Tulevaisuuskuvittelu

Jukka Tikkanen Otavan Opistosta esittelee tulevaisuuskuvittelua ja miten sitä voi käyttää opetustilanteessa.

1 Tulevaisuuskuvittelu

Tulevaisuuskuvittelu on ekososiaalisen sivistyksen kompetenssien oppimisprosessin ensimmäinen ja orientoiva vaihe. Tarkoituksena on ensin rakentaa muutos yksilössä ja sen jälkeen pyrkiä muutokseen yhteisössä.

Tulevaisuuskuvittelu toteutetaan kolmessa vaiheessa...

1. Tulevaisuuskertomus
2. Tulevaisuuskertomusten kollektiivinen reflektointi
3. Yhteinen tulevaisuusteos

1. Tulevaisuuskuvittelu - Millaisen tulevaisuuden haluaisin? - Mikä on paikkani siinä? - Tulevaisuuskäsityksen jakaminen ja reflektointi - Ryhmän/oppilaitoksen yhteinen tulevaisuusvisio - Toteutustapa kirjoitus, kuvat, piirrokset, näytelmä...

Tulevaisuus kuvittelun tavoitteet:

1. Henkilökohtaisen näkökulman tuominen osaksi yhteisesti rakenettavaa myönteistä tulevaisuuskuvaa tuottaa merkityksellisyyden kokemusta
2. Yhteinen tekeminen yhdistettynä henkilökohtaiseen näkökulmaan on myös yksi keino helpottaa osallistuvien “tulevaisuusahdistusta”.
3. Tulevaisuuskuvittelussa ovat arvot vahvasti mukana ja siten keskustelut johdattelevat ekososiaalisen sivistyksen kompetenssien oppimisprosessin seuraavaan vaiheeseen, jossa ekososiaalisen sivistyksen arvopohjalta rakennetaan eettinen kompassi.

“Ilman arvoja ei ole motivoitunutta toimintaa”
(Wendell Bell)

Tulevaisuuskuvittelu käynnistyy opiskelijoiden kirjoittamilla tulevaisuuskertomuksilla. Ensin kuvitellaan toivottava tulevaisuus kirjoittajan itsensä näkökulmasta noin 20 vuoden päähän nykyhetkestä. Sen jälkeen kuvitellaan ympäröivä maailma noin 20 vuoden päähän nykyhetkestä. Tulevaisuuskertomukset voidaan toteuttaa myös visuaalisina kertomuksina, joissa tekstin sijaan hyödynnetään vaikkapa valokuvia ja lehtileikkeitä. Teksti: Jukka Tikkanen

Tulevaisuuskuvittelun toisessa vaiheessa opiskelijat laativat tulevaisuuskirjoitustensa pohjalta kaksi erillistä yhteistä tulevaisuuskarttaa, joista ensimmäinen kuvaa toivottavaa tulevaisuutta ja toinen todennäköistä tulevaisuutta. Jokainen opiskelija esittelee vuorollaan kartalle tuomansa tulevaisuusnäkökulmat. Kun näkökulmat on käyty yhdessä läpi, jokaisella on mahdollisuus muuttaa näkökulmiaan tai lisätä tulevaisuuskarttoihin yksi näkökulma lisää, jolloin kartat täydentyvät ja systeemiset yhteydet hahmottuvat. Teksti: Jukka Tikkanen

Jokainen tulevaisuuskertomuksen kirjoittaja valitsee kummastakin kirjoituksestaan yhden asian tai näkökulman ja sanallistaa sen tiiviisti lapulle/tai kortille. Molemmista kertomuksesta oma tiivistys. Kaikkien kortit kiinnitetään toivottavueb ha todennäköisten tulevaisuusaihioiden kartaksi taululle tai seinälle. 1. Toivottavien tulevaisuusaihioiden kartta 2. Todennäköisten tulevaisuusaihioiden kartta Jokainen opiskelija pääsee esittelemään valitsemansa näkökulmat. Teksti: Jukka Tikkanen

Kun näkökulmat on käyty yhdessä läpi, jokaisella on mahdollisuus muuttaa näkökulmiaan tai lisätä tulevaisuuskarttoihin yksi näkökulma lisää, jolloin kartat täydentyvät ja systeemiset yhteydet hahmottuvat. Tulevaisuuskartat kannattaa kuvata tai dokumentoida jatkotyöstämistä varten. Teksti: Jukka Tikkanen

Tulevaisuuskuvittelun kolmannessa vaiheessa toteutetaan ryhmissä mediateksti tai teos joko ensimmäisen vaiheen tulevaisuuskertomusten pohjalta tai toisen vaiheen toivottavien tulevaisuusaihioiden kartasta. Jos aikaa ja tekijöitä on riittävästi, voidaan mediateksti toteuttaa myös todennäköisten tulevaisuusaihioiden kartasta. Mediateksti voi olla esimerkiksi elokuva, musiikkiesitys, kuvateos tai muu taideprojekti. Taiteen ja luovuuden keinoin tavoitellaan tulevaisuusnäkökulman avartamista ja olemassa olevan ylittämistä. Teosten yhteinen reflektointi ja merkitysten syventäminen on tärkeä osa oppimisprosessia. Teksti: Jukka Tikkanen

Tulevaisuusteosten reflektointi Teosten reflektoinnissa voi käyttää apuna mm. seuraavia kysymyksiä: 1. Onko toivottavan ja todennäköisen tulevaisuuden välillä eroja, millaisia? 2. Minkä pitäisi muuttua, että toivottava todellisuus saavutettaisiin? Mitä me voimme itse tehdä asioiden muuttamiseksi? Millaisia taitoja ja tietoja tarvitsemme tämän muutoksen aikaansaamiseksi? 3. Mitä tavoittelemme ja miksi? 4. Kuvaavatko yhteisesti tuotetut tulevaisuuskuvaukset: passiivista, sopeutuvaa, ennakoivaa vai proaktiivista asennoitumista tulevaisuuteen. Teksti: Jukka Tikkanen

Tulevaisuuskuvittelukokeilu Kalajoen Kristillisellä Opistolla

Päivi Niemelä Kalajoen Kristilliseltä Opistolta kuvaa heidän koulunsa tulevaisuuskuvittelukokeilua.

Tulevaisuuskuvittelukokeilu Kankaanpään Opistolla

Kankaanpään Opisto esittelee oman tulevaisuuskuvittelukokeilunsa.

Kun tulevaisuus ahdistaa...

"Lasten ja nuorten oikeudenmukaisuuden tahtoa ja kauneudentajua tulisi ruokkia ja rohkaista tietoisin pedagogisin keinoin."

(Värri 2018.)

Kasvatuksen tehtävänä on opettaa ja kehittää moraalia ja eettistä toimintakykyä. Tälle on tarve varsinkin nyt, kun varttuvat sukupolvet joutuvat kasvamaan koko aikaisten kriisien keskellä (ilmastonmuutos, eliöiden sukupuuttoon kuoleminen.. jne.) Nykymaailmassa ongelmaksi on noussut koko aikainen kriisiytyminen ja samalla "mikään ei tunnu miltään" -olotila. Ihmisillä alkaa olla vaikeuksia löytää elämänsä tarkoitusta, joka tuottaa ahdistusta monelle nuorelle ja jopa aikuiselle. Tulevaisuuskuvittelulla yritetään vähentää tätä ahdistusta suunnittelemalla jotain tavoitetta tulevaisuuteen.

"Eettisen kuvittelukyvyn kehittyminen tarkoittaa muun muassa empatiakyvyn kehittymistä ja omantunnon herkistymistä. Se on myös arvostelukyvyn kehittymistä, kykyä arvojen välisten erojen tulkitsemiseen ja kauneuden kokemiseen. Empatia ja kauneuden kokeminen kumpuavat alun perin lapsen aistimelliskehollisesta suhteesta maailmaan (toisiin ihmisiin, eläimiin, kasveihin, esineisiin." (Värri 2018.)

Henkilökohtaisen näkökulman tuominen osaksi yhteisesti rakennettavaa myönteistä tulevaisuuskuvaa tuottaa merkityksellisyyden kokemuksen. Yhteinen tekeminen yhdistettynä henkilökohtaiseen näkökulmaan on myös yksi keino helpottaa osallistuvien “tulevaisuusahdistusta”.

"Kasvatuksessa on kunnioitettava lasten ja nuorten omia maailmoja ja samanaikaisesti luotava eettisiä, esteettisiä ja intellektuaalisia resursseja toisin näkemiselle ja toisin kokemiselle heidän identiteettiinsä kohdistuvien (mm. kaupallisten) paineiden puristuksessa; on luotava vaihtoehtoja kulutuslähtöiselle elämäntyylille ja yksilöiden keskinäistä kilpailua korostavalle maailmankuvalle." (Värri 2018.)

Tulevaisuuskuvittelussa ovat arvot vahvasti mukana ja siten keskustelut johdattelevat ekososiaalisen sivistyksen kompetenssien oppimisprosessin seuraavaan vaiheeseen, jossa ekososiaalisen sivistyksen arvopohjalta rakennetaan eettinen kompassi.

Lähteet:
Värri, V-M. 2018. Ekologisen sivistyksen kasvatusfilosofisia lähtökohtia löytyy täältä.