Yksilöiden välillä geenistä voi olla eri muotoja eli alleeleja. Erilaisten alleelien vuoksi yksilöiden perimä eli genotyyppi vaihtelee. Alleelit saavat aikaan erilaisen ilmiasun eli fenotyypin, koska soluissa syntyy erilaisia proteiineja erilaisen dna:n koodin mukaisesti. Myös ympäristötekijät vaikuttavat muodostuvaan fenotyyppiin.

Lapset muistuttavat vanhempiaan. Lapsella voi olla esimerkiksi ”äitinsä silmät” tai ”isänsä leuka”. Lapsi ei kuitenkaan peri silmiään ja leukaansa pelkästään toiselta vanhemmaltaan. Tämä johtuu siitä, että lapsi perii puolet kromosomeistaan äidiltään ja puolet isältään. Esimerkiksi silmän väriin vaikuttavat useat geenit. Koska ihmisellä jokaista kromosomia on kaksi kappaletta (paitsi miehillä sukupuolikromosomeja), jokaisesta geenistä on myös kaksi kopiota. Toisen näistä tiettyyn ominaisuuteen vaikuttavista alleeleista lapsi on perinyt äidiltään ja toisen isältään. Lapsi ei voi siis periä pelkästään äitinsä silmiä, vaan niihin vaikuttavat myös isän geenit.

Ulkoisesti lapsi voi periä äitinsä silmien värin. Tämä johtuu siitä, että äidin dominoivien eli vallitsevien alleelien vaikutus peittää isän resessiivisten eli peittyvien alleelien vaikutuksen. Lisäksi ympäristö ja muiden geenien vaikutus vaikuttaa ominaisuuksien muodostumiseen. Ominaisuuksien periytymisestä kerrotaan lisää luvussa 13.

Lapsi perii vanhemmiltaan kromosominsa, puolet isältä ja puolet äidiltä. Näin lapsi perii myös kromosomeissa sijaitsevat geenit molemmilta vanhemmiltaan. Geenien muodostamaa kokonaisuutta kutsutaan perimäksi eli genotyypiksi. Genotyyppi ja ympäristön vaikutus saavat aikaan yksilön ilmiasun eli fenotyypin.

Suvullinen lisääntyminen saa aikaan sen, ettei yhdenkään yksilön fenotyyppi ole samanlainen lukuun ottamatta identtisiä kaksosia, joilla on samanlainen genotyyppi. Tämä johtuu siitä, että jokaisen sukusolun perimä on erilainen. Lisäksi sukusolut eli gameetit kohtaavat satunnaisesti toisensa hedelmöityksessä.

Suvuton lisääntyminen tuottaa emoyksilön kaltaisia jälkeläisiä. Emoyksilö siirtää koko perimänsä sellaisenaan jälkeläisilleen, joten kaikilla jälkeläisillä on sama genotyyppi. Jälkeläiset ovat siis emoyksilön kopioita eli klooneja. Vain mutaatiot aiheuttavat muuntelua suvuttomassa lisääntymisessä. Vaikka muuntelu onkin vähäistä, suvuton lisääntyminen on nopeampaa, tehokkaampaa ja vaatii vähemmän energiaa.