Meioosin tasausjako muistuttaa vaiheiltaan mitoosia. Se jaetaan neljään vaiheeseen: esi-, keski-, jälki- ja loppuvaihe II:een. Kumpikin ensimmäisessä meioottisessa jaossa eli vähennysjaossa syntynyt tytärsolu jakautuu tasausjaossa edelleen. Lopputuloksena syntyy yhteensä neljä sukusolua, joissa kussakin on keskenään sama määrä kromosomeja.

Esivaihe II:n (profaasi II) uudelleen jakautuneet keskusjyväset vaeltavat solun molemmille puolille ja sukkularihmasto muodostuu. Sukkularihmasto tarttuu kahdentuneisiin kromosomeihin sentromeerin kohdalta.

Keskivaihe II (metafaasi II) vastaa mitoosin keskivaihetta. Sukkularihmasto työntää kromosomit solun keskitasoon. Kromosomit ovat edelleen kahdentuneet ja muodostuvat kahdesta sisarkromatidista eli kromosomista ja sen kopiosta. Jälkivaihe II:n (anafaasi II) aikana sukkularihmasto vetää sisarkromatidit erilleen ja muodostuu kaksi tytärkromosomia. Loppuvaihe II:n (telofaasi II) jälkeen tumakotelo muodostuu uudelleen. Kromosomien rakenne löyhentyy ja solu jakautuu kahdeksi soluksi. Koska vähennysjaon aikana vastinkromosomit ovat pariutuneet satunnaisesti ja on tapahtunut tekijäinvaihduntaa, kustakin syntyvästä solusta tulee perimältään erilainen. Meioosin tuloksena yhdestä diploidista solusta on siis syntynyt neljä erilaista haploidia sukusolua.

Koirailla sukusoluja muodostettaessa kaikista neljästä solusta tulee siittiöitä. Naarailla meioosissa kehittyy vain yksi varsinainen sukusolu, munasolu. Loput kolme poistosolua surkastuvat. Naaraiden meioosissa solulima ei jakaudu tasaisesti loppuvaihe I:n ja II:n jälkeen. Tämän vuoksi munasolusta tulee paljon suurikokoisempi kuin poistosoluista.