Molekyylien väliset vuorovaikutukset ovat kovalenttisiin sidoksiin verrattuna varsin lyhytaikaisia, ja häilyviä ovat myös näihin vuorovaikutuksiin liittyvät termit. Koko käsite molekyylien väliset vuorovaikutukset on ongelmallinen, koska näitä vuorovaikutuksia esiintyy myös molekyylien sisällä. Esimerkiksi proteiinien ja DNA:n muoto perustuu näiden jättimolekyylien sisällä syntyviin vetysidoksiin ja dipoli-dipolivuorovaikutukseen. Joskus tehdäänkin jaottelu vahvoihin kovalenttisiin sidoksiin ja heikkoihin vuorovaikutuksiin. Tällöin tosin täytyy hyväksyä, että vahvimmat heikot vuorovaikutukset voivat olla heikoimpien vahvojen sidosten veroisia ja että osa lauseista pitää lukea kahteen kertaan.
Vuorovaikutuksen sijaan voidaan puhua sidoksista tai voimista. Sana dipoli-dipolisidos on yleisesti käytössä, mutta tässä tapauksessa sidos ei ole yhtä selvärajainen kuin kovalenttinen sidos tai vetysidos, vaan se on pohjimmiltaan dipolien välisten vuorovaikutusten keskiarvo. Sanaa voima käytetään etenkin dispersiovoimista puhuttaessa. Dispersiovoiman toinen nimi on Londonin voima, ja siitä käytetään usein myös nimitystä van der Waalsin voima. Johdonmukaisin tapa on lukea van der Waalsin voimiksi myös muut dipolien väliset vuorovaikutukset eli dipoli-dipolivuorovaikutus sekä dipolin ja hetkellisen dipolin välinen vuorovaikutus.
Vetysidos on säästynyt synonyymeiltä, mutta sen määritelmästä ei ole täyttä yksimielisyyttä. Vetysidoksen esitetään usein muodostuvan vain, jos vetyatomi on liittynyt typpi-, happi- tai fluoriatomiin. Todellisuudessa vetysidoksia havaitaan myös muissa tapauksissa, kunhan vetyatomi sitoutuu itseään elektronegatiivisempaan alkuaineeseen.
:rightTermien sekamelska – tai rikkaus – haittaa kemian harjoittamista yllättävän vähän. Yhteisten termien hyödyt ovat kuitenkin selvät, joten kemiassa pyritään yhtenäistämään puhetapoja antamalla kemian järjestö IUPACin laatia suosituksia eri sanojen käytöstä. Tällainen työ on aikaavievää ja vaatii lukuisten asiantuntijoiden panosta. Esimerkiksi IUPACin uusi vetysidoksen määritelmä mahtuu kolmelle riville, mutta sen valmisteluun osallistui 14 hengen työryhmä, joka kuuli kymmeniä asiantuntijoita ja kirjoitti määritelmän tueksi toistakymmentä sivua perusteluja! (Lisää vetysidoksen määrittelemisestä IUPACin julkaisussa:
Pure Appl. Chem. 2011, 83, 1619–1636.)
