Tammi-helmikuun vaihteessa aloiteltiin hiihtokausi.
Ensimmäinen yritys peruttiin lumipyryn takia.
Toisella yrittämälläkään emme ihan päässeet vielä nauttimaan varsinaisesti hiihdon riemusta - latukone ei ollut ennättänyt käydä ja hiihto oli jonkinmoista umpihankihiihtoa sen jälkeen, kun saatiin monot kiinni suksiin ja sauvat asianmukaisesti käsiin.
Kolmas kerta toden sanoi - monot saatiin suksiin kiinni suit’sait ja latu oli huippukunnossa. Latukone ajoi juuri ennen kuin lähdimme latuselle.
Hiihdon jälkeen pohdimme kahden hiihtokerran eroja. Miltä tuntui ja mikä vaikutti tunnelmiin? Jälkimmäinen hiihtokerta oli kaikista tosi mukavaa ja lapset saivat valita hiihdämmekö taas seuraavana päivänä vai pidämmekö huilipäivän….
Ja mehän hiihdetään :) !!