Miten suorittamasi yliopisto-opintosi ovat haastaneet ajatteluasi?
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Juulia Rintala
Kuluneen lukukauden aikana olen kirjoittanut useita esseitä ja kirjoitelmia, joissa vaadittiin tieteellisen tekstin tuottamista, ja sen myötä kriittistä ajattelutapaa. On ollut jopa vaikeaa kirjoittaa esseitä ns. "yleisestä" näkökulmasta, eikä omasta henkilökohtaisesta näkökulmasta. Pohdinnan tulee olla laajempaa, eikä pelkkiä omia mielipiteitä. Täytyy miettiä tarkemmin syy-seuraus -suhteita, sekä asiaa on tarkasteltava useammasta näkökulmasta. Ajatustyö vie huomattavasti enemmän aikaa, kun pohdinnalta vaaditaan syvällisyyttä. Onko teillä ollut haasteita tieteellisen tekstin kirjoittamisessa, verraten vaikka lukion esseiden kirjoittamiseen?
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Kamilla Komulainen
Monipuolinen keskustelun aloitus, Juulia. Itselleni tuli keskustelun aiheesta ensimmäisenä mieleen kriittisen ajattelun kehittyminen yliopisto-opintojen aikana. Olen kyllä kokenut tieteellisen tekstin kirjoittamisen haastavana, mutta olen myös motivoitunut kehittämään kyseisiä taitoja. Mielestäni avain tähän on nimenomaan oman ajattelun kytkeminen pois subjektiivisesta näkökulmasta kohti kriittistä ja reflektoivaa ajattelua. Kenties meille on opettajana tärkeää löytää oma subjektiivinen näkemys kasvatukseen niin sanotun objektiivisen ajattelun taitojen työvälineitä käyttäen. Puolestani heitän avoimen kysymyksen keskustelun kehittämiseksi, mikä on ollut ajattelullesi haastavinta yliopisto-opintojesi aikana tähän mennessä?
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Inka Salminen
Mielenkiintoista pohdintaa! Kriittinen ja objektiivinen ajattelu ovat pyörineet syksyn aikana esillä jatkuvasti. Vaikka niiden käsittely luennoilla ja demoilla ei ole missään nimessä ollut liian vähäistä, tuntuu aiheen käsittäminen itselleni silti edelleen hieman etäiseltä. Tänään luennolla Timo Laine puhui suhteestaan arkitietoon ja faktatietoon. Hän kyseenalaisti koko faktatiedon olemassaolon ja oli ennemminkin sitä mieltä, että faktatieto eli tiede on vain paremmin tietämistä kuin arkitieto. Aloin pohtimaan asiaa itse, ja päädyinkin ihmettelemään, voisiko todella olla mahdollista, että jotkut meidän pitämistämme faktoista olisivatkin silkkaa luuloa? Aihe on jopa ärsyttävä, sillä tuntuisi mukavalta, jos kaikkeen löytyisi vain selkeä vastaus. Onko muilla ollut samantyylisiä pohdintoja?
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Juulia Rintala
Samaistun pointtiisi Inka. Minusta tuntuu jopa hieman turvattomalta, jos en voi luottaa siihen, että tieto on varmaa. Olen sellainen ihminen, joka kyllä tykkää pohtia asioita maailman tappiin asti, mutta rationaaliset asiat vaativat selkeän vastauksen. Tässä esimerkki asiasta, jossa tietämättömyys ahdistaa: Onko avaruus ääretön? Miten joku asia voi olla ääretön? Entä jos avaruudella on raja, mitä sen toisella puolella on?
Onko kellään muulla yhtä mielipuolisia ajatuksia?
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Kamilla Komulainen
Kyllä! Välillä syvennyn itsekin pohtimaan samantyyppisiä abstrakteja kysymyksiä kuten sinä, Juulia. Mielestäni on ajoittain tärkeä pohtia, mitä täällä universumissa on meidän lisäksemme. Se tuo toisaalta mielestäni lohtua, kun miettii että maailma ei pyöri meidän varassa, mutta toisaalta haluaisimme niin kovasti vaikuttaaa maailman ja universumin kohtaloon. Keskustelimmekin tästä aiheesta yhtenä päivänä joidenkin ryhmän jäsenten kanssa, että kuinka tulevina opettajina voimme vastata oppilaiden mahdollisiin abstrakteihin kysymyksiin tai tarvittaessa lohduttaa heitä epätietoisuuden aiheuttaman ahdistuksen tunteen lieventämiseksi?
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Tiina Autio
Aloin itsekin pohtia oppilaan näkökulmasta turvattomuutta, jos opettaisimmekin, että "saattaa olla näin tai sitten ei ole". Itse aikuisena kuitenkin käsitän Laineen (2018) kertoman ajatuksen, että tieto on ihmisen luomaa ja muuttuvaa. Kaikki tieto on kirjoitettu jostain näkökulmasta, kuten Laine toi luennollaan esiin. Käytännössä hän sanoi, ettei subjektiivista tietoa ole olemassa. Ymmärän, että tämä toimii yliopistossa, koska siten meitä haastetaa ajattelemaan itse. Kuitenkin opiskelemme opettajiksi ja kuten useaan kertaan tässä keskustelussa on todettu ei ole oikeaa tietoa. Itse pohdin ennemminkin sitä, että mitä me tulevaisuuden opettajat opetamme oppilaille, jos ei ole "fakta" tietoa.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Ella Kytölä
Laineen (2018) luennon myötä aloin myös pohtimaan tiedon ja ajattelun luonnetta ja tulin henkilökohtaisesti siihen tulokseen, ettei kukaan kykene objektiiviseen ajatteluun tai pohdintaan. Objektiivisuuden sijaan voisimme puhua monisubjektiivisuudesta, joka käsitteenä mielestäni kuvaa paremmin "objektiivisuutta" ja kriittisyyttä, joita tarvitsemme muun muassa esseiden kirjoittamisessa. En tiedä, onko monisubjektiivisuus edes oikeaoppinen käsite, mutta tarkoitan sillä sitä, että "objektiivisuus" on parhaillaankin vain todella monen ihmisen subjektiivisista kokemuksista luotu käsitys asian laidasta.
Yhdyn Tiinan kommenttiin täysin. Itse kykenen ymmärtämään Laineen esiin tuomia ajatuksia, mutta ajatus siitä, että minun tulisi samankaltaisia ajatuksia hieman yksinkertaistettuna välittää pienille oppilaille, tuntuu vaikealta. Turvallisuuden ja pysyvyyden tunteen saavuttamiseksi lapsi kuitenkin tarvii "totuuden" eri asioista.
Tiina pohtii sitä, mitä oppilalle tulisi opettaa, jos faktatietoa ei ole olemassa. Mielestäni oppilaille voitaisiin jatkossakin opettaa samantyylisiä asioita kuin tälläkin hetkellä, mutta useiden erilaisten näkemysten olemassaoloa, asioiden tulkinnallisuutta sekä kriittisyyttä voisi opettaa enemmän. Mitä mieltä olette tästä?
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Tiina Autio
Olen Ella kanssasi samaa mieltä, että kriittisyys on tärkeä osa tulevaisuuden opetusta, opettajuutta ja oppimista. Tärkeää onkin opettaa tulkitsemaan eri lähteistä tulevaa tietoa ja pohtimaan tidon luotettavutta. Esimerkiksi sosiaalinen media on täynnä näennäistä tietoa, joka ei perustu välttämättä mihinkään tutkimukseen tai toetoperusta on muutenkin hatara. Joten tiedon kriittinen lukeminen ja oma ajattelu ovat tärkeässä roolissa. Laineen (2018) mukaan myös omaa ajattelua voi kehittää ja titeellistä ajattelua harjaannuttaa.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Heidi Rinne
Mielestäni on hyvä keskustella tiedon ja ajattelun merkityksestä myös kasvatuksellisesta näkökulmasta ja pohtia sen kautta, miksi, mitä ja miten tulevaisuudessa opetamme. Ella nosti hyvin esiin idean "monisubjektiivisuudesta". Olen samoilla linjoilla sen suhteen, etten usko kenelläkään olevan niin steriiliä ajattelua, etteikö siihen vaikuttaisi henkilön oma subjektiivinen näkemys. Lukuun ottamatta ehkä luonnontieteitä. Laineen esiinnostamaa arvottamisen eli tunteilla reagoimisen erottelua tieteellisestä ajattelusta tulisi myös mielestäni havainnollistaa oppilaille, jotta he voisivat tietoisesti erilaisten harjoitusten kautta ymmärtää tunteiden ja "järjen", eli kriittisesti lähteiden pohjalta tilanteen lähestymisen eron oppimalla täten arvioimaan tiedon luotettavuutta sekä sitä, mitä se luotettavuus on.
Mielestäni siis kouluissa ei tulisi opettaa lapsille sitä, mitä pitää ajatella vaan painottaa juuri näitä tärkeitä taitoja pohtia ja havainnoida informaatiota ympärillään. Laineen havainnollistava esimerkki tavallisen ajattelun sekä oman henkilökohtaisen "linssin" vaikutuksesta ajatteluumme herätti itsessäni ajatuksen juuri siitä, että lapsille tulisi opettaa tunnistamaan omien tunteidensa vaikutus ajatteluun kuitenkin siten, ettei tunteiden merkitystä elämän kannalta latistettaisi. Elämä ilman niin tieteen tuomaa edistystä kuin myös tunteiden tuomaa väriä ei olisi tasapainoa taikka tätä maailmaa. Siksi mielestäni on tärkeää, että koulutus tarjoaisi myös pelivaraa olla luova niin arki- kuin myös tieteellisessä ajattelussa. Tästäkin mielestäni Laine mainitsi luonnollaan puhuessaan intuitiosta ajattelussa. Kuinka te muut miellätte intuiition ajattelussa ja sen vaikutuksen tieteellistä tietoa luodessa - onko se heikko lenkki?
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Melisa Muhonen
lähetetty vastaus poistettu Melisa Muhonen
Hyvää pohdintaa! Olen samoilla linjoilla esimerkiksi Juulian tässä kohdassa mainitseman tiedon varmuuden suhteen. Välillä koen pakottavaa tarvetta oikeille vastauksille, ja saatan jopa hieman ahdistua esimerkiksi oppilaan kysyessä seuraavanlaisia kysymyksiä: mitä tapahtuu jos aurinko kuolee? Mitä tapahtuu jos maapallo joutuu mustaan aukkoon? Mikä musta aukko edes on?
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Johanna Tentke
Yhtä "mielipuolisia" ajatuksia löytyy minunkin päästäni Juulia! :) Tämä tiedon "epävarmuus" on tullut itselleni tutuksi jo lukion aikana, kun opiskelin paljon luonnontieteitä. Monet luonnontieteiden "faktat" ovat todellisuudessa vaan tämänhetkisiä käsityksiämme, ja ovat muuttuneet paljon vuosien saatossa. Yhtenä esimerkkinä atomit. Jossain vaiheessa tieteellistä tietoa on ollut, että atomit ovat pienimpiä olemassa olevia hiukkasia. Kuitenkin tänä päivänä tiedetään kvarkeista, jotka ovat vielä atomeja pienempiä. Kuinka meidän tulisi opettaa oppilaille kaikkea tätä tietoa, jonka "parasta ennen -päiväys" saattaa tulla vastaan myöhemmin oppilaidemme elämässä? Epätietoisuus luo turvattomuutta meille aikuisillekin, mutta turvattomuuden tunne korostuu lapsilla, jotka tarvitsisivat varmuutta elämään.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Valentin Ikonen
Paljon tulee samanlaisia asioita mieleen, joita olette jo tuoneet esille. Päällimmäisenä nimenomaan tieteellinen ajattelu ja kirjoittaminen ovat asioita, jotka ovat tuntuneet minulle hieman vierailta ja haastavilta, ainakin alkuun.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Johanna Tentke
Samat asiat koen itsekin haastaviksi. Helposti tulee lähdettyä kirjoittamaan omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan hieman "tarinamuotoisesti" ilman kunnollisia perusteluja. Lisäksi perustamme käsitystämme opettajuudesta vielä tässä vaiheessa paljolti omiin kokemuksiimme, mutta tieteellisen ajattelumme kehittyessä opimme varmasti perustelemaan ajatteluamme myös tieteellisellä tiedolla. Näin alkuun tämä on vielä vähän hakemista ja harjoittelua, mutta emmeköhän muutaman vuoden päästä "handlaa" nämä asiat!
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Aleksi Toropainen
Erittäin tyhjentäviä vastauksia kanssaeläjät. Minullekin haasteita ovat tuottaneet samat asiat, mitä jo esiin on tullutkin eli esimerkiksi ns. tiedon varmuus sekä tieteellinen ajattelu. Tämän lisäksi minulle tuli mieleen yksi asia, mikä on haastanut ajatteluani todella paljon. Opintojemme alussa olemme päässeet keskustelemaan ja pohtimaan monenlaisia asioita. Usein nämä asiat ovat jollain tavalla liittyneet minuun itseeni, joten olen alkanut tutkiskella itseäni ja ajatteluani. Monen asian suhteen ajatteluni itsestäni on muuttunut pohdintojen myötä. Eli toisin sanoen olen ennen ajatellut itsestäni eri tavalla joidenkin asioiden suhteen. Epäilen, että tämä itseni ''tutkiminen'' jatkuu koko opintojen ajan ja se varmasti haastaa ajatteluani tulevaisuudessakin. Päälimmäisiä kysymyksiä minulle ovat olleet esimerkiksi: miksi olen ajatellut/ajattelen jollain kyseisellä tavalla ja mistä tämä johtuu?
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Tiina Autio
Hyvä kommentti Aleksi. Kysymykseesi en osaa vastata, mutta koska itse olen huomannut ajattelevani paljon ajatteluani ja oppimistani kysynkin, että koketko tämän muutoksen olevan positiivinen vai negatiivinen? Itse olen huomannut, että tietyt tavat ajatella itsestä ovat olleet "helpompia"/ helpommin hyväksyttäviä, joten välillä huomaan ajattelevani tavastani ajatella hyvin negatiivisesti.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Aleksi Toropainen
Kiitos kysymyksestä Tiina. Koen itse, että tämä muutos on positiivinen, vaikka kaikki huomaamani asiat ajattelussani eivät olisikaan täysin positiivisia. Tavallaan näen muutoksen ajattelussani siten, että koen tuntevani itse itseni ja ajatteluni koko ajan paremmin. Toisinaan huomaan myös saman asian kuin sinäkin, huomaan ajattelevani tavastani ajatella hyvin negatiivisesti. En kuitenkaan pidä tätä täysin huonona asiana, koska ajattelu kehittyy ja muuttuu koko ajan.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Inka Salminen
Mielenkiintoista pohdintaa Aleksi ja Tiina!
Olen huomannut itsessäni hieman samaa. Ennen en kyseenalaistanut pahemmin edes omaa persoonallisuuttani tai omaa historiaani. Opintojen aikana olen kuitenkin ymmärtänyt itseni tuntemisen tärkeyden. Jotta voimme olla hyviä opettajia, tulee meidän ilmeisesti tuntea ja arvostaa ensiksi omaa luonnetta ja historiaa. Luulen tämän liittyvän siihen, että lapsia on monenlaisia, ja heidätkin tulee ottaa yksilöinä, eikä yrittää tehdä kaikista samanlaisia.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Melisa Muhonen
Monipuolista pohdintaa! Omalla kohdallani yliopisto-opinnot ovat haastaneet omaa ajatteluani juuri epävarman tiedon suhteen. Jo ensimmäisellä viikolla huijausoperaation jälkeen alkoi selvenemään se, että nyt ei olla enää lukiossa, jossa vastaukset pystyi aina tarkistamaan kirjan takaa. Myös erilaisiin lähteisiin tutustuminen on haastanut ajatteluani, sillä moninaiset lähteet ovat pakottaneet ymmärtämään tiedon todellisen luonteen. Peruskysymyksenä voisin heittää ilmaan jo edellämainittuun tiedon epävarmuuteen liittyvän kysymyksen: Voiko mihinkään enää luottaa?
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Aleksi Toropainen
Hyvä kysymys Melisa. Minä ja varmasti moni muukin on peruskoulun ja lukion aikana ''oppinut'' siihen, että lähes jokaiseen asiaan on oikea vastaus. Yliopisto opintojen alussa tämä mielikuva on lähes täysin murskattu, ei välttämättä ole olemassa oikeaa vastausta. Kuten Laine (2018) luennollaan totesi, käsityksemme, kuten esimerkiksi se, että olisi olemassa oikea vastaus, joka asiaan, on täysin opittua. Yliopisto pyrkii selvästi muuttamaan tätä opittua käsitystä ja ehkä osittain pyrkii opiskelijoitaan esittämään itselleen juuri kysymyksen: voiko mihinkään enää luottaa?
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Ella Kytölä
Aleksin kommenttiin viitaten täytyy sanoa, että uskon ajattelun haastamisen ja kriittisyyteen pyrkimisen olevan yksi yliopisto-opintojen tavoite sekä hyvä tavoite muutenkin elämän kannalta. Ajatteluamme haastetaan aivan huomaamattamme kursseilla ja erilaisissa tehtävissä opintojen varrella, mutta myös tietoisesti ja näkyvästi kuten Laineen (2018) luennolla. Itse asiassa kyseisellä luennolla ja tämän keskustelualueen kysymyksen myötä ensimmäistä kertaa heräsin ajattelemaan sitä, miten ajatteluani on haastettu jatkuvasti ilman että itse sitä kuitenkaan olisin tiedostanut.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Heidi Rinne
Tuo oli mielestäni mielenkiintoinen oivallus Ellan kommentissa, että kuinka tiedostamattomia usein olemmekaan ajattelutyöhön meitä jonkun kannustaessa ja niiden kannustusten pyrkimyksistä. Itse olen nauttinut valtavasti tämän puoli vuotisen ajan tarjoamista keskusteluista, soveltavista tehtävistä ja niiden havahduttavasta vaikutuksesta. Se myös korostaa mielestäni meidän roolia opettajana olla tämä herättelevä taho oppilailemme jo heidän varhaisessa iässään olemalla antamatta heille valmiita vastauksia vaan tuomalla oivaltamisen osaksi oppimista.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Johanna Tentke
Näen tässä myös ongelman. Roolimme opettajana kannustaessamme oppilaita ajatteluun tuo myös valtavasti vastuuta. Kehottaessamme oppilaita pohtimaan jotain tunteita herättävää aihetta x, saattavat oppilaat (tai heidän vanhempansa) kyseenalaistaa pyrkimyksemme. Meidän pitää lisäksi varoa, ettemme johdattele oppilaiden ajattelua oman ajattelumme mukaiseksi, vaan olemme nimenomaan herättelemässä oppilaiden omaa ajattelua.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Heidi Rinne
Todella hyvä pointti! Toisinaan tämä ajatus herää myös itselleni opiskelijana luennoilla, joissa ensiksi puhutaan omien mielipiteiden muodostamisen tärkeydestä ja tiedon pureskelusta ennen nielemistä, mutta heti perään seuraavan puolentoista tunnin aikana meille opetetaan "valmiita vastauksia". Ei siis tulisi koskaan kirjata ylös muistiinpanoja ilman sen perusteellisempaa asian käsittelyä, mutta aikuisina meillä on toki suurempi kyky ja mahdollisuus lähteä kyseenalaistamaan ja pohtimaan kuulemaamme.
Tunteet ovat osa meidän elämäämme, mutta kasvattajana, erityisesti ammattikasvattajana tulee todellakin olla hereillä siitä, mihin olemme pyrkimässä. Onneksi tiedeyhteisö tarjoaa tukiverkoston, jonka avulla voimme yhdessä arvioida tavoitteiden luotettavuutta ja eri toimintamallien toimivuutta, ennen niiden esiin tuomista itse kentällä. Täten opetustakin on helpompi perustella esim. vanhemmille, jos he sen sisältöä lähtevät kyseenalaistamaan.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.