Helmikuu 21

Viikko 5

Pienempien nukkuessa harjoittelimme nopan avulla lukumääriä. Sitten vertasimme kahta noppaa, kummassa enemmän, välillä tuli yhtä monta.


Tosi kiva leikki. Otettiin vuoronperään nurinpäin oleva kortti, ja nimettiin asuste ja sen väri. Tutkittiin oliko itsellä sellainen asuste yllä esim. alushousut. Sitten laitettiin kortti pyykkikoneeseen . Kun kaikki kortit olivat siellä, pyykkikone alkoi hurista ja pyöriä. Tämä osuus oli lapsista kaikkein hauskinta.


Yksi lapsista toi kotoa meille lainaksi pöpö-kirjan. Kurkistusluukkujen takana oli aika jänniä kuvia.


Kim-leikkiä. Toiset pitävät silmiä kiinni ja sillä aikaa yksi lapsista ottaa yhden esineen pois. Sitten arvuutellaan mikä puuttuu. Kuka keksii, niin hän ottaa seuraavan esineen pois. Joka kerta leikin jälkeen lapset huutelevat omissa leikissään, että mikä puuttuu !!


Lumiukko-satuhieronta tehtiin jokaiselle lapselle ja lapset tekivät sen yhdessä myös hoitajalle. Ihanaa rentoutumista.


Ulkona on upea ilma, mutta pakkasta paljon, radiosta tulee hyvää jytämusaa, lapset heti valmiina joraamaan, erinomaista energian purkua.


Värinappuloilla jaksetaan puuhastella tosi pitkän ajan.

Viikko 6

Jotkut lelut ovat pitkäikäisiä, tämäkin palapallo on reilusti yli 30 vuotias. Ja aina ollut lasten suosiossa.


Mietittiin tunnetiloja : viha, pelko ja suru. Vanhin lapsista osasi hyvin kertoa, milloin näitä tunteita esiintyy. Esim. kun joku ottaa lelun tai pimeässä nukkuminen.


Pikkuleiksalle oli jossain vaiheessa tuotu uusia välineitä. Kiipeilyteline/liukumäki ovat nyt paljon mielenkiintoisemmat verrattuna entiseen pieneen mäkeen.


Matikkaharjoitteita. Nopan silmäluvun mukaan edettiin pelilaudalla, virtahevosta apinaan, hoitaja hävisi.


Toisessa pelissä piti saavuttaa maaliverkko, no hoitaja hävisi jälleen.


Nyt hoitoon tuli mielenkiintoinen tähti-kirja. Vuoronperään availtiin luukkuja ja 
tutkittiin kuvia.


Kuunneltiin Ruokatutkan äänisatu kurkusta.



Olihan yllätysten päivä. Perhepäivähoidon esimies Merja tuli pitkästä aikaa moikkaamaan meitä ja hän totesi, että olimmepa kovasti kasvaneet. 
No toinen yllätys löytyi hoitajan puhelimesta. Muskarivetäjä Kirsi oli laittanut meille muskarivideon, hyvin osattiin laulaa ja lorutella mukana.

Ystävänpäivälaulu: Kierrän kuljen näin, mis on ystäväin, liinan hälle levitän ja poskeansa silitän, sä oot mun ystäväin.


Jokainen keksi kenelle antaa ystävänpäivä-kortin.




Ja loruiltiin vielä yhdessä tämmöinen loru.

Viikko 7

Lapset auttoivat kaivamaan esiin penkin, grillin päältäkin otettiin lumet pois, jos vaikka jonakin päivänä paistaisimme makkaraa.


Laskiaispäivänä ensin askartelimme herkkupullat, harmi, ettei niitä voi syödä.



Sitten pulkkamäkeen.



Huh huh huu, jo saapuu helmikuu.
Huh huh huu, jo saapuu helmikuu.
Hernekeitto meille maistuu,
laskiaisen pullat paistuu.
Huh huh huu, jo saapuu helmikuu.

Tällä kertaa lapset ruokkivat dinosaurusta.


Ja kun dinosaurus oli syönyt kaiken, huomattiin, että sehän olikin kasvissyöjä.


Musiikki/satutuokio. Maasta se pienikin ponnistaa-laulukirjassa on mukavia lauluja, joita voi muuttaa vaikka nukketeattereiksi, kuten kolme maalaiskissaa
.

Luettiin satu Mur karhusta. Sitten seurattiin samaa tarinaa pädistä. Lapset osallistuivat koskettelemalla punatulkkua, joka lähti sitten lentoon. Hieman hankaluuksia tuotti, kun pädiä piti kuljettaa linnun perässä, välillä punatulkku "karkasi". Mutta kyllä esityksestä nautittiin.


Kahden lapsen kanssa lähdettiin potkukelkkaretkelle.


Kiersimme koko Koivulan ympäri välillä vaihdellen kyydissä istuvaa. Huilaushetkiä pidettiin joen rannassa.



Viikko 8

Isoin lapsista teki kiinalaisen munan.
Ensin väritti munan osat, sitten leikkasi munan irti.

Seuraavaksi piti leikata väritetyt lohkot irti.

Lopuksi piti liimata lohkot takaisin munaksi
.

Ihanan pehmoiset lumipedit. Peitoiksi lapset valitsivat kermavaahtoa, sokeria, pumpulia ja jauhoa.


Nyt ruokittavana oli robotti ja sepäs söikin työkaluja.


Vihdoin tuli suojakeli ja lumihepat valmistuivat sukkelaan.


Sisällä jatkettiin heppojen tekoa muovailuvahalla.


Tälläkertaa kuunneltiin Ruokatutkan äänisatu nimeltään Olga Pomppu pelastaa omenasadon.