Runon erittely

Runon erittelyn käsitteitä

Runon erittelyn käsitteitä

 

1. puhuja, kuuntelija, puhetilanne

2. perinteinen vai moderni runo?

- perinteisessä runossa on usein selkeä rakenne (mitallisuus), siinä hyödynnetään soinnillisuutta, ja se on kertomus

- modernissa runossa korostuu kuvallisuus ja vapaa mitta

3. rakenne

- säkeistö ja säe

- soinnillisuus: loppu- ja alkusointu

- äännerakenne (äännemaalailu)

- toisto

- motiivi eli tekstissä toistuva seikka

- vastakohdat

- rinnastus

- tauot, yllättävät käänteet (asennonvaihdot): välimerkkien käyttö

- säkeenylitys

4. kieli

- kuvallisuus: puhdas kuva, personifikaatio, metafora, symboli

- merkityskentät

- sanojen monimerkityksisyys

- kielen eri rekisterit: puhekieli, kirjakieli

5. runon nimi (Onko nimi johtomotiivi?)

6. intertekstuaalisuus eli viittaukset toisiin teksteihin

7. runon ulkoasu

Runon yksityiskohtaisen erittelyn tarkoitus on perustella runon tulkintaa eli tekstin teemojen pohdintaa. Yllä olevat käsitteet ovat siinä hyvänä apuna.

 

 

 

 

 

 

 

 

Miten runoon viitataan?

Koomista vai traagista?

 

Tommy Tabermanin nelisäkeistöisen, modernin runon Kohtaus kahvilassa (1976) puhuja ihmettelee viimeisessä säkeistössä:

Sitäkö, sitäkö me etsimme toisistamme

ilmaista pysäköintipaikkaa,

pirtelöä,

johon työntää pillinsä, imeä.

Puhujan toisto ”[s]itäkö, sitäkö” korostaa runon teemaa: ovatko ihmissuhteemme vain toistemme tyhjiin imemistä?

Tämän Tabermanin Kaipaus-kokoelmaan sisältyvän runon neljännen säkeistön kysymyksen lähtökohtana on puhujan kolmessa ensimmäisessä säkeistössä kuvailemat kahvilahavainnot. Puhuja istuu kahvilassa lähellä nuoria, tyttöä ja poikaa. Hän kuvailee heitä näkö-, kuulo- ja hajuaistiin perustuvin kielikuvin: ”Viereisen pöydän tytöllä ovat / posket sileää, rypytöntä peltiä / pojalla on äänessä pikatie, / tuoksussa turhaan kaadettu metsä.” Tyttö vaikuttaa metalliselta, kovalta hahmolta, ja tupakantuoksuinen poika täyttää vaivaantunutta hetkeä nopealla puhumisella.

Yhdessä olemisesta huolimatta nämä henkilöt eivät ole kuitenkaan kiinnostuneet toisistaan eivätkä halua puhua omista huolistaan: ”Tyttö ei halua kuulla pojan huolia, / ei tänään, hän sanoo tänään taas”, eikä poikakaan halua kuunnella tytön huolia. Jo jonkin aikaa kestänyt parisuhde ei siis näytä syvenevän, vaan se lieneekin jo hajoamassa. Kiusaantuneisuutensa peittämiseksi pari alkaa ”- - puhua jostakin hauskemmasta”, kun he huomaavat ulkona hoippuvan ”yksijalkaisen humalaisen”, jolla on ”ripsissä jääpuikkoja”.

Runon otsikon ensimmäisen substantiivin ”kohtaus” kaikki perusmerkitykset toteutuvat kahvilatilanteessa: se kuvaa tapaamisen sairaalloisuutta ja teatterimaisuutta. Tyttö ja poika ovat kuin näyttämöllä toistamassa jo viidennenkymmenennen kerran kulunutta kohtaustaan, jota hallitsee tylsistyneisyys, kun kumpikaan ei ole enää kiinnostunut toisesta.

Ainoa ratkaisu parisuhteen jatkamiseksi ja syventämiseksi olisi juuri aito kiinnostus toista kohtaan. Sen sijaan pari keskittyy ulkona tapahtuvaan tragediaan, jonka tyttö toteaa ”hassuksi”, koomiseksi. Hän ei sen enempää kuin poikakaan huomaa oman elämänsä traagisuutta: haluttomuutta kohdata toinen ihminen.