Syyskuun alussa oli vuorossa hankkeeseen liittyvä opintokokonaisuuden toinen retki. Nyt suunnaksi otettiin Helsinki ja siellä meillä oli useampia mielenkiintoisia kohteita. Hankkeen lisäksi itse opintomatkan kustannuksiin saimme merkittävän tuen Kankaanpään kaupungin Honkajoki -toimikunnalta, sekä Honkajoki Oy:ltä, kiitokset siis heille mahdollistamisesta.


Retkemme alkoi lounastapaamisella aivan Helsingin ydinkeskustassa Neoenin tiloissa. Herkullisen lounaan lomassa kuulimme uusiutuvan energian tuotantomuodoista ja tulevaisuuden suunnitelmista energiahuollon suhteen. Neoenin vierailun jälkeen siirryimme kauppakeskus Triplaan, jossa pääsimme hieman toisenlaiselle kierrokselle, mitä kauppakeskuksissa normaalisti käydään. Tutustuimme nimittäin kauppakeskuksen viherkattoihin. Uhkaava sadekin oli meille suosiollinen, eikä aiheuttanut suurempia ongelmia, vaan pääsimme katsomaan näitä vihreitä rakennusratkaisuja kuivin vaattein. Katoilta löysimme useita koulumme pihamaasta tuttuja ketokasveja.



Iltapäivän pisin vierailukohde oli Korkeasaaren eläintarha. Siellä oppaamme Tero Kirjosalo esitteli eläintarhan biodiversiteetin suojeluohjelmia erilaisin lajiesimerkein. Pidemmät pysähdyksen ja opastukset saimme mm. partakorppikotkan, markhorin, amurinleopardin, metsäpeuran, vesikon ja manulin aitauksilla. Metsäpeura oli luonnollisesti tutuinta antia, koska esittelyssä oli mm. Lauhanvuoren Metsäpeura Life -hankkeen palautusistutukset. Eniten toiveita herätti kuitenkin yrmeän manulin näkeminen. Pyrimme venyttämään vierailuamme aivan viimeiseen minuuttiin saakka, jospa se manuli uskaltautuisi näkösälle. Nopeimmat ja tarkkaavaisimmat ehtivätkin pikaisesti havaitsemaan manuliemon, joka kävi ulkona tarkastamassa turvallisuustilanteen pentuaan varten.


Yöpymistä varten siirryimme lyhyellä laivapyrähdyksellä Suomenlinnaan, jossa meille oli päivällinen ensimmäisenä tarjolla. Ilta ja alkuyö kuluivat saaressa seikkaillessa ja lepakkodetektoreita testaillessa. Valitettavasti lepakoita emme yhyttäneet, mutta mieleenpainuvia reittejä rakennusten sokkeloista ja linnoituksista löysimme. Päivä oli pitkä, mutta antoisa ja hyvät yöunet tarpeen. 


Lauantaiaamuna siirryimme Suomenlinnasta kauppatorin kautta Ullanlinnan laituriin, josta matkamme jatkui toiselle venekyydillä Harakan saarelle. Oppaanamme oli tällä kertaa Asta Ekman, joka esitteli meille Harakan luontokoulun toimintaa. Saareen ja sen toimintoihin tutustuminen vei yllättävän suuren siivun käytettävissä olevasta ajastamme, mutta kunnon tutkijanluonteeseen kuuluukin, että ajantaju häviää. Lopulta saimme myös omat tutkimuksemme käyntiin, kun teimme vedenlaatumittaukset ja pääsimme näkemään, miten kalojen mikromuovitutkimuksen suodatusosuus tehdään. Jatkossa suodatukset voimmekin suunnitella tekevämme omalla koululla. Päivän päättyessä kolmen jälkeen iltapäivällä suuntasimme Skifferiin aterialle. Leppoisa ja välillä villikin puheensorina antoi ymmärtää, että retki oli nautinnollinen kokemus, vaikka tekemistä riittikin pitkin päiviä. Kotiin palasimme varsin hyvillä mielin.