Tulevaisuuskuvittelu

Tulevaisuuskuvittelu



​Jukka Tikkanen Otavan Opistosta esittelee tulevaisuuskuvittelua ja miten sitä voi käyttää opetustilanteessa.

1 Tulevaisuuskuvittelu

Tulevaisuuskuvittelu on ekososiaalisen sivistyksen kompetenssien oppimisprosessin ensimmäinen ja orientoiva vaihe. Tarkoituksena on ensin rakentaa muutos yksilössä ja sen jälkeen pyrkiä muutokseen yhteisössä.


Tulevaisuuskuvittelu toteutetaan kolmessa vaiheessa...


1. Tulevaisuuskertomus
2. Tulevaisuuskertomusten kollektiivinen reflektointi
3. Yhteinen tulevaisuusteos

1. Tulevaisuuskuvittelu - Millaisen tulevaisuuden haluaisin? - Mikä on paikkani siinä? - Tulevaisuuskäsityksen jakaminen ja reflektointi - Ryhmän/oppilaitoksen yhteinen tulevaisuusvisio - Toteutustapa kirjoitus, kuvat, piirrokset, näytelmä...

Tulevaisuus kuvittelun tavoitteet:


1. Henkilökohtaisen näkökulman tuominen osaksi yhteisesti rakenettavaa myönteistä tulevaisuuskuvaa tuottaa merkityksellisyyden kokemusta
2. Yhteinen tekeminen yhdistettynä henkilökohtaiseen näkökulmaan on myös yksi keino helpottaa osallistuvien “tulevaisuusahdistusta”.
3. Tulevaisuuskuvittelussa ovat arvot vahvasti mukana ja siten keskustelut johdattelevat ekososiaalisen sivistyksen kompetenssien oppimisprosessin seuraavaan vaiheeseen, jossa ekososiaalisen sivistyksen arvopohjalta rakennetaan eettinen kompassi.

“Ilman arvoja ei ole motivoitunutta toimintaa”
(Wendell Bell)

Tulevaisuuskuvittelu käynnistyy opiskelijoiden kirjoittamilla tulevaisuuskertomuksilla. Ensin kuvitellaan toivottava tulevaisuus kirjoittajan itsensä näkökulmasta noin 20 vuoden päähän nykyhetkestä. Sen jälkeen kuvitellaan ympäröivä maailma noin 20 vuoden päähän nykyhetkestä. Tulevaisuuskertomukset voidaan toteuttaa myös visuaalisina kertomuksina, joissa tekstin sijaan hyödynnetään vaikkapa valokuvia ja lehtileikkeitä. Teksti: Jukka Tikkanen
Tulevaisuuskuvittelun toisessa vaiheessa opiskelijat laativat tulevaisuuskirjoitustensa pohjalta kaksi erillistä yhteistä tulevaisuuskarttaa, joista ensimmäinen kuvaa toivottavaa tulevaisuutta ja toinen todennäköistä tulevaisuutta. Jokainen opiskelija esittelee vuorollaan kartalle tuomansa tulevaisuusnäkökulmat. Kun näkökulmat on käyty yhdessä läpi, jokaisella on mahdollisuus muuttaa näkökulmiaan tai lisätä tulevaisuuskarttoihin yksi näkökulma lisää, jolloin kartat täydentyvät ja systeemiset yhteydet hahmottuvat. Teksti: Jukka Tikkanen
Jokainen tulevaisuuskertomuksen kirjoittaja valitsee kummastakin kirjoituksestaan yhden asian tai näkökulman ja sanallistaa sen tiiviisti lapulle/tai kortille. Molemmista kertomuksesta oma tiivistys. Kaikkien kortit kiinnitetään toivottavueb ha todennäköisten tulevaisuusaihioiden kartaksi taululle tai seinälle. 1. Toivottavien tulevaisuusaihioiden kartta 2. Todennäköisten tulevaisuusaihioiden kartta Jokainen opiskelija pääsee esittelemään valitsemansa näkökulmat. Teksti: Jukka Tikkanen
Kun näkökulmat on käyty yhdessä läpi, jokaisella on mahdollisuus muuttaa näkökulmiaan tai lisätä tulevaisuuskarttoihin yksi näkökulma lisää, jolloin kartat täydentyvät ja systeemiset yhteydet hahmottuvat. Tulevaisuuskartat kannattaa kuvata tai dokumentoida jatkotyöstämistä varten. Teksti: Jukka Tikkanen
Tulevaisuuskuvittelun kolmannessa vaiheessa toteutetaan ryhmissä mediateksti tai teos joko ensimmäisen vaiheen tulevaisuuskertomusten pohjalta tai toisen vaiheen toivottavien tulevaisuusaihioiden kartasta. Jos aikaa ja tekijöitä on riittävästi, voidaan mediateksti toteuttaa myös todennäköisten tulevaisuusaihioiden kartasta. Mediateksti voi olla esimerkiksi elokuva, musiikkiesitys, kuvateos tai muu taideprojekti. Taiteen ja luovuuden keinoin tavoitellaan tulevaisuusnäkökulman avartamista ja olemassa olevan ylittämistä. Teosten yhteinen reflektointi ja merkitysten syventäminen on tärkeä osa oppimisprosessia. Teksti: Jukka Tikkanen
Tulevaisuusteosten reflektointi Teosten reflektoinnissa voi käyttää apuna mm. seuraavia kysymyksiä: 1. Onko toivottavan ja todennäköisen tulevaisuuden välillä eroja, millaisia? 2. Minkä pitäisi muuttua, että toivottava todellisuus saavutettaisiin? Mitä me voimme itse tehdä asioiden muuttamiseksi? Millaisia taitoja ja tietoja tarvitsemme tämän muutoksen aikaansaamiseksi? 3. Mitä tavoittelemme ja miksi? 4. Kuvaavatko yhteisesti tuotetut tulevaisuuskuvaukset: passiivista, sopeutuvaa, ennakoivaa vai proaktiivista asennoitumista tulevaisuuteen. Teksti: Jukka Tikkanen