Indikaattorit

"Indikaattoreiden lähtökohtana on ihmiskunnan hyvä elämä yhden maapallon rajoissa."

Oppilaitosten kestävän tulevaisuuden indikaattorit

OKKA-säätiö uudistaa Oppilaitosten kestävän kehityksen sertifioinnin kriteerit vuosien 2019 ja 2020 aikana kestävän tulevaisuuden indikaattoreiksi. Työ alkaa vuonna 2019 ammatillisten oppilaitosten kriteereistä ja laajenee vuonna 2020 vapaaseen sivistystyöhön. Kestävän tulevaisuuden indikaattorit auttavat oppilaitosta tunnistamaan, miten se voi pyrkiä kurkottautumaan nyky-yhteiskuntaa toisintavaa eetosta avarammalle ja muuttumaan tulevaisuutta ennakoivaksi ja yhteiskuntaa uudistavaksi muutosagentiksi. Indikaattorit ovat ensisijaisesti työkalu, joka mahdollistaa oppilaitoksen toiminnan kokonaisvaltaisen arvioinnin ja kehittämisen. Ulkoisen auditoinnin perusteella oppilaitoksen voi hakea myös toimintansa sertifiointia.

Kestävän tulevaisuuden rakentaminen on ihmiskunnan suurin oppimisen haaste. Tarvitsemme kansalaisten elämäntapojen ja käyttäytymisen uudistumista esimerkiksi kulutuksen, liikkumisen, asumisen ja ravinnon suhteen. Työelämän organisaatioiden haasteena on tuottaa tarvittavia tuotteita ja palveluita vähemmän luonnonvaroja ja energiaa kuluttaen ja päästöjä tuottaen. Onnistumisen kannalta ratkaisevaa on kuitenkin se, pystymmekö uudistamaan käsitystämme ihmisen ja luonnon suhteesta, ihmisyydestä ja hyvän elämän perusteista sekä talouden ja työn roolista maailmassamme.

Kestävän tulevaisuuden rakentamisessa tarvitsemme oppilaitoksia, jotka muuttuvat nyky-yhteiskuntamme tarpeisiin vastaajista yhteiskunnan uudistajiksi, jotka myös organisaatioina oppivat ja uudistuvat. Muutoksen haasteena on koulujärjestelmän on systeemisen alisteisuus yhteiskunnalle: Koska koulutuksen pitäisi kyetä muuttamaan samaa yhteiskuntaa, jolle sen toiminta on alisteinen, voi muutos tapahtua ainoastaan vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa. (Sterling 2003.) Vapaan sivistystyön oppilaitoksilla on formaalia koulutusta vankemmat edellytykset vapautua yhteiskunnan koulutusta koskevista odotuksista ja etsiä itselleen yhteiskuntaa uudistavia kumppanuuksia.

Oppilaitoksen tulevaisuus- ja muutosorientaation viitekehys

Uudet indikaattorit pohjautuvat tutkimusperusteiseen koulutusorganisaation tulevaisuus- ja muutosorientaation viitekehykseen, jossa sovelletaan oppimisen tasojen teoriaa (Bateson 1972; Sterling 2003, 2010). Sen mukaan oppimista voi tapahtua kolmella tasolla, joita ovat kognitiivinen, metakognitiivinen ja episteeminen (transformatiivinen) oppiminen. Ajattelua voidaan soveltaa koulutusorganisaatioiden oppimiseen ja paradigman muutokseen kohti ekososiaalista sivistystä. Kestävän tulevaisuuden indikaattoreiden perustana on viitekehys, jonka avulla voidaan tarkastella, miten oppilaitos heijastaa toiminnassaan 1) olemassa olevaa toisintavaa orientaatiota (kognitiivinen taso), 2) tulevaisuutta ennakoivaa orientaatiota (metakognitiivinen taso) ja 3) yhteiskuntaa uudistavaa orientaatiota (transformatiivinen taso).

Orientaatioiden toteutumisen tunnusmerkkejä ovat oppilaitoksen suhde yhteiskuntaan, oppilaitoksessa tapahtuva emergenssi (mahdollisuus uuden ajattelun nousemiselle organisaatiosta) sekä oppilaitoksen tulevaisuussuuntautuminen ja oppimiskäsitys (taulukko alla).

Olemassa olevaa toisintavalla tasolla oppilaitoksen suhde yhteiskuntaan on erillinen ja kehittämisen näkökulma on kaventunut omaan organisaatioon. Siirryttäessä kohti tulevaisuutta ennakoivaa ja yhteiskuntaa uudistavaa orientaatiota vahvistuu oppilaitoksen vuorovaikutus ja kumppanuus yhteistyötahojen kanssa, ja se muuttuu lopulta yhteiseksi kestävän tulevaisuuden rakentamiseksi. Näin oppilaitos uudistuu vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa (Sterling 2003). Orientaatioiden mukana laajenee myös näkökulma toimintaympäristöön: olemassa olevaa toisintavalla tasolla oppilaitoksen huomio keskittyy omaan organisaatioon, tulevaisuutta ennakoivalla tasolla fokus on paikallisessa ja alueellisessa toimintaympäristössä, ja yhteiskuntaa uudistavalla tasolla näkökulma avartuu vahvasti globaaliin ympäristöön.  Oppilaitoksen sisäinen muutos yhteiskunnan uudistajaksi on emergentti, oppilaitoksen toimijoista nouseva kehitysprosessi (Sterling 2003). Sen mahdollistaminen edellyttää johtajuutta, joka korostaa muun muassa yhteyksien synnyttämistä, kulttuurisen monimuotoisuuden edistämistä, vuorovaikutusta, vastuiden ja vapauksien antamista, myönteisyyden ruokkimista sekä jaettujen visioiden rakentamista (Seel 2006; Senge 1990; Salonen 2019.) Indikaattoreissa emergenssin mahdollisuudet vahvistuvat liikuttaessa tulevaisuutta ennakoivan ja yhteiskuntaa uudistavan orientaation suuntaan. Lopulta emergenssi laajenee oppilaitoksen ja kumppaneiden yhteiseksi uudistumiseksi.  Muutosta edistää myös organisaation tulevaisuusorientaatio. Koulutusorganisaation tulevaisuussuuntautuneisuutta voidaan arvioida tarkastelemalla toiminnan ja päätöksenteon perustana olevaa ajattelua: nähdäänkö tulevaisuuden rakentuvan lineaarisesti nykyisen kehityksen jatkumona (olemassa olevaa toisintava taso), hyödynnetäänkö skenaarioita todennäköisistä tulevaisuuksista (tulevaisuutta ennakoiva taso) vai laajennetaanko tarkastelua mahdollisiin vaihtoehtoisiin tulevaisuuksiin utooppista ajattelua hyödyntäen ja pyritään aktiivisesti vaikuttamaan toivotun tulevaisuuden syntymiseen (yhteiskuntaa uudistava taso). (Poli 2017; Pouru & Wilenius 2019.)   Oppilaitoksessa vallitseva oppimismiskäsitys on myös keskeinen muutoksen tekijä. Olemassa olevaa toisintavalla tasolla näkökulmana on yksilötason substanssitiedon ja -taitojen oppiminen. Oppiminen vahvistaa nykyistä yhteiskunnallista kehitystä. Tulevaisuutta ennakoivalla tasolla oppilaitoksessa vahvistuvat oppivan organisaation piirteet: mm. yhteisön oppiminen, käsitysten toimintatapojen kriittinen arviointi, systeeminen ajattelu ja jaettujen visioiden synnyttäminen. Yhteiskuntaa uudistavalla tasolla oppiminen laajenee verkostoihin ja oppimisesta tulee muutoksen tekemistä. (Sterling 2003; Senge 1990; Laininen 2018.)  Eri orientaatioiden mukaan toimiva koulutusorganisaatio tuottaa erilaista kehitystä ruokkivaa osaamista yhteiskuntaan. Olemassa olevaa toisintava orientaatio palvelee tehokkuuden ja tuottavuuden parantamista. Tulevaisuutta ennakoiva orientaatio vahvistaa uusien tuotanto- ja palveluratkaisujen kehittämistä. Yhteiskuntaa uudistava taso synnyttää osaamista, joka tähtää tarpeiden uudelleen määrittelyyn ja systeemitason muutokseen.

Olemassa olevaa toisintavalla tasolla oppilaitoksen suhde yhteiskuntaan on erillinen ja kehittämisen näkökulma on kaventunut omaan organisaatioon. Siirryttäessä kohti tulevaisuutta ennakoivaa ja yhteiskuntaa uudistavaa orientaatiota vahvistuu oppilaitoksen vuorovaikutus ja kumppanuus yhteistyötahojen kanssa, ja se muuttuu lopulta yhteiseksi kestävän tulevaisuuden rakentamiseksi. Näin oppilaitos uudistuu vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa (Sterling 2003). Orientaatioiden mukana laajenee myös näkökulma toimintaympäristöön: olemassa olevaa toisintavalla tasolla oppilaitoksen huomio keskittyy omaan organisaatioon, tulevaisuutta ennakoivalla tasolla fokus on paikallisessa ja alueellisessa toimintaympäristössä, ja yhteiskuntaa uudistavalla tasolla näkökulma avartuu vahvasti globaaliin ympäristöön.

Oppilaitoksen sisäinen muutos yhteiskunnan uudistajaksi on emergentti, oppilaitoksen toimijoista nouseva kehitysprosessi (Sterling 2003). Sen mahdollistaminen edellyttää johtajuutta, joka korostaa muun muassa yhteyksien synnyttämistä, kulttuurisen monimuotoisuuden edistämistä, vuorovaikutusta, vastuiden ja vapauksien antamista, myönteisyyden ruokkimista sekä jaettujen visioiden rakentamista (Seel 2006; Senge 1990; Salonen 2019.) Indikaattoreissa emergenssin mahdollisuudet vahvistuvat liikuttaessa tulevaisuutta ennakoivan ja yhteiskuntaa uudistavan orientaation suuntaan. Lopulta emergenssi laajenee oppilaitoksen ja kumppaneiden yhteiseksi uudistumiseksi.

Muutosta edistää myös organisaation tulevaisuusorientaatio. Koulutusorganisaation tulevaisuussuuntautuneisuutta voidaan arvioida tarkastelemalla toiminnan ja päätöksenteon perustana olevaa ajattelua: nähdäänkö tulevaisuuden rakentuvan lineaarisesti nykyisen kehityksen jatkumona (olemassa olevaa toisintava taso), hyödynnetäänkö skenaarioita todennäköisistä tulevaisuuksista (tulevaisuutta ennakoiva taso) vai laajennetaanko tarkastelua mahdollisiin vaihtoehtoisiin tulevaisuuksiin utooppista ajattelua hyödyntäen ja pyritään aktiivisesti vaikuttamaan toivotun tulevaisuuden syntymiseen (yhteiskuntaa uudistava taso). (Poli 2017; Pouru & Wilenius 2019.) 

Oppilaitoksessa vallitseva oppimismiskäsitys on myös keskeinen muutoksen tekijä. Olemassa olevaa toisintavalla tasolla näkökulmana on yksilötason substanssitiedon ja -taitojen oppiminen. Oppiminen vahvistaa nykyistä yhteiskunnallista kehitystä. Tulevaisuutta ennakoivalla tasolla oppilaitoksessa vahvistuvat oppivan organisaation piirteet: mm. yhteisön oppiminen, käsitysten toimintatapojen kriittinen arviointi, systeeminen ajattelu ja jaettujen visioiden synnyttäminen. Yhteiskuntaa uudistavalla tasolla oppiminen laajenee verkostoihin ja oppimisesta tulee muutoksen tekemistä. (Sterling 2003; Senge 1990; Laininen 2018.)

Eri orientaatioiden mukaan toimiva koulutusorganisaatio tuottaa erilaista kehitystä ruokkivaa osaamista yhteiskuntaan. Olemassa olevaa toisintava orientaatio palvelee tehokkuuden ja tuottavuuden parantamista. Tulevaisuutta ennakoiva orientaatio vahvistaa uusien tuotanto- ja palveluratkaisujen kehittämistä. Yhteiskuntaa uudistava taso synnyttää osaamista, joka tähtää tarpeiden uudelleen määrittelyyn ja systeemitason muutokseen.

Indikaattoreiden osa-alueet

1. Koulutuksen järjestäjän strategia: Miten koulutuksen järjestäjän strategiaprosessi tukee kestävän tulevaisuuden rakentamista yhdessä kumppaneiden kanssa? 2. Oppilaitoksen johtaminen: Miten oppilaitoksen johtamistapa tukee organisaation kykyä tulevaisuuden ennakointiin, uudistumiseen ja yhteiskunnan muutoksen tekemiseen? 3. Oppiva yhteisö ja kumppanuudet: Miten oppilaitos toimii oppivana yhteisönä ja osana yhteiskuntaa uudistavia verkostoja? 4. Opetushenkilöstön osaaminen: Miten opetushenkilöstön kestävyysosaamista kehitetään ja laajennetaan globaaliin näkökulmaan ja ekososiaaliseen sivistykseen? 5. Koulutuksen toteutus: Miten koulutuksen tavoitteita ja toteutusta uudistetaan palvelemaan kestävyyttä ja yhteiskunnallista muutosta? 6. Kestävyystaitojen oppiminen: Miten taitojen oppimisen painotus ja pedagogiset ratkaisut tukevat tulevaisuutta ennakoivaa ja yhteiskuntaa uudistavaaoppimista? 7. Oppimisympäristöt: Miten oppilaitoksen, työpaikkojen ja yhteiskunnan oppimisympäristöt mahdollistavat kestävän tulevaisuuden taitojen oppimisen? 8. Oppilaitoksen ympäristövastuu: Miten oppilaitos toteuttaa ympäristövastuullisuutta hankinnoissaan, urakoissaan ja arjen toiminnassa, ja pyrkii hiilineutraaliuteen, kiertotalouteen ja kohtuutalouteen. 9. Yhteisön hyvinvointi: Miten oppilaitos huolehtii yhteisönsä hyvinvoinnista, edistää yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja moninaisuutta, ja vahvistaa myötätunnon ja merkityksellisyyden kokemusta? 10. Toiminnan arviointi: Miten oppilaitos arvioi ja kehittää kestävän tulevaisuuden toimintaa yhdessä oppilaitosyhteisön ja kumppaniverkoston kanssa?
Alla olevasta linkistä voi ladata ammattioppilaitosten kestävän tulevaisuuden indikaattorit tiivistetyssä taulukkomuodossa edellä kuvatussa kolmen orientaation viitekehyksessä. Indikaattorit eivät ole vielä lopullisia, vaan niitä kehitetään edelleen vuoden 2019 aikana oppilaitoksilta saadun palautteen perusteella.

Indikaattorit_viitekehys_tiivis_VER5.pdf


Tehtävä

Tutustukaa oppilaitoksenne kestävän kehityksen työryhmän (tai muun sopivan ryhmän) kanssa kestävän tulevaisuuden indikaattoreihin. Millaisia orientaatioita tunnistatte oman oppilaitoksenne toiminnassa? Soveltuisiko indikaattoriviitekehys toimintanne arviointiin?


Indikaattoreiden arviointi

Oppilaitoksen toiminnan suhdetta orientaatioihin voidaan kuvata sijaintina tasolla, jonka x-akselilla vahvistuu ennakoiva orientaatio ja y-akselilla uudistava orientaatio (kuva alla). Indikaattoreiden arviointi tapahtuu tulevaisuudentutkimuksessa käytetyn eDelphi-työkalun avulla, joka mahdollistaa kaksidimensioisen arvioinnin. Oppilaitokseen voidaan perustaa useita arviointiryhmiä, joiden avulla kerätään näkemyksiä indikaattoreiden toteutumisesta johdolta sekä henkilöstöltä esimerkiksi koulutusaloittain muodostetuissa ryhmissä. Järjestelmä mahdollistaa myös opiskelijoiden ja sidosryhmien osallistumisen arviointiin.

Arviointi tapahtuu indikaattoreittain arvioimalla vaaka-akselilla tulevaisuutta ennakoivan ja pystyakselilla yhteiskuntaa uudistavan orientaation toteutumista oppilaitoksen toiminnassa. Arviointiryhmän jäsenten arviot, sanalliset perustelut ja kehittämisehdotukset saadaan näkyviin arviointilomakkeella. Niiden pohjalta voidaan muodostaa ryhmän yhteinen näkemys oppilaitoksen tilanteesta. Arvioinnin päättää kaikkien arviointiryhmien yhteinen keskustelu, jonka pohjalta rakennetaan suunnitelma kehittämistoimenpiteistä.

_Indikaattoreiden arviointi tapahtuu indikaattoreittain arvioimalla vaaka-akselilla tulevaisuutta ennakoivan ja pystyakselilla yhteiskuntaa uudistavan orientaation toteutumista oppilaitoksen toiminnassa. Tulevaisuutta ennakoivan orientaation piirteiden vahvistuminen avaa mahdollisuuden uudistavan orientaation esiin nousemiselle. Orppilaitoksen toiminnassa on aina olemassa samanaikaisesti piirteitä eri orientaatioista. Ideaalia ei ole myöskään tavoitella pelkästään uudistavaa orientaatiota, sillä organisaatio tarvitsee aina myös olemassa olevia rakenteita pysyäkseen koossa ja ylipäätään kyetäkseen uudistumaan_
Kuva: Indikaattoreiden arviointi tapahtuu indikaattoreittain arvioimalla vaaka-akselilla tulevaisuutta ennakoivan ja pystyakselilla yhteiskuntaa uudistavan orientaation toteutumista oppilaitoksen toiminnassa. Tulevaisuutta ennakoivan orientaation piirteiden vahvistuminen avaa mahdollisuuden uudistavan orientaation esiin nousemiselle. Orppilaitoksen toiminnassa on aina olemassa samanaikaisesti piirteitä eri orientaatioista. Ideaalia ei ole myöskään tavoitella pelkästään uudistavaa orientaatiota, sillä organisaatio tarvitsee aina myös olemassa olevia rakenteita pysyäkseen koossa ja ylipäätään kyetäkseen uudistumaan.


Teksti: Erkka Laininen, OKKA-säätiö


Lähteitä ja lisätietoa:

Bateson, G. 1972. Steps to an Ecology of Mind. San Francisco: Chandler.
Laininen, E. 2018. Transforming Our Worldview Towards a Sustainable Future. Teoksessa Cook, J. (toim.) Sustainability, Human Well-Being and the Future of Education. Basingstoke: Palgrave Macmillan.

Poli, R. 2017. Introduction to Anticipation Studies. Springer, Sveitsi.
Pouru, L. & Wilenius, M. 2018. Tulevaisuuslukutaito navigaatiovälineenä kuudennessa aallossa: kuinka integroida tulevaisuus lukio-opetukseen? Futura 37 (3), 12-23.
Salonen, A. 2019. Transformative responses to sustainability. In: Leal Filho W. (Ed.) Encyclopedia of Sustainability in Higher Education. Cham: Springer.
Seel, R. 2006. Emergence in Organisations.Senge, P. (1990). The Fifht Discipline. Currency Doubleday. New York.Sterling, S. (2003). Whole Systems Thinking as a Basis for Paradigm Change in Education: explorations in the context of sustainability. PhD thesis. Bath: Centre for Research in Education and the Environment, University of Bath.

Liitteet:

Ammattioppilaitosten kestävän tulevaisuuden indikaattorit (versio 15.4.2019)

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä