kouluissa tulisikin kiinnittää entistä enemmän huomiota niin oppilaiden ylikuormittumisen ennaltaehkäisemiseen kuin koulutyön mielekkäänä pitämiseen. Tätä tavoitetta voitaneen edesauttaa esimerkiksi oppimisen itsesäätelytaitojen harjoittelulla ja ylläpitämisellä.

Oppilaille koulussa tarjottavan moniammatillisen hyvinvoinnin tuen näkökulmasta tutkimuksemme tulokset ovat positiivisia. Kaikki oppilaat arvioivat sekä saamaansa hyvinvoinnin tukea että opiskeluhuollon palveluiden saavutettavuutta hyvin myönteisesti, vaikka tässäkin havaittiin eroja profiilien välillä. Innostuneet oppilaat paitsi kokivat saaneensa parhaiten tukea hyvinvoinnilleen myös arvioivat opiskeluhuollon palvelut muita ryhmiä saavutettavammiksi. Koska tieto saatavilla olevista palveluista sekä yhteisöllinen ja tarvittaessa yksilökohtainen opiskeluhuolto kuuluvat kaikille oppilaille, olisi kouluissa kiinnitettävä näihin tekijöihin erityistä huomiota.

Vuonna 2023 voimaan astunut sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus siirsi kouluterveydenhoitajat, -lääkärit, -kuraattorit ja -psykologit fyysisesti kauemmas koulujen arjesta, mikä ei saisi näkyä hyvinvoinnin tuen puutteena tai oppilaiden tietämättömyytenä mahdollisuudesta hakeutua palveluiden pariin. Päinvastoin hyvinvointialueiden ja kuntien yhteistyönä tuottamalle opiskeluhuollolle soisi entistä enemmän aikaa moniammatillisen yhteistyön toteuttamiseen ja uusien toimivien käytäntöjen luomiseen. Moniammatilliseen hyvinvoinnin tukeen panostaminen saattaa nimittäin tulevaisuudessa näkyä muun muassa oppilaiden kouluinnon lisääntymisenä ja vastaavasti uupumuksen vähentymisenä.

Kirjoittajat

Anni Holmström, KM, väitöskirjatutkija, opettajankoulutuslaitos, Turun yliopisto
Heta Tuominen, professori, soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto, Itä-Suomen yliopisto
Miia Laasanen, FT, dosentti, Sote-akatemia, Turun yliopisto
Marjaana Veermans, professori, opettajankoulutuslaitos, Turun yliopisto

Tutkimus on osa Holmströmin tekeillä olevaa väitöskirjaa, joka käsittelee koulun moniammatillista yhteistyötä opettajien ja oppilaiden hyvinvointia edistävänä tekijänä suomalaisessa peruskoulussa. Muut kirjoittajat toimivat väitöskirjan ohjaajina.

Julkaistu 5.10.2025

Tutkimus on julkaistu Kasvatus-lehdessä: Holmström, A., Tuominen, H., Laasanen, M., & Veermans, M. (2025). Oppilaiden kouluinnon ja -uupumuksen profiilit: Erot oppimisen itsesäätelyn minäpystyvyydessä ja moniammatillisessa hyvinvoinnin tuessa. Kasvatus, 56(3), 362–379. https://doi.org/10.33348/kvt.162451