USKONNON, FILOSOFIAN JA PSYKOLOGIAN KOKEEN SEKÄ ITSENÄISTEN TEHTÄVIEN

ARVIOINNIN KRITEEREJÄ

I KOKONAISUUDESTA

Tie peruskoulusta lukion kautta korkeakouluopintoihin on myös tie konkreettisesta ajattelusta abstraktiin. Konkreettiselle ajattelulle, niin kuin se lukiossa vielä näkyy, on tyypillistä oikeat ja väärät vastaukset: tieto jaetaan tosiasioina, jotka opittuna johtavat oikeisiin vastauksiin. Osaan lukiossa opetettavista aineista konkreettinen ajattelu soveltuu paremmin kuin toisiin. Abstraktille ajattelulle on ominaista käsitteellisyys, näkökulmat, ymmärrys, analyyttisyys ja kriittisyys. Siinä asiat ovat harvoin vain oikein tai väärin, useammin monipuolisesti ajateltuja, hyvin perusteltuja ja asian ymmärrystä osoittavia.

Uskonto, filosofia ja merkittävin osin myös psykologia ainakin edustavat lukiossa abstraktin ajattelun alaa. Niitä opiskellessa voi harjoitella sitä, mikä tulee vastaan sitten korkeakouluopinnoissa ja erityisesti yliopistossa: todellinen tieto on vain harvoin totta tai epätotta, vaan useammin näkemyksiä, tulkintoja, perusteita. Vielä sitä ennen on vastassa ylioppilaskirjoitukset, joissa tämä näkökulma tietoon on jo olemassa. Tämän jutun lopusta löydät ylioppilaslautakunnan (YTL) esittämät hyvän vastauksen kriteerit. Lue ne ja mieti, missä suhteessa oikeat vastaukset ovat monipuolisiin vastauksiin nähden.

II KÄYTÄNNÖSTÄ

Kursseihin liittyvissä itsenäisissä töissä ja kokeissa ei sovelleta YTLn kriteerejä sellaisenaan. Kursseja käydessämme olemme vasta matkalla tavoitteeseen. Kuitenkin YTLn kriteerit antavat suuntaa siitä, minkälainen ja miten esitetty tietämys katsotaan riittäväksi.

Kujun kursseilla (kokeissa ja tehtävissä) otetaan muutama selkeä irtiotto YTLn hyvistä kriteereistä. (1) Vielä kesken lukio-opintojasi olet vasta opettelemassa tiedon kokonaisuuden (vrt. abstrakti ajattelu) hallintaa ja esittämistä. Se hoituu riittävän hyvin ennen kirjoituksia. (2) Opiskelijamme käyvät lukiota hyvin eri syistä. Ne, joiden kiinnostus kohdistuu aivan muuhun kuin uskontoon, filosofiaan ja/tai psykologiaan, ansaitsevat saada jonkin kannustavan arvioinnin työpanoksestaan. Se on ihan jees.

Johtopäätös. Lue tuosta alta YTLn kriteerit ja liudenna vaatimuksia jokin kohtuullinen määrä. Näin saat selville, millä kriteereillä Kuju arvioi kurssikoetta ja kurssin itsenäisiä tehtäviä.

III YLIOPPILASLAUTAKUNNAN OHJE (lihavoinnit Kujun):

”Ylioppilaskokeessa arvioidaan kokelaan tiedollista osaamista, tiedon käsittelyä ja vastauksen esitystapaa.

Tiedollisen osaamisen osalta arvioidaan sitä, kuinka hyvin kokelas hallitsee uskonnon oppimäärän asiasisällöt ja keskeisen uskontoja ja maailmankatsomuksia koskevan käsitteistön. Lisäksi arvioidaan sitä, miten vastauksen sisältö vastaa tehtävänantoa ja miten onnistuneesti vastaus on rajattu. Kaikissa tehtävissä arvioinnin lähtökohtana on se, että vastausten tulee noudattaa tehtävänantoa. Mikäli tehtävässä edellytetään esimerkiksi vertailua, tätä korostetaan myös arvioinnissa. Tietosisältöjen suuri määrä ei ole ansio, jos tiedot ovat tehtävänannon kannalta epäolennaisia. Asiavirheet ja käsitteiden virheellinen käyttö vähentävät vastauksen arvoa.

Tiedon käsittelyn osalta arvioidaan kokelaan taitoa esittää, analysoida, arvioida ja soveltaa uskontoja ja maailmankatsomuksia koskevaa tietoa. Huomiota kiinnitetään esitettyjen näkökohtien vakuuttavuuteen, perusteluihin ja asioiden problematisointiin. Onnistunut vastaus ilmentää uskontoja ja maailmankatsomuksia koskevien tietojen itsenäistä hallintaa, taitoa kehitellä tietoa aiemmin omaksuttujen tietojen pohjalta sekä kykyä arvioida asioita analyyttisesti monista eri näkökulmista. Lisäksi asiasisällöt, perustellut kannanotot ja mielipiteet on erotettu selkeästi toisistaan.

Esitystavan osalta arvioidaan vastauksen johdonmukaisuutta, eheyttä ja tyylillistä sujuvuutta. Vastauksessa arvostetaan sujuvaa ja huoliteltua suomenkielistä asiatekstiä. Samojen asioiden toistaminen sekä epäselvä tai sekava ilmaisutapa vähentävät vastauksen arvoa.

Laajoissa esseetehtävissä hyvän vastauksen piirteet ovat aina vain suuntaa antavia. Erinomaiselle vastaukselle tunnusomaista on se, että käsitteitä on käytetty asiantuntevasti ja luontevasti ja vastauksessa esitetyt tiedot ovat monipuolisia ja täsmällisiä. Tyypillisesti tiedollinen osaaminen, tiedon käsittely ja esitystapa kytkeytyvät vastauksissa toisiinsa, sillä aihekokonaisuuden kannalta olennaisten tietojen hahmottaminen, asianmukaisten käsitteiden käyttö, argumentaation johdonmukaisuus ja tyylillinen sujuvuus liittyvät yhteen.

Heikot vastaukset ovat tyyliltään sekavia ja rakenteeltaan jäsentymättömiä. Ne vastaavat tehtävänantoon vain osittain tai eivät lainkaan. Tällaisiin vastauksiin voi sisältyä myös toistoa, liioittelua, epäuskottavia perusteluja ja luettelomaisuutta.

Hyvä vastaus noudattaa pääosin tehtävänantoa, ja siinä esitetään useita aihealueen kannalta olennaisia tietoja ja näkökulmia. Tehtävään kuuluvaa aineistoa on hyödynnetty joiltain osin, ja vastauksessa on merkkejä tiedon

asioiden perustelemiseen. Vastaus saattaa kuitenkin olla paikoin jäsentymätön ja luettelomainen, ja perustelut voivat olla pintapuolisia.

Kiitettävässä vastauksessa useat tehtävänannon kannalta olennaiset asiat ja näkökulmat on onnistuttu liittämään johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi. Vastaus on tehtävänannon mukainen ja kieliasultaan huoliteltu. Vastauksessa esitetyt perustelut ovat selkeitä ja monipuolisia, ja tietoa sovelletaan ja kehitellään uskottavasti.

 Kaikkein korkeimpiin pistemääriin yltäville vastauksille on edellä mainittujen asioiden lisäksi tyypillistä se, että niistä ilmenee aihealueen syvällinen ymmärtäminen ja kyky liittää asiat laajempiin yhteyksiin. Tehtävään sisältyviä aineistoja on hyödynnetty oivaltavasti ja toisiinsa suhteuttaen. Vastaukset ovat perusteluiltaan vakuuttavia ja kokonaisuutena hyvin argumentoituja. Ne voivat sisältää myös kekseliäitä ja yllättäviäkin näkökulmia sekä avauksia vaihtoehtoisiin lähestymistapoihin.”