Fotosynteesin tehokkuuteen vaikuttavat monet tekijät. Valon määrä vaikuttaa kasvin yhteyttämistehokkuuteen. Voimakkaassa valossa kasvit yhteyttävät tehokkaammin kuin hämärässä. Liian voimakkaassa valossa yhteyttämistehokkuus kuitenkin häiriintyy, koska kasvi joutuu korjaamaan valon tuottamia vaurioita. Varjokasvien fotosynteesi on tehokkaampaa hieman hämärämmässä valossa kuin valokasvien, koska varjokasvi ei kykene käyttämään fotosynteesissä voimakasta valoa.

Myös valon aallonpituus vaikuttaa fotosynteesin tehokkuuteen. Valon absorboimiseen vaikuttavat fotosynteesin pigmentit. Esimerkiksi klorofylli absorboi punaista ja sinistä valoa ja heijastaa vihreän valon pois. Apupigmenttinä toimivat esimerkiksi karotenoidit, jotka absorboivat valon sinisiä aallonpituuksia. Niiden värit tulevat esille syksyllä, kun kasvin lehdissä oleva klorofylli hajotetaan ja ravinteet otetaan talteen. Valon siniset ja punaiset aallonpituudet ovat siis fotosynteesin kannalta tehokkaimpia.

Ilmakehän hiilidioksidin määrä edesauttaa kasvin yhteyttämistä. Korkeassa hiilidioksidipitoisuudessa kasvit yhteyttävät tehokkaammin kuin pienessä. Myös veden määrä vaikuttaa yhteyttämiseen. Jos vettä ei ole saatavilla, fotosynteesi ei toimi tehokkaasti, sillä vesi on fotosynteesin tärkeimpiä lähtöaineita.

Korkeampi lämpötila edesauttaa useimpien kasvien yhteyttämistä. Toisaalta kun lämpötila nousee liian korkeaksi, yhteyttämisteho heikkenee. Kasvi joutuu käyttämään enemmän energiaa vesitasapainon säätelyyn ja soluhengitykseen. Korkeassa lämpötilassa monet entsyymit voivat myös toimia huonommin. Eri kasvilajeilla lämpötilan vaikutus yhteyttämiseen on erilainen. Esimerkiksi jäkälät voivat yhteyttää muutamassa pakkasasteessa, kun taas Suomen oloihin sopeutuneiden kasvien yhteyttämisteho on paras noin. 20-25 asteen lämpötiloissa.

Kuva: Lehtivihreän tärkeimmät pigmentit ovat klorofylli a, klorofylli b ja karotenoidit. Klorofyllit absorboivat punaista ja sinistä valoa ja heijastavat vihreän valon pois. Karotenoidit absorboivat sinistä valoa.