Kovalenttiseen sidokseen osallistuvat atomit jakavat keskenään elektroniparin. Jako menee tasan kuitenkin vain siinä tapauksessa, että atomit ovat samaa alkuainetta. Eri alkuaineilla on atomiytimissä eri määrä protoneja, joten elektronien kokemat vetovoimat ovat eri suuret.

Hiiliatomilla on kuusi protonia, typpiatomilla on seitsemän protonia ja happiatomilla on kahdeksan protonia. Koska hapella on näistä atomeista ytimessään suurin varaus, se vetää yhteisiä elektroneja keskimäärin eniten puoleensa. Typellä on seuraavaksi suurin ydinvaraus, joten se vetää yhteisiä elektroneja seuraavaksi eniten puoleensa.

Hiili vetää sidoselektroneja puoleensa vähemmän kuin typpi ja happi mutta enemmän kuin vety. Ero vetyyn ei ole kuitenkaan niin suuri kuin voisi päätellä siitä, että hiiliatomilla on kuusi protonia ja vetyatomilla on vain yksi protoni. Vetovoimaan vaikuttaa nimittäin varausten suuruuden lisäksi varausten etäisyys. Vetyatomilla on vain yksi elektronikuori, joten vetyatomi on selvästi pienempi kuin hiiliatomi, jolla on kaksi elektronikuorta. Pieni koko tasaa pienen ydinvarauksen vaikutusta niin paljon, että vety- ja hiiliatomien väliset sidoselektronit jakautuvat melkein tasan.

Atomin kykyä vetää puoleensa yhteisiä sidoselektroneja eli kykyä kerätä itselleen negatiivista varausta sanotaan elektronegatiivisuudeksi. Hapella ja typellä on suuri elektronegatiivisuus, kun taas hiilellä ja vedyllä on keskinkertainen elektronegatiivisuus. Yhdisteen sisältämien alkuaineiden elektronegatiivisuudet vaikuttavat huomattavasti yhdisteen ominaisuuksiin.

https://peda.net/id/ccd552064
Asetonissa on elektronegatiivinen happiatomi (kuvassa punaisella), joten varausjakaumassa hapen kohdalla on negatiivisen varauksen alue.