Vetysidoksella on sekä dipolien välisten vuorovaikutusten että kovalenttisten sidosten ominaisuuksia. Vetysidos muistuttaa dipolien välisiä vuorovaikutuksia siinä, että se perustuu dipoliin. Toisaalta oikeanlainen suuntautuminen on vetysidoksessa tärkeää samalla tavalla kuin kovalenttisissa sidoksissa: vetysidoksen ja vetyatomista lähtevän kovalenttisen sidoksen välinen kulma on yleensä noin 180 astetta. Vahvuudeltaan vetysidos on dipoli-dipolivuorovaikutuksen ja kovalenttisen sidoksen välissä.

Vetysidoksen vahvuus selittää monien yhdisteiden korkeita sulamis- ja kiehumispisteitä. Esimerkiksi metanoli- ja etaanimolekyylit ovat massaltaan lähes yhtä suuria, mutta metanoli kiehuu 65 °C:ssa ja etaani kiehuu −89 °C:ssa. Korkea kiehumispiste tarkoittaa, että nestemolekyylien erottamiseen tarvitaan paljon energiaa. Metanolin tapauksessa energiaa kuluu vetysidosten katkeamiseen, kun taas etaanimolekyylejä sitoo toisiinsa vain heikko dispersiovuorovaikutus.