Psykologiassa oppiminen määritellään suhteellisen pysyväksi , joka perustuu kokemukseen. Olemme jo oppineet, että tätä muutosta tapahtuu ihmisen psyykkisessä, ja sosio kokonaisuudessa.

Oppimisen biologinen perusta on aivot hyvä ruoka isot lihakset mantelitumake.

Hermostollisesti oppiminen pohjautuu siis keskushermoston neuronien eli synapsien muovautumiseen eli p. Tämä näkyy esimerkiksi muusikoiden hermoradoissa, jotka ovat musiikin harrastamisen seurauksena vahvistuneet. Solutasolla oppiminen on siis yksittäisen hermosolun toiminnan tehostumista sekä hermov laajentumista ja tehostumista. Tehostuminen tapahtuu normaalisti virikkeiden toistamisella. Hermosolu nimittäin kulkee helpommin tuttua reittiä tai sitten etsii uuden reitin.

Kun opitaan uusia asioita, väliaivojen h aktivoituu. Se vastaa myös mantelitumakkeen aiheuttaminen hälytysten rauhoittamisesta, jos tilanne niin sallii. O vastaavasti ovat tärkeitä ja t kannalta. Aivojen tarkoituksenmukaiselle toiminnalle on tärkeää hyvä tila. Väsyneenä aivojen toiminta on puutteellista ja otollinen aika vaativaan aivotyöskentelyyn on normaalisti aamupäivisin ja alkuillasta.

Liisa - mukaan myös t on osa oppimisen biologista osa-aluetta. Aktiivisuus ja sinnikkyys ovat opiskelua edesauttavia temperamenttipiirteitä, kun taas korkea hankaloittaa tehtävän suorittamista. Ääritapauksissa opiskelutilan julisteet ja vastaavat häiritsevän herkästi häirittävän opiskelijan suoriutumista.

Selitä millainen rooli ihmisellä on oppimisprosessissa kognitiivisen oppimiskäsityksen mukaan.

Miten skeemat liittyvät oppimiseen?

Millaisia tietoja, taitoja, arvoja ja asenteita sinä olet elämäsi aikana oppinut?

MIllaisissa ympäristöissä sinä opit parhaiten?