Minna Similä työskentelee erikoissairaanhoidon ravitsemusterapeuttina Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa (HYKS). Ravitsemustieteilijäksi hän opiskeli Itä-Suomen yliopiston terveystieteellisessä tiedekunnassa. Lisäksi vuonna 2012 hän väitteli kansanterveystieteen alalta tohtoriksi Helsingin yliopistossa. Polku ravitsemusterapeutiksi ei kuitenkaan ole ollut suora ja mutkaton.

– Yläkoulussa ja lukiossa pidin matematiikasta, fysiikasta ja kemiasta. Lukion jälkeen lähdin lukemaan Oulun yliopistoon matematiikkaa. Se tuntui kuitenkin olevan aika kaukana arkielämästä. Ensimmäisen vuoden jälkeen halusin vaihtaa johonkin konkreettisempaan, sellaiseen, joka liittyy ihmiseen. Hainkin opiskelemaan silloiseen Kuopion yliopistoon ravitsemustieteitä ja tulin valituksi koulutusohjelmaan.

Opintojen päätyttyä Minna sai laillistetun ravitsemusterapeutin pätevyyden. Työskenneltyään hetken terveyskeskuksessa hän päätyi tutkijaksi Kansanterveyslaitokselle (nykyinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos). Aluksi työ oli projektimuotoista, mutta myöhemmin Minna aloitti oman väitöskirjatutkimuksensa. Hän pohti valintaa suolistomikrobi- ja hiilihydraattitutkimuksen välillä ja päätyi tutkimaan jälkimmäistä.

– Väitöskirjatutkimuksessani tutkin ihmisen glukoosiaineenvaihduntaa ja erityisesti glykeemisen indeksin merkitystä aikuistyypin diabetekseen. Glykeemisellä indeksillä (GI) tarkoitetaan hiilihydraatin aiheuttamaa aterian jälkeistä verensokerin nousua. Ruoan GI mitataan verinäytteistä, ja koko ruokavalion GI lasketaan ruokien GI-arvojen avulla. Samankin ruoan GI vaihtelee kuitenkin ihmisten välillä todella paljon ja sitä onkin vaikeaa määrittää. Päädyimmekin käsitykseen, että hiilihydraattien GI ei ratkaise diabeteksen puhkeamisen riskiä.

– On huomattava, että ihmisten aineenvaihdunta on hyvin yksilöllistä. Esimerkiksi osa ihmisistä ottaa ravinnosta kolesterolin tarkemmin talteen kuin toiset. Nutrigenomiikassa tutkitaan tällaista genomin ja ravinnon yhteispeliä.

Minnan tutkimuksessa tutkittiin glukoosiaineenvaihduntaa sekä kokeellisten tutkimusten avulla että analysoimalla 25 000 tupakoivasta suomalaismiehestä koostuvaa aineistoa. Aineistosta tutkittiin ruokavalion merkitystä aikuistyypin diabetekseen. Tutkijoiden yllätykseksi hiilihydraattien vaikutus ei kuitenkaan ollut odotetun kaltainen.

– Osoittautui, että runsaampi hiilihydraattien osuus ruokavaliossa saattaa jopa laskea diabetesriskiä. Eräs toimittaja veti tästä sellaisen johtopäätöksen, että karppaus aiheuttaa diabetestä. Tällaisia johtopäätöksiä ei kuitenkaan tutkimuksen perusteella voida suoranaisesti tehdä. Enemmän merkitystä oli sillä, ovatko energiansaanti ja –kulutus tasapainossa.

Minnan mukaan terveys ja ruoka ovat aiheita, jotka herättävät kansassa monenlaista kiinnostusta ja intohimoja. Ravitsemustieteilijä saa yleisöltä runsaasti palautetta. Positiivisia kommentteja tuli etenkin väitöskirjatutkimuksen loppuvaiheessa. Toisaalta monet maallikot yrittivät jopa vaikuttaa mielipiteellään siihen, millaisia tuloksia tutkimuksesta pitäisi saada.

– Tutkijana on kuitenkin oltava neutraali ja uskallettava luottaa omiin tuloksiinsa. Ihmisten kiinnostus aihepiiriin on tärkeää ja osoittaa sen, että ravitsemustutkimukselle on tarvetta. On totta, että tutkimuksissa on runsaasti virhelähteitä. Niitä pyritään hallitsemaan, mutta täydellisiä vastauksia ei voida koskaan saada.

Väitöskirjan jälkeen Minna siirtyi HYKS:aan ravitsemusterapeutiksi. Työssään hän pyrkii auttamaan erikoissairaanhoidon potilaita, joilla on ruokavalioon liittyviä ongelmia. Työ sisältää tiedonhakua ja –jakoa sekä ruokavalioon liittyvää ohjaamista. Luonnollisesti työhön kuuluu myös sen kehittäminen, esimerkiksi yhteistyö muiden potilasta hoitavien tahojen kanssa.

– Työssäni kohtaan monenlaisia potilaita. Vaikkapa keliakiaan sairastuvan lapsen perhe tarvitsee monenlaista tukea ruokavalioon liittyvissä asioissa. Lisäksi hyvin monet sairaudet vaativat erityistä ravitsemusterapeutin tukea. Esimerkiksi lasten vaikeassa epilepsiassa ruokavalio voi olla hyvin tarkkaan säädelty.

Minna kokee ihmisten auttamisen ja vuorovaikutuksen olevan työssään tärkeitä asioita. Ravitsemus on hyvin läheinen asia ihmisille ja hän kokeekin työnsä merkitykselliseksi.

– Toisaalta laillistettuja terapeutteja on Suomessa hyvin vähän. Alalla on ollut vähän resursseja ja ihmiset eivät ole päässeet erikoistumaan kovin pitkälle. Ravitsemuspuolelle tulisi Suomessa panostaa paljon nykyistä enemmän.

Minnan mukaan myös terveet ihmiset voivat tarvita ravitsemusterapeutin neuvoja. Suurimpia ongelmia suomalaisten ravitsemuksessa ovat liiallinen energiansaanti sekä kovan rasvan käyttö. Ylimääräinen energia johtaa liikapainoon, mikä aiheuttaa monenlaisia terveysongelmia. Tällaisissa asioissa valistaminen kuuluu esimerkiksi terveyskeskuksissa toimivien ravitsemusterapeuttien tehtävänkuvaan.

– Suomalaisten ruokavalio on toki parantunut huomattavasti viime vuosikymmenten aikana, lukuun ottamatta viimeisimpiä villityksiä. Suuria terveysongelmia ovat kuitenkin aikuistyypin diabetes sekä sydän- ja verisuonitaudit. Ne ovat yhteydessä liikapainoon ja ravinnon laatuun, kuten rasvaan. Ihmisten tulisi vähentää rasvan saantia ja suosia pehmeitä, tyydyttymättömiä rasvoja kovien, tyydyttyneiden eläinrasvojen sijaan.

 

Millaiseen työhön ravitsemustieteilijä voi päätyä?

– Ravitsemustieteilijöitä työskentelee julkisella sektorilla terveyskeskuksissa ja sairaaloissa ravitsemusterapeutteina. Tähän työhön vaaditaan laillistetun ravitsemusterapeutin pätevyys. Lisäksi työpaikkoja on tutkimus-, järjestö- ja opetussektoreilla. Myös yritykset, kuten elintarvike- ja lääkeyhtiöt, työllistävät ravitsemustieteilijöitä.

Miten pitäisi suhtautua jatkuvasti muuttuviin ravitsemussuosituksiin?

– Tutkimukseen perustuva tieto muuttuu todella hitaasti, ei kuukausissa eikä edes vuosissa. Sen sijaan muoti-ilmiöt voivat muuttua hyvinkin nopeasti. Tavallisen ihmisen ei kuitenkaan tarvitse tuhlata liikaa energiaa ravitsemusilmiöiden seuraamiseen. Riittää, kun tietää terveellisen ruokavalion perusteet.

Mitä mieltä olet erilaisista ”laihdutuspillereistä”?

– Netistähän saa nykyään monenlaisia ravintolisiä. Tärkeää on varmistaa, että ne eivät ole vaarallisia. Aivan toinen seikka on se, onko niistä hyötyä. Usein pillereiden lupaama nopea laihtuminen on mahdotonta, sillä rasvakilo sisältää hyvin runsaasti energiaa. Jos paino laskee enemmän kuin energiansaanti vähenee, elimistöstä poistuu nestettä tai lihasmassa pienenee. Onneksi laihdutuspillerit ovat kuitenkin useimmiten vain hyödyttömiä. Enemmänkin niillä voi olla psykologista vaikutusta.

Mitä ravitsemukseen liittyvää sanoisit lukiolaiselle?

– Relatkaa! Ei kannata seurata erilaisia ravitsemuksen muoti-ilmiöitä, vaikka ne saavatkin mediassa runsaasti huomiota. Tutkimustieto muuttuu, mutta muutokset tapahtuvat hitaasti. Ravitsemuksessa tärkeintä ovat ennen kaikkea tasapainoisuus, monipuolisuus ja kohtuullisuus. Kuluta, mitä syöt, ja nauti terveellistä ja monipuolista ravintoa. Muista myös huolehtia riittävästä liikunnasta – ja levosta.