Tässä kirjoituksessa pohditaan, millainen oppilaitoksen toimintakulttuuri tukee kestävän tulevaisuuden oppimista. Oppilaitosta tarkastellaan fyysisenä, psyykkisenä, sosiaalisena ja pedagogisena oppimisympäristönä. Tarkastelussa kiinnitetään erityinen huomio siihen, miten toimintakulttuuri tukee uudistavaa oppimista ja oppilaitoksen toimintaa yhteiskunnallisen muutoksen tekijänä. Artikkelin jälkeisestä tekstilaatikosta voi ladata arviointilomakkeen, jonka avulla oppilaitoksen toimintakulttuuria voi itsearvioida tässä tekstissä esitettyjen näkökulmien pohjalta.

1. Edistää oppilaitosyhteisön jäsenten aitoa hyvinvointia ja tukee ihmisenä kasvamista

Kestävän tulevaisuuden siemenet ovat ihmisissä yksilöinä. Vastuu kestävän tulevaisuuden, globaalin hyvinvoinnin ja luonnon säilymisen turvaamisesta voi syntyä ainoastaan eheän, itsestään ja läheisistään vastuuta kantavan ihmisen sisälle. Koulujen ja oppilaitosten tulee pystyä turvaamaan osaltaan lasten, nuorten ja aikuisten oppijoiden kasvu tasapainoisiksi, fyysisesti ja psyykkisesti hyvinvoiviksi ihmisiksi. Tämä edellyttää perusturvallisuuden, välittämisen, luottamuksen ja vuorovaikutuksen toimintakulttuuria. Haasteeseen vastaamiseen tarvitaan myös muiden yhteiskunnan tukiverkostojen myötävaikutusta ja niiden riittävää resursointia. Keskiössä on perheiden hyvinvoinnin ja sitä kautta lasten ja nuorten tärkeimmän kasvuympäristön tukeminen.

Korkean tulotason maissa ihmisten kokema subjektiivinen hyvinvointi on alhaisempi kuin tulotaso edellyttäisi. Selittäväksi tekijäksi on noussut ns. koherenssiajattelu. Ihmiset kokevat mm. globaalin kulutusyhteiskunnan paineiden ja maailman kompleksisuuden heikentävän sisäistä koherenssia, joka koostuu ympäröivän todellisuuden ymmärrettävyydestä, oman elämänhallinnan tunteesta sekä elämän merkityksellisyyden kokemuksesta. Nämä kaikki ovat uhattuina kulutusyhteiskunnassamme.

Meillä Suomessa on ihmisten perustarpeiden tyydyttäminen lähes maailman korkeimmalla tasolla, mutta kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ratkaisemiseksi meidän tulisi mitä ilmeisimmin löytää sellainen elämäntapa, joka lisäisi ihmisten sisäistä koherenssia ja sitä kautta aitoa hyvinvointia. Mielenkiintoista on, että kulutus- ja suorituskeskeisestä ja ekologista kestävyyttä vaarantavasta elämäntavasta luopuminen ja sen korvaaminen henkisillä, sosiaalisilla ja aineettomilla asioilla näyttäisi samalla edistävän ihmisen sisäistä koherenssia.

Pohdittavaa: Miten oppilaitoksen toimintakulttuuri voi edistää yhteisön jäsenten aitoa hyvinvointia?

Oppimisyhteisön hyvinvointia tulee rakentaa kokonaisuutena. Oppilaitos on yhteisö, jonka jäsenten hyvinvointi syntyy fyysisestä, psyykkisestä, pedagogisesta ja sosiaalisesta työ- ja oppimisympäristöstä. Yhteisön jäsenten hyvinvointia tulisi tarkastella ja kehittää kokonaisuutena ottaen samanaikaisesti huomioon henkilöstön ja opiskelijoiden näkökulmat ja tarpeet. Oleellista on, että kaikki yhteisön jäsenet voivat osallistua työ- ja oppimisympäristön sekä oman hyvinvointinsa parantamiseen. Hyvinvoinnin edistämiseen ja ihmisenä kasvun tukemiseen tarvitaan erilaisia suunnitelmallisia käytäntöjä, mutta vähintään yhtä tärkeää on aidon ja avoimen vuorovaikutuskulttuurin synnyttäminen. 

Kestävän oppilaitoksen toimintakulttuurin 1. avainsana on VÄLITTÄMINEN.

2. Mahdollistaa kestävän elämäntavan taitojen oppimisen käytännössä

Kestävän tulevaisuuden oppimisen tavoitteina on

1. kestävän elämäntavan omaksuminen (tarvittavat tiedot, taidot, arvot ja asenteet) sekä
2. muutoksen tekijäksi kasvaminen: miten ihminen oppii tarvittavat taidot ja myös motivoituu vaikuttamaan kestävän tulevaisuuden edistämiseen erilaisissa yhteisöissä, joissa hän toimii

Oppilaitoksen toimintakulttuurin tulee mahdollistaa kestävän elämäntavan taitojen ja oppiminen käytännössä ja sen on tuettava muutoksen tekijäksi kasvamista, esimerkkejä:

• ekologisesti kestävät toimintatavat: esim. jätteen synnyn ehkäisy ja kierrätys, energian säästäminen, hankinnat ja kestävä kulutus, ruokavalinnat, liikkumistavat, ym.
  
  
• sosiaalisesti kestävät toimintatavat: vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot, vastuun ottaminen omasta itsestä ja yhteisistä asioista, ristiriitojen käsittely ja ratkaisu, eettinen osaaminen, käytöstavat, kohtaaminen ja kuunteleminen, toisten arvostaminen ja kunnioittaminen, tukeminen ja kannustaminen, kiusaamisen ehkäisy, terveet elämäntavat, oman elämän hallinta ja psyykkisen hyvinvoinnin edistäminen, oman oppimisen edistäminen, ym.
  
  
• kulttuurisesti kestävät toimintatavat: mm. kulttuuriperinnön arvostaminen, monikulttuurisuus- ja arvo-osaaminen, kulttuurinen osallisuus (käsitys itsestä osallisena uuden kulttuurin synnyttämiseen yhteisöissä ja yhteiskunnassa, kyky ja halu olla mukana kulttuurisen muutoksen aikaansaamisessa)
  
  
• osallistumista ja vaikuttamista tukeva kulttuuri: oppilaitoksen demokraattiset rakenteet, osallisuus opetuksessa ja oman oppimisen ohjauksessa ja arvioinnissa, omaan ajatteluun ja mielipiteiden ilmaisuun rohkaiseminen, aito ja vaikuttava osallistuminen oman oppilaitoksen ja oppimisympäristön kehittämiseen, osallistuminen ja vaikuttaminen oppilaitoksen ulkopuolella

3. Osallistaa yhteisön jäsenet rakentamaan yhdessä kestävää oppilaitosta

Oppialitosten tulee mieltää oppimisen käsite uusilla tasoilla. Perinteisen ajattelun mukaisesti opetuksella vaikutetaan yksilöiden oppimiseen. Kestävä kehitys haastaa pohtimaan myös organisaatiotason oppimista: miten oppilaitoksesta tulee yhteisen oppimisen kautta yhteisö, joka edistää kestävää elämäntapaa? Ollakseen todellinen muutoksen voima, oppilaitoksen on nähtävä roolinsa myös yhteiskunnallisen oppimisen ja kulttuurisen muutoksen edistäjänä.

Oppivan yhteisön ajattelun tuominen mukaan oppilaitosten toimintakulttuuriin on oleellinen asia kestävän tulevaisuuden oppimisen kannalta. Ainoastaan yhteisen oppimisprosessin kautta on mahdollista oppia osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja ja kasvaa muutoksen tekijäksi. Yhteiskunnan kulttuurinen muutos kestävään kehitykseen tapahtuu sekä yksilöiden että organisaatioiden toiminnan, valintojen ja yhteistyön kautta. Siksi on oleellista luoda valmiuksia muutoksen edistämiselle erilaisten yhteisöjen kautta.

Kestävän oppilaitoksen toimintakulttuurin rakentaminen yhdessä antaa mahdollisuuden myös vastuuseen kasvamiseen: ensin omista tekemisistä, sitten ryhmän ja oppilaioksen yhteisistä asioista. Tämä vastuu pohjustaa myös eettisen huolenpidon piirin laajentumist sekä globaaliin ja planetaariseen vastuuseen kasvamista (lähiympäristö ja ihmiset, oma kunta, Suomen luonto, muut maailman ihmiset, joita ei ehkä koskaan kohtaa, globaali biodiversiteetti ja eloton luonto, tulevat sukupolvet).

Kestävän koulun toimintakulttuurin 2. avainsana on VASTUU.

4. Tukee arvojen ja merkitysten syntymistä

Kestävän elämäntavan etsimisen avainkysymys on, mitä on hyvä elämä ja mitä oikeasti tarvitsemme ollaksemme onnellisia. Etenkin länsimaisilta ihmisiltä tuntuvat elämän syvemmät tarkoitukset olevan hukassa. Niitä korvataan materialla ja rahalla, mikä taas johtaa ympäristön kuormitukseen ja henkisen hyvinvoinnin kaventumiseen. Kohdassa 1 todettiin, että ihmisen subjektiivista hyvinvointia selittävän koherenssiajattelun yksi elementti on elämän merkityksellisyys. Miten oppialitos ja sen toimintakulttuuri voivat antaa eväitä merkitysten syntymiseen?

Arvojen ja merkitysten syntyminen liittyy muutoksen tekijäksi kasvamiseen. Ihmisen toiminnan tulos on kykyjen ja motivaation tulo. Suomalainen koulu onnistuu hyvin kykyjen edistämisessä, mutta miten on toiminnan motivaation laita? Kestävän tulevaisuuden oppimisessa sisäisten motivaatiotekijöiden pohdinta on jäänyt ehkä turhankin vähäiseksi. Toiminnan kestävän tulevaisuuden puolesta laukaisee lopulta vasta sisäinen motivaatio, joka syntyy siitä, että ihminen kokee asian merkitykselliseksi. Arvoja ja merkityksiä ei voi opettaa, mutta niiden syntymiselle voidaan luoda mahdollisuuksia. Miten oppilaitoksen toimintakulttuurin, oppimisympäristöjen valinnan ja opetusmenetelmien avulla voidaan luoda kokemuksia, jotka aidosti koskettavat ja joista syntyy näitä merkityksiä?

5. Voimaannuttaa muutoksen tekijöitä

Voimaantumisella tarkoitetaan kykyjä, mahdollisuuksia ja halua vaikuttamiseen sekä uskoa vaikuttamisen tuloksiin. Voimaantumisen edistämiseen tarvitaan mm. kohdassa 2 mainittuja oppilaitoksen demokraattisia rakenteita, kohdassa 3 esiteltyä ajattelua oppivasta yhteisöstä sekä edellä kohdassa 4 kuvattua arvojen ja merkitysten synnyttämistä. Keskeinen motivaatiotekijä on oppimisympäristön käytäntöjen, oppilaitoksen toimintakulttuurin ja yhteisön toimijoiden (etenkin oppilaitoksen henkilöstön) tuki kestävälle kehitykselle.

Voimaantumiseen kytkeytyy myös tulevaisuusajattelu, joka toteutuu toistaiseksi koulujen ja oppilaitosten opetuksessa verraten heikosti. Tulevaisuusajattelussa on kysymys kyvystä hahmottaa mielikuvaa todennäköisiä, mahdollisia ja toivottavia tulevaisuuksia ja keinoista halutun tulevaisuuden tekemiseksi. Tavoitteena on rakentaa oppijan myönteistä suhtautumista omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa ja voimaannuttaa yksilöitä tekemään tulevaisuuskuvia todeksi omalla toiminnallaan.

Kestävän oppilaitoksen toimintakulttuurin 3. avainsana on OSALLISUUS.

6. Mahdollistaa yhteistyön ja vuorovaikutuksen muiden yhteiskunnan toimijoiden kanssa sekä

7. Tukee oppilaitoksen roolia aktiivisena kulttuurisen muutoksen edistäjänä kohti kestävän tulevaisuuden yhteiskuntaa

Kestävä oppilaitos toimii vahvassa vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Kestävä kehitys on yhteiskunnassa tapahtuvaa kulttuurista muutosta, jonka aktiivisina edistäjinä oppilaitokset voivat toimia. Vaikuttaminen tapahtuu osin opetuksen ja oppimisen kautta, mutta mahdollisuudet voidaan moninkertaista etsimällä kumppanuuksia, joiden kautta edistetään yhteistyössä paikallisesti, alueellisesti tai globaalisti tärkeiden kestävän kehityksen kysymysten ratkaisua. Oppilaitokset voivat halutessaan olla aloitteentekijöitä yhteistyön ja hankkeiden käynnistämisessä. Oleellista on, että yhteistyön kautta myös opiskelijat pääsevät osallistumaan ja vaikuttamaan kestävän tulevaisuuden rakentamiseen omassa lähiympäristössään. Kumppanuuksien kautta oppilaitos saa käyttöönsä kestävän kehityksen asiantuntemusta, jota voidaan hyödyntää opetuksessa sekä oppilaitoksen käytäntöjen, oppimisympäristöjen ja toimintakulttuurin kehittämisessä.

Kestävän tulevaisuuden oppimisessa on kysymys toimintatapojen muuttamisesta omassa elämässä ja muihin vaikuttamisesta. Siksi tarvitaan informaalin oppimisen sulauttamista osaksi formaalia oppimista. Tämä tarkoittaa myös oppimisympäristökäsitteen uudistamista. Ihmisen koko elämänpiiri on oppimisympäristöä. Oppilaitosten haasteena on, miten toiminta kotona, harrastuksissa, kuluttajana tai kaveripiirissä voidaan ottaa oppimisen ainekseksi. Informaalin oppimisen hyödyntäminen korostaa kumppanuuksien ja yhteistyön merkitystä ja sillä on siten linkki myös oppilaitoksen toimintakulttuuriin.

Kestävän oppilaitoksen toimintakulttuurin 4. avainsana on VAIKUTTAMINEN.

Toimintakulttuurin kukkanen

Kestävän tulevaisuuden oppilaitoksen toimintakulttuurin osatekijöitä. Kuva: Vapaan sivistystyön kestävän kehityksen kriteerit, OKKA-säätiö, Erkka Laininen.

Teksti: Erkka Laininen, OKKA-säätiö