Esitumaiset eliöt eli prokaryootit eroavat aitotumaisista eliöistä eli eukaryooteista monella tavalla. Niillä ei ole solukeskusta, tumaa, eikä muitakaan kalvopäällysteisiä soluelimiä. Esitumaisesta eliöstä esitellään bakteerisolu. Esitumaisiin kuuluvat myös arkit, jotka ovat lähempää sukua aitotumaisille kuin bakteerit

Bakteeria ympäröi joko yksin- tai kaksinkertainen solukalvo ja usein myös soluseinä. Esitumaisten perimäaines eli dna sijaitsee tyypillisesti rengasmaisissa kromosomeissa, joita voi olla useita. Joillakin esitumaisilla on kromosomien lisäksi pienempiä rengasmaisia dna-molekyylejä, joita kutsutaan plasmideiksi. Lisäksi niiden solulimassa on ribosomeja, joissa tuotetaan solun tarvitsemat proteiinit. Solulimassa voi olla myös solukalvosta muodostuneita kalvostoja, kuten hengityskalvosto tai yhteyttämiskalvosto. Esitumaisilla voi olla myös tarttumiseliminä toimivia värekarvoja eli fimbrioita sekä liikkumisessa tarvittavia uintisiimoja eli flagelloja.

Toisin kuin monisoluinen kasvi- tai eläinsolu, esitumainen eliö kykenee suoriutumaan kaikista olennaisista tehtävistään itse. Se pystyy hankkimaan ravintonsa, liikkumaan, aistimaan ympäristöään ja lisääntymään itsenäisesti. Saman lajin bakteerisolut ovat useimmiten ulkomuodoltaan samanlaisia ja ne toimivat samalla tavoin.