14. Uskonnon suhde taiteeseen

Uskonnon ulottuvuudet

Uskonnon ulottuvuudet

Uskontoihin liittyviä ilmiöitä voidaan tarkastella erilaisten teoreettisten jaotteluiden avulla. Seuraavassa uskontoja tarkastellaan uskontotieteilijä Ninian Smartin uskonnon seitsemän ulottuvuuden jaottelun tarjoamista näkökulmista käsin:


Myytit

  • pyhiä kertomuksia, jumaltaruja
  • voidaan käsittää sekä vertauskuvallisina että totuudenmukaisina kuvauksina
  • käsittelevät ihmisen suhdetta toisiin ihmisiin, luontoon ja yliluonnolliseen
  • vastaavat maailman ja olemassaolon luonnetta koskeviin ”perimmäisiin” kysymyksiin: elämän tarkoitus, kärsimys ja pahan ongelma, kuolema, jne.


Opit

  • myyttien merkitysten tulkintaa
  • pyhän ja yliluonnollisen määritelmiä ja jäsentämistä, esim. jumalakäsitykset ja pelastusta koskevat opit
  • ohjaavat rituaaleja, moraalia ja yhteisön elämää


Moraali

  • säätelee yhteisön toimintaa ja ihmisten välisiä suhteita
  • pitää sisällään käsityksiä hyvästä ja pahasta ja oikeasta ja väärästä sekä erilaisia tapoja, tottumuksia ja tabuja
  • keskeiset moraaliperiaatteet, kuten oikeudenmukaisuus ja elämän kunnioittaminen ovat useimmissa uskonnoissa samanlaisia
  • uskonnoissa perustellaan moraalisia vaatimuksia yleensä vetoamalla joko pyhissä teksteissä tai johtajien opetuksissa

    ilmoitettuun Jumalan tahtoon, kuolemanjälkeisen oikeudenmukaisuuden toteutumiseen (taivas, helvetti, jälleensyntymä) tai menestymiseen tämänpuoleisessa elämässä


Yhteisöllisyys

  • uskonto luo yhteenkuuluvuutta kannattajiensa välille ja vastaa osaltaan ihmisen sosiaalisiin hyväksynnän ja turvallisuuden tarpeisiin
  • yhteinen uskonkohde, yhteiset kokemukset, tavat ja rituaalit sekä pyhät paikat ja johtajuus lujittavat uskonnollista yhteisöä

  • yhteisöllisyyden ongelmia ovat vallankäyttö, suvaitsemattomuus erilaisia käsityksiä kohtaan ja uskonnon ja muun elämän sidoksisuus, joka voi tehdä uskonyhteisöstä irtautumisen vaikeaksi eristetyksi joutumisen pelon vuoksi


Rituaalit ( = riitit)

  • toistuvaa ja kaavamaista toimintaa, jolla on symbolinen merkitys
  • maallisia tai uskonnollisia
  • siirtymäriitit, kalendaaririitit, kriisiriitit, palvontarituaalit, yksilöiden ritualisoitunut uskonnollinen toiminta
  • kokemus yhteydestä toisiin ihmisiin ja / tai yliluonnolliseen
  • joskus pyrkimys vaikuttaa yliluonnolliseen = magia
  • aineelliset asiat havainnollistamassa rituaalin merkitystä, esim. leipä ja viini ehtoollisessa


Uskonnollinen kokemus

  • tunne pyhyydestä, henkilökohtaisesta yhteydestä yliluonnolliseen
  • pelko, kunnioitus, harras tunnelma, kiehtovuus
  • esim. synnintunto, anteeksisaamisen tai armon kokeminen, kääntymiskokemus, rukous, näyt ja profetiat, jne.


Aineellisuus

  • aineelliset asiat toimivat vertauskuvina yliluonnollisesta, aineettomasta todellisuudesta ja tarjoavat elämyksiä
  • uskon sisältöjä havainnollistetaan erilaisten symbolien avulla rakennuksissa, patsaissa, kuvissa, musiikissa, rituaalisissa esineissä, ruoassa ja juomassa, vaatetuksessa, koruissa, jne.

Aineistotekstit

Uskoa käsittelevä taide käsittelee väistämättä myös toivoa ja rakkautta. Usein myös niiden kääntöpuolien kautta. Huuto syvyydestä näyttää esimerkkiä: uskoa, toivoa ja rakkautta kuvataan siinä myös kateuden, ahneuden, riippuvuuksien, pelon, vihamielisyyden ja yksinäisyyden kautta.

Uskossa ei ole kysymys vain siitä, millaisia Jumalaa ja Jeesusta koskevia mielipiteitä jollakin on. Siksi uskoa käsittelevä taide kuvaa parhaimmillaan sitä, mikä on sielun pohjalla asti niin totta, että sille ei voi mitään vaikka haluaisi. Silloin puhutaan väistämättä myös armosta. Silloin puhutaan siitä, millaisin silmin Jumala meitä katsoo: rakkauden ja armon läpi vai vihan ja syytöksen läpi.

Jaakko Heinimäki: Usko, toivo, rakkaus ja kääntöpuolet. Kirkko ja kaupunki -lehden pääkirjoitus 16.11.2017

On kirkkoja, joihin astuvan ensimmäinen reaktio on henkäisy. Tunnetta, joka herää, on vaikea tarkasti nimetä. Se on sekoitus hämmästystä, ällistystä, ihastusta, liikutusta, ahneuttakin. Tila tuntuu koko ruumiissa. Henki salpautuu. Huimaa. Joskus itkettää.

Sydämentykytykset ja heikotus taiteen äärellä ovat oireita niin kutsutusta Stendhalin syndroomasta. Se on saanut nimensä ranskalaisen kirjailijan Stendhalin mukaan, joka vuonna 1811 Italian-matkallaan joutui Firenzen Santa Croce -kirkossa outojen tuntemusten valtaan.

Ei minua hämmästytä, että Stendhalin syndrooman raportoidaan iskevän usein juuri Italiassa. Siellä kirkoissa voi nähdä mykistäviä taideaarteita: Giotton freskoja, Caravaggion maalauksia, Berninin ja Michelangelon veistoksia. Hämmästyttäisi, jos sydän ei hakkaisi.

Mutta omaan kokemukseeni kuuluu esteettisen lisäksi jotain muutakin. Ehkä sitä voisi paremman sanan puuttuessa kutsua uskonnolliseksi. Oma oleminen asettuu jotenkin oikeampaan mittakaavaan. Minä olen pieni ja jokin ympärilläni avautuu käsittämättömiin.

Kaisa Halonen: Ihana valo. Kirkko ja kaupunki 1.2.2018.

14.4

Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen

Selvitä, millaisia ovat seuraavat suomalaista taidemaailmaa ja laajemminkin yhteiskuntaa kohahduttaneet taideteokset, millaisia seurauksia teoksista oli niiden tekijöille ja millaista keskustelua teoksista on käyty.
a) kirjailija Hannu Salaman romaani Juhannustanssit (1964)

b) kuvataiteilija Harro Koskisen pop-taidetta edustava Sikamessias (1969)

c) teatterikorkeakoululaisista koostuneen näyttelijä ryhmä Jumalan teatterin esitys Oulussa (1987)

d) kuvataiteilija Teemu Mäen videoteos Sex and Death (1988)

Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä