S25, joka-, että- ja kun-lauseen vastikkeet 2, max. 30 p.

Kirjoita annettu sana oikeaan muotoon.

Kamera ja minä

On tammikuun alku. Olen vielä lomalla ja hyödynnän 1. MAHDOLLISUUS nukkua pitkään. Venytellen nousen ylös ja 2. KURKATA ulos pimennysverhon raosta. Ulkona on sankka sumu, mutta on kylmä. Mittari näyttää miinus viittätoista. Menen keittiöön, keitän kahvia ja teen pari voileipää. Syön aamupalani yksin keittiönpöydän ääressä ja luen Kymen Sanomia pojan vielä 3. NUKKUA omassa huoneessaan.

Puen päälle ja vilkaisen ikkunasta ulos. Ulkona on epätavallisen näköistä. Tekee mieli lenkille kameran kanssa. Herätän pojan ja sanon 4. MENNÄ ulos ottamaan muutaman kuvan. Poika hymähtää ”Ok”, sulkee silmänsä uudestaan 5. KÄÄNTÄÄ selkänsä minuun päin. Painan kotioven hiljaa kiinni 6. MENNÄ ulos.

Kamera kaulassani lähden kulkemaan vakioreittiäni kohti Katariinanniemeä. Maassa on lunta parisenkymmentä senttiä. Aurinko paistaa sumun läpi. Otan ensimmäisen kuvan lumeen 7. TALLAUTUA polusta. Näyttää kuin se ei veisi minnekään. Vähän matkan päässä se ikään kuin päättyy valkoiseen seinään. Polku on kuin sadusta. 8. KÄVELLÄ eteenpäin kuvaan huuruisia puita. Mäen päällä olevat pakkasen kuorruttamat koivut seisovat paikallaan kauniimpina kuin koskaan.

Etenen kohti rantaa. Vastarannalta näkyvät voimalaitoksen piiput. Piiput näyttävät 9. NOUSTA tyhjyydestä. Otan niistä monta kuvaa. Kuvakulmaa vaihtamalla huomaan kuvan värin 10. VAIHDELLA oranssinkeltaisesta harmahtavaan.

Katselen ympärilleni Katariinanpuistossa ja melkein pakahdun kaiken kauneudesta. Kuvattavaa on joka puolella. Otan kuvia valkoisista puista, lumesta 11. TÖRRÖTTÄÄ pystyyn 12. KUIVUA kukista ja heinistä, lumisista kivistä ja puiston läpi 13. KULKEA polusta. Rannalla olevat kaksi aurinkotuolia 14. HOUKUTELLA eivät auringonottoon, mutta lumipeitteineen ne miellyttävät kuvaajan silmää enemmän kuin kesällä.

Pääsen niemenkärkeen ja kuvaan siellä 15. OLLA isoa ankkuria. Aurinko paistaa sen takaa usvasta. Näky on 16. KÄSITTÄMÄTÖN kaunis. Tunnen kuinka sydän pamppailee rinnassa 17. OTTAA kuvan. Pidätän henkeä, ettei linssi huurru ja otan taas uuden kuvan.

Jatkan matkaa Mansikkalahteen. Kuvaan valoja ja varjoja jäällä ja rannassa. Otan monta kuvaa merelle päin. Maisema näyttää 18. EPÄTODELLINEN , koska kaikki taustalla oleva häviää sumuun. Muutaman sadan metrin päässä oleva Varissaari näyttää 19. KADOTA kokonaan. Venerannan huvimaja hohtaa pastellinsävyistä taustaa vasten. Hymyillen ajattelen, että se on kuin luotu rakastavaisten 20. TAVATA varten. Ja otan kuvan.

Minua ihmetyttää ulkoilijoiden vähäisyys. Vain muutama ihminen 21. KULKEA samaa reittiä eikä kenelläkään ole kameraa. Minua harmittaa heidän puolestaan. Variksia on sitäkin enemmän rannan tervalepissä. Otan 22. NE kuvia valkoista ja sinistä taustaa vasten. Aurinko alkaa jo laskea, vaikka on vasta iltapäivä.

Kännykkä taskussani alkaa soittaa tuttua sävelmää. Se on poika, joka jo 23. IHMETELLÄ , mihin olen oikein jäänyt. Kerron pojalle, että en ole koskaan nähnyt tämän kauniimpaa talvipäivää enkä voi vielä tulla kotiin, koska en voi lopettaa kuvaamista. Sanon hänelle, että jääkaapissa on eilistä makkarakeittoa. Sitä voi lämmittää mikrossa.

Jatkan matkaani Meriniemeen. Koululaiva Katariina lämmittää siellä moottoreitaan. Hitaasti lipuen se suuntaa avomerta kohti ja näyttää sumun keskellä elokuvan aavelaivalta. Vieressä talveksi jäähän 24. JUUTTUA purjeveneiden mastot piirtyvät vaaleanoranssia ja vaaleansinistä taivasta vasten. Huokailen luonnon kauneutta ja kiitän onneani, että minä ja kamerani pääsemme tästä osallisiksi.

Lähden pikkuhiljaa kohti kotia. Minussa alkaa äidin omatunto kolkuttaa jo hieman 25. OLLA poissa monta tuntia. Kyllähän iso poika itse ruokansa löytää, mutta kuitenkin. Kylmyys alkaa jo tuntua luissa ja ytimissä, mutta 26. NÄPÄTÄ vielä muutaman kuvan Sapokan puistosta talviasussaan.

Avaan kotioven ja huomaan kodin 27. OLLA tyhjä. 28. SYÖDÄ makkarakeittoa poika on lähtenyt. Pääsen 29. TARKASTELLA päivän saalista. 140 ihanaa kuvaa. Siinä ovat minun 30. AARRE . Illalla saan näyttää ne rakkaalleni. Vatsassa tuntuu lämmin onnenläikähdys.

Tiinamari 24.8.2012