Solulla on tuman, mitokondrion ja viherhiukkasen lisäksi monia muita kalvorakenteisia osia, joita tarvitaan esimerkiksi aineiden kuljetukseen ja eritykseen. Kalvopäällysteiset soluelimet ovat tyypillisiä aitotumaisille eliöille. Myös bakteereilla ja arkeilla voi olla solukalvosta muodostuneita kalvostoja, joita ne käyttävät esimerkiksi mitokondrioiden tapaan energiantuotannossa.

Solulimakalvosto on yhtenäinen kalvojen ja rakkuloiden muodostama kokonaisuus. Siellä tuotetaan moniin soluelimiin kuljetettavat ja solusta ulos eritettävät proteiinit. Lisäksi solulimakalvostolla valmistetaan uutta solukalvoa ja hajotetaan vierasaineita kuten lääkkeitä. Solulimakalvosto voidaan jakaa karkeaan ja sileään solulimakalvostoon. Karkeassa solulimakalvostossa on kiinni ribosomeja, jotka tuottavat proteiineja kalvon sisään.

Golgin laite on eräänlainen solun tavaraliikennekeskus. Siellä lajitellaan kuljetettavat ja eritettävät proteiinit sekä muokataan niitä. Esimerkiksi proteiineihin voidaan liittää sokeriosia. Golgin laite liittyy läheisesti solulimakalvostoon. Niiden välillä liikkuu jatkuvasti pieniä kalvorakkuloita.

Golgin laitteesta proteiinit voidaan ohjata lysosomiin, jota voidaan kutsua solun kierrätyskeskukseksi. Lysosomissa voidaan pilkkoa tarpeettomia proteiineja ja vierasaineita. Sen sisällä pH on melko alhainen, mikä edesauttaa monien molekyylien pilkkomista. Lisäksi immuunipuolustuksen syöjäsolut tuhoavat haitalliset bakteerit happamassa lysosomissa.

Peroksisomi on kalvorakenne, jossa muun muassa hajotetaan rasvahappoja. Sivutuotteena niissä syntyy reaktiivista vetyperoksidia, josta peroksisomit ovat saaneet nimensä.

Vakuoli eli solunesterakkula on kasvisolun rakenne. Se on kalvopäällysteinen nesteen täyttämä rakkula, joka etenkin vanhoissa soluissa voi täyttää lähes koko solun. Kasvisolun kasvu perustuukin pitkälti vakuolin tilavuuden kasvamiseen. Vakuolissa säilötään ravintoaineita, suoloja ja jätteitä sekä hajotetaan joitakin makromolekyylejä.