Kompetenssiarviointityökalumalli
Globaalisivistyksen kompetenssien arviointimalli
Globaalisivistyksen kompetenssien arviointimallin tavoitteena on tuottaa kompetensseja ja sivistystä, jotka auttavat yksilöitä ja yhteisöjä vastaamaan antroposeenin haasteeseen. Arviointimallilla tässä tarkoitetaan oppimisen käytäntöjä, jotka auttavat rakentamaan globaalisivistyksen kompetensseja. Keskeisessä roolissa näissä oppimisen käytännöissä on oman osaamisen jatkuva ja yhteisöllinen itsearviointi. Seuraavassa yksi ehdotus siihen, kuinka globaalisivistyksen kompetenssien oppiminen voisi tapahtua.
Tulevaisuustyöskentely ja arvokeskustelut
Globaalisivistyksen kompetenssien oppimisen ensimmäinen vaihe on tulevaisuustyöskentely. Tällä tarkoitetaan menetelmiä, jotka auttavat yksilöitä ja yhteisöjä rakentamaan toivottavaa ja mahdollista tulevaisuutta sekä herkistävät havaitsemaan jatkuvassa muutoksessa elävää toimintaympäristöä. Tulevaisuustyöskentely auttaa yhtäältä subjektiivisesta näkökulmasta hahmottamaan uutta metanarratiivia, joka vielä häämöttää horisontissa. Soveltuvia menetelmiä ovat mm. tulevaisuuskirjoitukset (ks. Tikkanen 2014) sekä Antti Eskolan (1984) kehittämä eläytymismenetelmä, jota Särkelä ja Suoranta (2016) ovat hyödyntäneet tutkiessaan nuorten tulevaisuuskuvia.
Subjektiivisten visioiden, utopioiden tai dystopioiden lisäksi tarvitaan myös yhteistä ja jaettua tulevaisuustyöskentelyä. Sen lisäksi että subjektiiviset tulevaisuuskuvat jaetaan oppivassa yhteisössä, voidaan jaetussa tulevaisuustyöskentelyssä hyödyntää tulevaisuudentutkimuksessa käytettyä Delfoi-asiantuntijamenetelmää. Delfoi-menetelmän avulla on mahdollisuus luoda skenaarioita mahdollisista ja mahdottomistakin tulevaisuuksista arvioimalla ja argumentoimalla dialogisesti tulevaisuusväitteitä, jotka pohjautuvat globaalisivsistyksen kompetensseihin ja toimintaympäristön tuottamiin muutospaineisiin. (ks. Kuusi 2013, Linturi 2007)
Pelkät yhteiset visiot riitä, vaan yhteisön uudistuminen edellyttää uskomusten, merkitysten ja todellisuuskäsitysten jakamista, reflektointia ja uudelleen suuntaamista. Reflektointia tapahtuu edellisessä vaiheessa, kun argumentoidaan tulevaisuusväitteitä. Uudellelleen suuntaamiseen tarvitaan lisäksi arvokeskusteluja, joissa globaalisivistyksen kompetenssit alistetaan eettisille päämäärille. Arvokeskustelut suuntaavat “eettistä kompassia” kohti yhteisiä tavoitteita. Tässä kyse on yhteisen ja jaetun vision rakentamisesta (vrt. Senge 1990). Tulevaisuustyöskentelyä ja sen yhteydessä käytävää arvokeskustelua tarvitaan edellä esitetyn mukaisesti sitoutumista tuottavan subjektiivisen perspektiivin rakentamiseen, toimintaympäristön muutosten ymmärtämiseen ja uusien toimintamallien hahmottamiseen. Tulevaisuustyöskentelyn ja arvokeskustelujen keskeinen tavoite on samalla rakentaa yksilön ja yhteisön tasolla uskoa siihen, että omaan ja yhteisön tulevaisuuteen voidaan oikeasti omalla toiminnalla vaikuttaa.
Globaalisivistyksen kompetenssien arviointi
Tulevaisuustyöskentelyn lisäksi tarvitaan sellaisia oppimisen käytäntöjä, jotka ovat kehyksenä toiminnalle arjessa ja joiden avulla tapahtuva itsearviointi ja itsereflektointi rakentaa orientaatiota maailmaan minän ja lähiyhteisön kautta. Tavoitteena on uuden metanarratiivin rakentaminen ja sen osaksi tuleminen.
Kognitiivinen taso
Arviointityökalun tulisi sisältää ensinnäkin kognitiivisella tasolla havainnollista tietoa globaalisivistyksen kompetensseista sekä toimintaympäristöstä ja sen muutosajureista. Havainnollisen tiedon ohella ja avulla voidaan myös laatia kompetensseista havainnolliset kuvaukset oman toimintakontekstin näkökulmasta. Samalla rakentuu henkilökohtainen suhde yleisiin kompetenssikuvauksiin. Kompetenssien yhteisölliseen konkretisointiin on hyvä osallistaa koko prosessiin osallistuvien yksilöiden ja yhteisöjen lisäksi sekä substanssin että pedagogiikan asiantuntijat, delfoi-menetelmän tavoin kaikki asiantuntijat ja asianosaiset (ks. Kuusi 2013, Linturi 2007).
Metakognitiivinen taso
Metakognitiivisella tasolla havainnollinen tieto antaa aineksia itsereflektioon, joka tässä on globaalisivistyksen kompetenssien reflektointia ja avaamista suhteessa omaan arkeen ja identiteettiin. Tässä prosessin toisessa vaiheessa yksilöt ja oppiva yhteisö suhteuttavat omaa osaamistaan edellisessä vaiheessa rakennettuihin havainnollisiin kuvauksiin. Samalla yksilöllistä osaamista määritellään ja reflektoidaan suhteessa arviointia tekevän yhteisön osaamiseen, sekä arvioidaan jo olemassa olevan osaamista suhteessa tavoiteltuun osaamiseen. Itsearviointiin voidaan ottaa mukaan myös “tunneindikaattori”, jossa oppija määrittää, onko osaaminen henkilökohtaisella mukavuus- tai epämukavuusalueella. Tunneindikaattoori osaltaan auttaa tunnistamaan emotionaalisen dissonanssin, jonka kohtaaminen voi olla transformatiivisen oppimisen kannalta välttämätöntä (Streling 2010).
Transformatiivinen taso
Arviointimallin kolmas transformatiivinen taso on toiminnan taso, joka konkretisoituu sekä yksilöllisinä ja yhteisöllisinä “haasteina” että laajempina projekteina. Yksilölliset ja yhteisölliset haasteet ovat konkreettisia tehtäviä tai tehtävänantoja, jotka ohjaavat toimintaan arjessa. Projektit puolestaan ovat laajamittaista yhteiskuntaan jalkautuvaa toimintaa, jota toteutetaan yhteisöissä ja yhteisöjen välisesti ja joka parhaimmillaan tuottaa rakentavaa yhteisöjenvälistä vuoropuhelua. Haasteet ja etenkin projektit suunnitellaan ja toteutetaan asianosaisten ja asiantuntijoiden yhteistyönä, ne myös dokumentoidaan. Haasteissa ja projekteissa kyse on eettisen kompassin ohjaamista teoista. Niiden toteuttaminen on oman elämänsä tekijäksi tulemista sekä merkitysten löytämistä yhteisöllisessä ja yhteiskunnallisessa kontekstissa. Yhteisöllisissä haasteissa ja projekteissa rakentuva osaaminen realisoituu muutoksina toiminnassa. Transformatiivisella tasolla alussa rakennetut yksilölliset ja sitten yhteisöllisesti jaetut visiot lihallistuvat. Yksilöllinen ja yhteisöllinen oman ja yhteisön osaamisen reflektointi globaalisivistyksen kompetensseihin ja opitun sanallistaminen jatkuu myös transformatiivisella tasolla.
Jako kolmeen tasoon tai portaaseen on viitteellinen. Globaalisivistyksen kompetenssien oppimisen ja uuden metanarratiivin rakentamisen lähtökohtana on tieto, jota rakennetaan ja reflektoidaan yhteisöllisesti sekä muutetaan arkeen ulottuvaksi toiminnaksi, mikä taas auttaa jäsentämään ja syventämään tietoa omien kokemusten rikastamana. Edellä kuvatussa prosessissa tulevaisuuskirjoitukset- tai kuvat, skenaariot, arvokeskustelut, osaamisen reflektointi sekä toteutetut haasteet ja projektit kertyvät oppimisportfolioon vaikkapa osaamismerkkien perustaksi.
Teksti: Jukka Tikkanen
Lähteitä ja lisätietoa:
Eskola, A. 1984. Uhka, toivo ja vastarinta. Helsinki: Kirjayhtymä.
Kuusi, O. 2013. Delfoi-menetelmä. Teoksessa Kuusi, Osmo & Bergman, Timo & Salminen, Hazel (toim.): Miten tutkimme tulevaisuuksia? Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry, Acta Futura Fennica 5.
Linturi, H. 2007. Delfoin metamorfooseja. Futura 1/2007.
Senge, P. 1990. The Fifth Discipline: The Art & Practice of the Learning Organization. Currency.
Särkelä, E. & Suoranta, J. 2016. Nuorten tulevaisuuskertomukset.
Tikkanen, J. 2014. Bändilinja kehittää kompetenssejaan. Futura 3/14.
Kompetenssimalli
Globaalisivistyksen kompetenssit
1. Globaalisivistyksen etiikka
Globaalisivistys on arvoperusteinen sivistysihanne, jonka päämäärinä ovat ekosysteemien elinvoimaisuuden turvaaminen, hyvän ja arvokkaan elämän mahdollistaminen kaikille maailman ihmisille sekä luottamuksen rakentaminen ihmiskunnan yhteiseen tulevaisuuteen. Globaalisivistyksen etiikka perustuu vahvan kestävyysajattelun arvohierarkiaan, jonka ylimpänä arvona on ekologisen (ekosysteemien) eheyden rikkomattomuus. Hierarkian toisena portaana on tinkimätön ihmisarvon kunnioittaminen ja yhdenvertaisuuden periaate. Talous asemoituu arvohierarkiassa välineeksi hyvän ja arvokkaan elämän
mahdollistamiseen ekologisen kestävyyden rajoissa. (Järjestys vastaa ekososiaalisen sivistyksen arvohierarkiaa.)
Globaalisivistyksen etiikka sisältää vapaudet ja vastuut. Vapauksia ovat kaikkien ihmisten yhtäläiset oikeudet perustarpeidensa tyydyttämiseen, mahdollisuudet sosiaaliseen osallisuuteen sekä vapaus inhimilliseen kasvuun ja henkiseen kukoistukseen. Vastuut rakentuvat velvollisuudesta luonnon ja ihmisten keskeisen/välisen yhteismenestyksen tavoitteluun, ihmiset sekä elävän ja elottoman luonnon kattavasta planetaarisesta vastuusta sekä ylisukupolvisesta vastuusta.
Hyveet ja ihanteet kuvaavat globaalisivistyksen omaksuneen ihmisen pyrkimyksiä suhteessa itseensä ja muihin. Kestävän tulevaisuuden ratkaisujen etsimisessä tarvitaan rohkeutta, tinkimätöntä totuuden tavoittelua ja tosiasioiden tunnustamista. Kauneuden etsiminen on hyve, joka ohjaa ihmistä elämän merkityksellisyyden syvimmille lähteille. Kauneus kytkeytyy luontoon, ihmisten väliseen kohtaamiseen ja kulttuuriimme. Se on aineeton ja pyyteetön hyve, joka rikastuttaa elämäämme tuhoamatta sen edellytyksiä.
Kohtuus ja jakaminen mahdollistavat aineellisen hyvän riittämisen kestävästi kaikille maailman ihmisille. Oikeudenmukaisuus, luottamus ja sitoutuminen ovat edellytyksiä sille, että pystymme yhdistämään ihmiskunnan voimavarat kestävän tulevaisuuden tavoitteluun. Myötätuntoa tarvitsemme pystyäksemme asettumaan heikompien asemaan.
Tässä kuvattu globaalisivistyksen etiikka pyrkii lähestymään ideaalia ihmiskunnan jakamattomasta moraalikäsityksestä, jonka perustalle yksilöillä ja yhteisöillä on mahdollisuus ja vapaus rakentaa elämää rikastavaa toimintaa loukkaamatta toisten ihmisten ja tulevien sukupolvien oikeuksia sekä elollisen ja elottoman luonnon elinvoimaisuutta ja kestävyyttä. Globaalisivistyksen etiikka muodostaa lähtökohdan kaikille globaalisivistyksen kompetensseille. Se ei itsessään ole kompetenssi, vaan etiikka, jonka sisäistäminen tapahtuu kompetenssien omaksumisen kautta.
2. Eettiset kompetenssit
Eettiset kompetenssit kytkeytyvät kaikkiin muihin kompetensseihin. Eettiset taidot tulevat lihaksi ja vereksi vasta, kun niitä sovelletaan johonkin tietoon tai kysymykseen. Eettinen kompetenssi sisältää taitoja, jotka ovat olennaisia globaalisivistyksen etiikan sisäistämisessä ja sen linkittämisessä muihin kompetensseihin. Kompetenssit voivat nähdä työkaluina, joiden avulla työstämme tiedon savea. Kestävän tulevaisuuden rakentamisen kannalta ei ole yhdentekevää, miten savemme valitsemme ja mitä siitä muovaamme.
Oppiminen voi edistää kestävää tulevaisuutta tai viedä kehitystä täysin päinvastaiseen suuntaan. Arvomme ja käsityksemme ratkaisevat lopputuloksen. Tästä syystä eettisen kompetenssin osa-alue on kuvattu muiden kompetenssien taustalla.
3. Tiedolliset kompetenssit
Globaalisivistyksen tiedolliset kompetenssit voisivat hyvin sisältää koko peruskoulun ja lukion tiedollisen oppimäärän. Tässä yhteydessä oleellisinta on kuitenkin kestävyysajattelun omaksumisen kannalta keskeisten tietosisältöjen hallinta. Lähtökohtana on luonnon ja yhteiskunnan järjestelmien toiminnan hahmottaminen ainakin pääpiirteissään. Kestävyysajattelun ydin tiivistyy ihmisen ja luonnon välisen suhteen ymmärtämiseen: millä tavoin ihminen on täysin riippuvainen luonnosta ja ekosysteemien elinvoimaisuudesta ja miten ihminen vaikuttaa toiminnallaan luontoon.
Planetaaristen rajojen ymmärtäminen luo reunaehdot ihmisen toiminnalle ja samalla viitekehyksen kestäville ympäristöongelmien ratkaisuille. Ympäristökysymysten rinnalla tarvitaan ymmärrystä ihmisoikeuksiin ja oikeudenmukaisuuteen liittyvistä kansallisen ja globaalin tason kysymyksistä. Tietopohjaan kuuluu myös ymmärrys globaaleista kestävän kehityksen tavoitteista, sopimuksista ja muista kestävyyskysymysten ratkaisukeinoista.
4. Syntetisoivat (tai systeemiajattelun) kompetenssit
Tämä kompetenssien osa-alue sisältää systeemisen ajattelun taidot ja niiden soveltamisen kestävyyskysymysten ratkaisuun. Keskiössä on keskinäisriippuvuuksien sekä globaalien ja lokaalien syy-seuraussuhteisen ja vaikutusketjujen hahmottaminen. Systeemiseen osaamiseen kuuluu myös oman toiminnan ja ympäröivän todellisuuden (ihmiset, yhteiskunta, luonto) välisten vuorovaikutusluuppien tunnistaminen. Edellä mainittujen taitojen avulla on mahdollisuus ymmärtää yhteismenestyksen logiikka.
Toinen keskeinen systeemiajattelun kompetenssien tulokulma on muutoksen ymmärtäminen. Siihen kuuluvat mm. ajallisen jatkumon ymmärtäminen; esimerkiksi historialliset kehityskulut, polkuriippuvuus ja ymmärrys tarvittavien ratkaisujen kiireellisyydestä. Kompleksisuuden ymmärtäminen sisältää esimerkiksi ennustamisen vaikeuden ja epälineaaristen äkillisten muutosten mahdollisuuden ymmärtämisen. Tulevaisuuden mallintaminen perustuu pitkälti todennäköisyyksiin, mistä tarvitaan perusymmärrystä ennusteiden tulkitsemiseksi. Systeemisen ajattelun työkalut mahdollistavat nykyisyyden ja tulevaisuuden paremman jäsentämisen ja vahvistavat kykyä sietää epävarmuutta.
5. Uudistavat kompetenssit
Uudistavat kompetenssit perustuvat transformatiiviseen oppimiseen, jonka tavoitteena on todellisuuskäsitysten ja maailmankuvan kriittinen arviointi ja uudistaminen. Globaalisivistyksen lähtökohtana on etsiä aidosti vaihtoehtoisia ratkaisuja nykyiselle kestämättömälle olemisen ihanteellemme ja maailmankuvallemme.
Uudistavat kompetenssit laajentavat oppimista ja osaamista intuitiiviseen ajatteluun ja tunteiden hyödyntämiseen. Oleellista on näiden työkalujen käyttäminen rationaalisen ajattelun tukena. Huomio kääntyy ulkoisesta todellisuudesta ihmisyyden syvimpään olemukseen, josta voimme ammentaa vastauksia oman ja yhteisen hyvinvointimme sekä merkityksellisen elämän avaintekijöihin.
Uudistaviin kompetensseihin kuuluvat luovuus, innovatiivisuus ja kyky vaihtoehtoisten tulevaisuuksien rakentamiseen. Oleellista on myös voimaantuminen toimintaan: tietoinen valinta asettumisesta osaksi ratkaisua ja toimimisesta vaihtoehtoisen tulevaisuuden suuntaan.
6. Toiminnan kompetenssit
Toiminnan kompetenssit edustavat globaalisivistyksen jalostumista käytännön teoiksi ihmisen päivittäisessä elämässä. Kysymys on tarvittavista tiedoista ja taidoista sekä toiminnasta. Ensimmäisenä tasona on kestävä elämäntapa, joka ilmenee henkilökohtaisina vastuullisina valintoina ja toimintatapoina (esimerkiksi kuluttaminen, liikkumisvalinnat, ruokavalinnat, huolenpito heikommista, kulttuurien välisen ymmärryksen rakentaminen ym.).
Toisena tasona ovat muutoksentekijän taidot: miten ihminen edistää muutosta globaalisivistyksen tavoitteiden suuntaan muiden ihmisten ja yhteisöjen toiminnassa. Näissä taidoissa on pitkälti kysymys ”luonnetaidoista” (character qualities), joita ovat mm. esimerkkinä toimiminen, usko asiaan, rohkeus, toivon vahvistaminen, toisten inspiroiminen sekä sisäinen resilienssi. Muutoksen tekijä tarvitsee myös hyviä ilmaisutaitoja sekä kykyä tunnistaa erilaisia vaikutuskanavia ja luoda verkostoja.
7. Ihmistenväliset kompetenssit
Globaalisivistyksen ajattelun mukaan tarvitsemme ihmistenvälisyyttä pystyäksemme rakentamaan yhdessä kestävää tulevaisuutta ja rikastamaan elämiemme sisältöä. Ihmistenvälisyyden rakentaminen edellyttää kohtaamisen, vuorovaikutuksen ja yhteistoiminnan taitoja. Hedelmällinen yhteistoiminta voi perustua vain sitoutumiselle ja luottamukselle.
Ihmistenvälisyyden akilleenkantapää on globaali ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus. Sen kärjistyminen on uhka tulevaisuudellemme ja samalla este kestävien ratkaisujen löytämiselle. Tarvitsemme työkaluja eriarvoisuuden purkamiseksi ja ihmisten välisten rajojen murtamiseksi. Näitä ovat esimerkiksi empatiakyky, osallisuuden edistäminen, altruistinen toiminta ja kulttuurien välisen ymmärryksen rakentaminen.
8. Yhteisölliset kompetenssit
Globaalisivistyksen kompetenssit ulottuvat myös yhteisölliselle tasolle. Muutos kestävän tulevaisuuden maailmaan ei voi tapahtua vain yksilöiden toimintatapojen muutoksen kautta, vaan tarvitaan yhteisöllistä uudistavaa oppimista. Yhteisöt voivat synnyttää uusia jaettuja arvoja, käsityksiä ja toimintatapoja ja verkottua keskenään muodostaen yhteiskuntaa uudistavia ekosysteemejä. Tällä tavoin uusi sivistys nousee yhteiskunnalliseen keskusteluun haastamaan vallitsevaa politiikkaa. Kulttuurin uudistuminen syntyy lopulta ruohonjuuritason toiminnan ja yhteiskunnallisten instituutioiden vuoropuheluna.
Yhteisölliset kompetenssit voidaan nähdä yksilötason kompetenssien laajennuksena. Yhteisöt uudistavat arvojaan, edistävät osallisuutta ja kestäviä toimintatapoja omassa arjessaan, asettuvat osaksi ratkaisua luomalla kestävän tulevaisuuden visioita ja toimivat aktiivisina muutoksentekijöinä yhteiskunnassa.
Teksti: Erkka Laininen, OKKA-säätiö