Prosodia tarkoittaa puheen intonaatiota (puheen sävelkulku ja melodia), tavujen kestoa ja painollisuutta (Kuronen 2010). Prosodia koskee sekä yksittäisiä tavuja, sanoja että kokonaisia lauseita. Myös puheen äänensävy ja korkeus kuuluvat kielen prosodisiin ominaisuuksiin. Kielen prosodiset ominaisuudet ovat hyvin tärkeitä ruotsin kielessä ja siksi onkin tärkeää harjoitella niitä. Oikeiden painotusten ja tavujen keston sekä melodian avulla puheesta tulee helpommin ymmärretävää ja ääntäminen on huomattavasti parempaa.

Ruotsin kielessä painolliset ja painottomat tavut vaihtelevat, mikä vaikuttaa puheen rytmiin. Painolliset tavut ovat aina pitkiä; painottomat puolestaan aina lyhyitä. Painottomissa tavuissa ei siis ole lainkaan pitkiä vokaaleja, eikä konsonantteja. Painollinen tavu sijoittuu ruotsissa yleensä lauseen loppupuolelle ja niitä voi olla vain yksi lauseessa. Painotus määräytyy sen mukaan, mikä lauseessa on tärkeää ja mikä siitä halutaan nostaa esille sanan (tavun) painotuksen avulla. Painollisia sanoja ruotsin kielessä ovat yleensä substantiivit, adjektiivit, pääverbit, lukusanat ja demonstratiivipronomit. Painottomia puolestaan ovat yleensä apuverbit, pronominit, kysymyssanat, prepositiot, artikkelit ja konjunktiot. Painollisten ja painottomien tavujen lisäksi ruotsin kielessä esiintyy lauseissa myös sivupainollisia tavuja, jotka eivät ole yhtä pitkiä kuin painolliset tavut, mutta pidempiä kuin painottomat.

Asian voi tiivistää seuraavalla tavalla:

pääpainollinen = piiitkä
sivupainollinen = pitkä
painoton = lyhyt

Esimerkkejä voi kuunnella ruotsin kielen yliopistonlehtorin Mikko Kurosen kotisivuilta: http://users.jyu.fi/~mijukuro/prosodia.htm#Intonaatio

Intonaatio tarkoittaa puheen melodiaa tai sävelkulkua. Ruotsissa on kaksi aksenttia: aksentti 1 eli akuutti aksentti ja aksentti 2 eli graavi aksentti. Yksitavuisissa sanoissa intonaatio nousee alhaalta ylös painotetussa tavussa, kaksitavuisissa sanoissa intonaatio laskee ylhäältä alas (Kuronen 2010). Esimerkkejä akuutista aksentista ovat mm. bi´l, ma´t, se´r ja ku´l. Aksentti 2:ssa intonaatio laskee ensimmäisen tavun aikana ylhäältä alas, mutta se nousee usein toisen tavun aikana alhaalta ylös. Tästä esimerkkejä ovat mm. blo`mma´, ri`nga´ja fli`cka´.