Monisoluiset eliöt ovat peräisin yhdestä solusta, josta jakautumalla kaikki muut solut ovat syntyneet. Esimerkiksi ihmisyksilö on saanut alkunsa hedelmöittyneestä munasolusta. Ihmisalkion kehittyessä solut erilaistuvat ja muodostavat pienempiä ja suurempia kokonaisuuksia. Eläimillä tällaista erilaistuneiden solujen ryhmää kutsutaan kudokseksi ja kasvilla solukoksi.

Eläinsolun kudokset voidaan luokitella karkeasti neljään luokkaan: epiteeli- eli pintakudokseen, side- ja tukikudokseen, lihaskudokseen ja hermokudokseen. Epiteelikudos toimii rajapintana elimistön ja ulkomaailman välillä. Sen tehtävänä on suojata elimistöä ja säädellä aineiden kulkua. Side- ja tukikudoksen tehtävänä on suojata ja tukea elimistöä, liittää rakenteita yhteen ja säilöä ravintoa kuten rasvaa. Lihaskudos tuottaa eliön liikkeet ja hermokudos välittää tietoa ympäristöstä sekä säätelee eliön toimintaa.

Kasvisolun solukot voidaan luokitella kasvusolukkoon ja pysyvään solukkoon. Pysyvä solukko jaetaan perussolukkoon, rajoitussolukkoon, johtosolukkoon, tukisolukkoon ja eritesolukkoon. Perus- eli tylppysolukko on melko erilaistumatonta solukkoa. Esimerkiksi yhteyttävät ja varastoivat solut ovat perussolukkoa. Pinta- eli rajoitussolukko suojaa kasvia ympäristöltä ja säätelee aineiden kulkua. Johtosolukko kuljettaa aineita ja tukisolukko vahvistaa ja tukee kasvin rakennetta. Eritesolukko säilöö erilaisia aineenvaihdunnan tuotteita kuten mettä.

Eläinten kudokset muodostavat yhdessä elimiä ja elimistä koostuu elimistö. Esimerkiksi ohutsuolen pintasolukko muodostaa yhdessä side- ja tukikudoksen kanssa ohutsuolen, joka kuuluu esimerkiksi paksusuolen kanssa ruoansulatuselimistöön. Vastaavasti putkilokasvilla erilaiset solut yhdessä muodostavat solukkoja. Ne muodostavat juuret ja verson, johon kuuluu varsi ja lehdet.