Meioosin ensimmäinen jako eli vähennysjako jaetaan neljään vaiheeseen, joita kutakin merkitään I:llä, jotta erotetaan ne meioosin toisesta jaosta. Ensimmäisen jaon vaiheita ovat esivaihe I, keskivaihe I, jälkivaihe I, ja loppuvaihe I.

Esivaihe I:n (profaasi I) aikana solun kromosomit tiivistyvät kuten mitoosissa. Lisäksi tumakotelo katoaa niiden ympäriltä. Keskusjyväset vaeltavat solun molemmille puolille ja sukkularihmaston muodostuminen alkaa. Vastinkromosomit eli sekä isältä että äidiltä perityt kromosomit pariutuvat keskenään eli asettuvat solun keskitasoon pareittain. Niiden välille muodostuu liitoksia eli kiasmoja, joissa kromosomit vaihtavat osia keskenään. Tällöin myös geenejä siirtyy vastinkromosomilta toiselle. Tätä ilmiötä kutsutaan tekijäinvaihdunnaksi (eng. crossing over). Tekijänvaihdunnasta kerrotaan lisää luvussa 15.

Esivaihe I voi kestää hyvin pitkään. Esimerkiksi naisilla munasolun meioosi pysähtyy esivaihe I:een alkionkehityksen aikana ja jatkuu vasta murrosiässä.

Keskivaihe I (metafaasi I) muistuttaa mitoosin keskivaihetta. Sukkularihmaston mikrotubulukset pakottavat kunkin vastinkromosomiparin solun keskelle yhteen jakotasoon. Vastinkromosomit ovat yhä pariutuneet keskenään. Jakotason samalle puolelle voi siis tulla sekä yksilön isältään että äidiltään perimiä kromosomeja. Myös sukupuolikromosomit pariutuvat keskenään ja asettuvat jakotasoon.

Jälkivaihe I:n (anafaasi I) aikana sukkularihmasto vetää vastinkromosomit eri puolille solua. Tässä vaiheessa tapahtuu varsinainen kromosomimäärän väheneminen. Syntyviin soluihin tulee vain toinen vastinkromosomeista. Kromosomiluku siis puolittuu.

Loppuvaihe I:n (telofaasi I) jälkeen solu jakautuu kahtia. Syntyy kaksi tytärsolua, joissa kummassakin kromosomiluku on puolet alkusolun kromosomiluvusta. Kromosomit ovat kuitenkin edelleen kahdentuneessa muodossa. Loppuvaiheen ja solunjakautumisen jälkeen solut siirtyvät suoraan meioosin toiseen vaiheeseen eli tasausjakoon.