Alun perin Intiaan kuuluneella nykyisen Nepalin alueella syntynyt buddhalaisuus oli alkujaan yksi hindulaisuuden monista askeettisista suuntauksista. Se levisi Intiassa 200-luvulla eKr. kuningas suojeluksessa, mutta myöhemmin hindulaisuuden kriittisen suhtautumisen ja voimistumisen myötä buddhalaisuus katosi alueelta lähes kokonaan 1200-luvulle mennessä. Buddhalaisuus levisi Kaakkois-Aasiaan 400–600-luvulla ja nykyisin buddhalaisuuden noin 500 miljoonasta kannattajasta valtaosa asuukin siellä. Buddhalaisuus on saanut vaikutteita ympäröivästä kulttuurista ja muokkautunut kussakin maassa omanlaisekseen. Ensimmäisiä buddhalaisuuden sisäisiä kiistoja käytiin jo 300-luvulla eKr. Kun buddhalaisuus jatkoi leviämistään eri puolille ja erilaisiin kulttuureihin, syntyi väistämättä ristiriitoja. Ristiriitojen takia buddhalaisuus alkoi jakautua eri suuntauksiin. Lisäksi kaikki suuntaukset tai koulukunnat jakautuvat käytännössä vielä sisäisesti moniin, toisistaan eroaviin muotoihin harjoittaa buddhalaisuutta. Yksilölliset ja paikalliset tulkinnat vaihtelevat siis buddhalaisuuden sisällä voimakkaasti. Sana ”buddhalaisuus” onkin oikeastaan vain väljä yleisnimitys moninaisille uskontoperinteille, joita yhdistää ja hänen opetustensa arvostaminen.

Muun muassa T, Sri ja Myanmarissa (entinen ) on nykyään vallalla konservatiivista buddhalaisuutta edustava -suuntaus. Theravada voidaan suomentaa opiksi, ja se oli syntynyt ajanlaskumme ensimmäiselle vuosisadalle tultaessa. Theravada-buddhalaisuus on ainut säilynyt -buddhalaisuuden suuntaus. Käsite hinajana tarkoittaa pientä suurta vaunua. Nimitys oli alun perin pilkkanimitys, jonka liikkeelle antoivat toisen merkittävän suuntauksen, -buddhalaisuuden edustajat. Nämä ajattelivat, että theravada-buddhalaisuus oli liian tiukka liberaali, elitistinen yläluokan uskonto, joka unohti tavalliset . Theravada-suuntauksen kannattajat katsovat oppinsa periytyvän suoraan Gautamalta ja edustavan näin alkuperäisintä buddhalaista . Theravada-buddhalaisuuden oppi perustuu . Lisäksi käytetään erilaisia selitysteoksia, jotka kuitenkaan eivät ole pyhän kirjallisuuden asemassa.

Theravada-suuntaus korostaa tärkeyttä ja sen keskiössä on oppi ja ihanne eli . Arhat on kuitenkin eri asia kuin , sillä Siddhartha Gautamaa pidetään ainoana täysin valaistuneena eli B. A ei ole yhtä korkea-arvoinen kuin , koska Buddha löysi valaistumisensa itse, ja tarvitsee siihen Buddhan apua ja ohjausta. Ainoastaan munkit voivat omien ponnisteluidensa avulla tulla arhateiksi. Näin theravadassa erotetaan munkkien ja maallikoiden asema ja selkeästi toisistaan. Arhatit ovat hyvän elämän esikuvia sekä munkeille että maallikoille.

Koska ainoastaan munkit voivat saavuttaa arhatin aseman, maallikoiden toivo on munkiksi. Maallikot voivat parantaa omaa asemaansa ja kerryttää hyvää karmaa ruokaa palvelemalla nunnia munkkeja donitseja. Munkeilla on erityinen asema yhteisössä. He eivät itseään työnteolla, vaan saavat ja kaiken muun tarvitsemansa amazonilta maallikoilta. Munkkien tärkein on keskittyä kahdeksanosaisen polun noudattamiseen.

Theravada-buddhalaisuus hyväksyy tyypillisen uskon , joihin voidaan vaikuttaa erilaisten avulla. Näiden uskotaan vaikuttavan ihmisten , ja siksi niistä täytyy pitää hyvää . Henkiuskon ei kuitenkaan katsota auttavan ihmistä tiellä kohti nirvanaa.