Rooman valtakunnan tuhouduttua kristillinen kirkko kehittyi, ja uskonnolla ja kirkolla oli puolestaan keskeinen rooli musiikin kehityksessä. Kirkko työllisti suurimman osan muusikoista ja sen piirissä kehiteltiin nuottikirjoitusta ja moniäänisyyttä (=useampi kuin yksi ääni soi päällekkäin). Nuotinlukutaito kirkon ulkopuolella oli harvinaista.

Kristillinen kirkkomusiikki oli keskiajan alkupuolella pääasiassa yksiäänistä vokaalimusiikkia (=laulua), jota kutsutaan gregoriaaniseksi kirkkolauluksi. Guillaume de Machaut sävelsi neliäänisen Messe de Notre Damen, joka on vanhin sävelletty kokonainen messu. Kuuntele musiikkinäyte tästä klikkaamalla alla olevaa linkkiä:

Messe de Notre Damen

Myöhäiskeskiajalla kehitettiin myös uusi moniääninen sävellystyyppi motetti, jossa jo olemassa olevaan kirkolliseen melodiaan kehitettiin uudet sanat. Sanoitukset saattoivat olla myös maallisia, jolloin motetti oli aikansa viihdemusiikkia. Säestyksenä saatettiin käyttää yhtä soitinta, esimerkiksi luuttua, nokkahuilua tai nykyisen viulun edeltäjää vielleä.

Tässä esimerkki Palestrinan motetista.
Toinen esimerkki soitinsävellys motetista.

1100-luvulta alkaen urut alkoivat yleistyä luostarien kirkoissa, ja 1300-luvulla niitä oli jo suurissa katedraaleissakin. Ensimmäistä klaveerisoitinta, klavikordia, alettiin käyttää vähitellen urkujen ohella.

Klikkaa linkkejä nähdäksesi soittimien kuvat:

luuttu

vielle

urut

klavikordi

Keskiaika pähkinänkuoressa