Viikko 47

Kyllä alkoi viikko jännästi, nimittäin läksimme aikaisin bussilla Kotkan keskustaan lasten kultturikeskuksen järjestämään TONTTUKOULUUN.
Enni-hoitaja otti vanhimmat lapset huomaansa ja kyllä heillä olikin mukavaa.
Siellä hiiviskeltiin, askarreltiin, jumpattiin ja vaikka mitä. Lasten saama todistus täytyy sitten näyttää jouluaattona joulupukille, siinä on tärkeää tietoa.



Tänään on myös lapsen oikeuksien päivä ja näimme monta suomen lippua liehumassa sen kunniaksi.
Tutustuimme jo viime vuonna Tiukuun ja nyt hänellä on meille uusia kirjeitä. 
Ensimmäisessä kirjeessä oli asiaa Fikestä, joka joutui jättämään kotinsa. Mietittiin, että jos saisimme hoitokaverin, jolle olisi käynyt kuten Fikelle, niin miten toivottaisimme hänet tervetulleeksi ryhmäämme. Eräs lapsi keksi ihanan keinon, nimittäin HALAUKSEN.



Ulkojumppaa.


Toinen Tiukun kirje käsitteli keskittymistä ja rauhoittumista.
Me kokeilimme hengitysharjoitusta kuvitellen, että olemme jäniksiä, mukavaa.


Ensimmäiset jouluaskartelut.


Tänään Tiukun kirjeessä oli asiaa jännittämisestä, sekä siitä, että me kaikki olemme hyviä jossain asiassa.
Tässä meidän vastauksia : laulaminen, tanssiminen, satujen lukeminen ja myös tanssiminen. Hyvä me.


Muistipeliä.


Kyllä lumessa riittää touhua.


Tämän päivän Tiukun kirjeessä oli asiaa, miten toiselle saattaa tulla paha mieli.
Saa olla suutuksissa ja kiukutella, mutta ei kannata pahoittaa toisen mieltä.

Lapset ymmärsivät hienosti, mitkä seuraavista lauseista tuntuivat mukavalle tai aiheuttivat mielipahaa.


Mutta sitten tuli yllätys, nimittäin kirjalaatikon mukana tuli rumpu. Joululaulujen laulamiseen saadaan aivan uudenlaista rytmiä.


Ns. etsimiskirjat ovat aina suosikkeja ja tämmöistä ei ole vielä koskaan ollutkaan, löytyyköhän vastava kuva tähden avulla ?





On vasta marraskuu ja näin hyvässä kunnossa on meidän pulkkamäki.


Nuorinkin hoitolapsi laski mäkeä hoitajan kanssa, vähän oli jännää.


Nyt oli vuorossa viimeinen Tiukun kirje. Juteltiin, että ollaan vaan me sellaisia kun ollaan, jokainen meistä on tärkeä.


Sitten oli kiva mielikuvaharjoitus,piirrettiin kädellä kehon ääriviivat ja kuviteltiin olevamme vaikka Fike.


Sitten vielä väritettiin Fiken kuva.