Tiimi 3 Anssi Jenny Vilma Meri
Tiimin 3 Propetyöskentely
Yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen osaaminen
Tuntuu, että mediassa on enemmän negatiivista keskustelua/uutisia koulusta kuin positiivista. Etsitään syitä huonoille oppimistuloksille tai käyttäytymisongelmille. Uskonnolliset teemat/laulut enemmänkin erottavat kuin tuovat oppilaita/yhteisöjä yhteen. Tomperi (2018, s. 20) kertoo sosiaalisen median uutisoinnin supistavan maailmankuvaa ennemmin kuin avartavan sitä. Negatiivinen sisältö kerää enemmän huomiota, jonka takia mediat suosii negatiivisia aiheita ja kärjistettyjä otsikoita kouluihin liittyen. Haluaisimme kuitenkin keskustelun olevan monipuolisempaa ja avarakatseisempaa sekä mediassa että kasvotusten.
Keskustelussamme nousi esille myös kysymys ensimmäiseltä luennolta: Saako koulussa nauraa? Luennolla kerrottiin, kuinka opettajan “laskiessa” auktoriteettiaan, sallii se tasa-arvoisemman toimintakulttuurin kouluun. Pohdimme, että luokassa, jossa toiminta on oppilaslähtöistä ja yhteisöllistä, nauru on sallitumpaa kuin luokassa, jossa opettaja pitää korkeaa auktoriteettiaan yllä esimerkiksi pelolla. Oppilaslähtöisyys luo pystyvyyden kokemuksia ja kasvattaa autonomisia yksilöitä, kuin myös kasvattaa sisäisen motivaation määrää, jolloin oppilas todennäköisemmin kiinnostuu oppimisesta ja tekemisestä. Motivoitunut oppilas haluaa oppia ja kehittyä yksilönä, eikä häntä pakoteta opettajan valmiiksi antamaan muottiin.
Pohdimme, että voisi olla parempi tuoda yhteisöjä yhteen kuin erottaa niitä. Esimerkiksi eri uskontokunnat voisi tuoda yhteen eri juhlissa ja teemapäivissä niin, että niissä olisi elementtejä kaikista uskonnoista, joita koulujen oppilaat edustavat. Demokratiakasvatukseen ja yhteisöllisyyteen kuuluu myös erilaisuuden ymmärtäminen ja eri tapojen ottamisen osaksi arkipäivää.
Koulu on hyvä paikka tuoda yhteiskunnan monimuotoisuus esiin, koska lähikouluperiaatteen mukaan erilaiset oppijat eri taustoista tulevat yhteen. Tätä taitoa tulee myös opettaa ja monimuotoisuudesta tulee käydä keskustelua luokassa, jotta ilmiö ei jää vuorovaikutustaitojen varaan, vaan ymmärrystä siitä tulee syventää. Tämä vaatii aktiivista roolia demokratiakasvattajana opettajalta, jonka olisi tärkeää tuoda esille monimuotoisuutta, ja tasa-arvoista keskustelua eri kulttuureista, kielistä, uskonnoista jne. Tomperi (2018, s. 21) kiteyttää, että ”Hyvää ajattelua ja hyvää keskustelua on tuettava ja opittava - ja opetettava - tietoisesti.”
Lähteet:
Tomperi, T. teoksessa Rautiainen, M. (toim.) 2018. Kohti parempaa demokratiaa. Euroopan neuvoston demokratiakulttuurin kompetenssit kasvatuksessa ja opetuksessa. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/60058/978-951-39-7594-4.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Tieteellinen osaaminen
https://jyu-my.sharepoint.com/:p:/g/personal/rantamaw_jyu_fi/EVJnS4irZhhCuZORGHCv5RoBg05LpClRaSnkuvBNpgXJTw?e=6l5NBk
Esteettinen osaaminen
Esteettinen kokemus on tunne, joka ihmiselle syntyy kohdatessaan taidetta. Tunne herättää reaktioita ja on merkityksellistä ihmiselle. Tieto on enemmän järkiperäinen kokemus, kun taas esteettinen kokemus tuntuu kehossa ja mielessä.
Oppilaiden luovuutta ja inspiraatiota tulee meidän mielestämme herätellä, jotta he saisivat ymmärrystä esteettisestä kokemuksesta. Taito- ja taideaineissa esimerkin toistaminen ei ole tärkeää, eikä sitä ole siksi järkevää arvostella. Oppitunnin merkityksellisyys, oppilaan oma kokemus, sekä luovuuden ja inspiraation käyttäminen tulisi olla taito- ja taideaineissa etusijalla. Oppilaiden yksilöllisyys tulee näkyville, kun luovuus sallitaan ja kyse on elämyksellisyydestä, ei motorisesta toistosta. Opettajana olisikin hyvä keskittyä tukemaan oppilasta saavuttamaan heidän tavoitteitaan esimerkiksi neuvomalla tekniikoita eikä vain odottaa täydellistä lopputulosta tunnin päätteeksi.
Marjo Rissanen puhuu väitöskirjassaan “Taitamisen tiede - tietämisen taide: taidon oppimisen arkkitehtuuri” (2016) kulttuurialojen omista merkkikielistä, kuten esimerkiksi musiikin. Ihmisten täytyy tuntea tämä kyseisen kultturialan merkkikieli, jotta hän voi synnyttää jotain uutta. Kyseisen alan harrastajat määrittelevät, mikä on tarpeeksi hyvää päästäkseen esiin ja tullakseen tunnustetuksi. Luovuutta ei siis synny ilman ideoivia ja toistensa tuntevia ihmisiä.
Estetiikassa ei ole absoluuttista oikeaa, väärää, rumaa tai kaunista, vaan kokemukset ovat henkilökohtaisia ja jokaisella ihmisellä on omat mieltymykset liittyen esimerkiksi taiteeseen, musiikkiin ja itseilmaisuun. Itseilmaisu ja tuottaminen tukevat hyvinvointia, sillä niiden kautta on esimerkiksi helpompaa käsitellä omia tunteitaan ja kokemuksiaan. Myös muut esteettiset kokemukset voivat edistää hyvinvointia lisäämällä mielihyvän tunnetta sekä yhteisöllisyyttä.
Lähteet:
Rissanen, Marjo. 2016. Taitamisen tiede - tietämisen taide: taidon oppimisen arkkitehtuuri. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/51643/978-951-39-6781-9_vaitos_20161029.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Hei Anssi, Jenny, Vilma ja Meri. Pohdinnassanne nousee vahvasti yhteisön merkitys ihmisen
kehityksen ja kasvun kannalta. Tämä on yhteydessä sosiokulttuuriseeen viitekehykseen, mikä korostaa
yhteisöllistä näkökulmaa oppimiseen. Pidän ajatuksesta, missä ihmisiä tuodaan yhteen erottamisen sijaan.
Tämä toteutuu parhaiten sellaisessa koulussa mikä on moniarvoinen, kuten toteatte. Tiedonkäsitykset
-tiimitehtävää olette käsitelleet monipuolisesti teoria/käytäntösuhteen läpinäkyväksi tekemisellä erilaisten
esimerkkien kautta. Esteettisessä osaamisessa kuvaatte esteettistä kokemusta tunteena, joka ihmiselle syntyy kohdatessaan taidetta. Tämä on mielenkiintoinen ajatus. Voiko esimerkiksi eri tiedonalojen kokemiseen esteettistä kokemista?
Eettinen osaaminen, 21.2.2025
Omia arvoja tulee harvemmin tarkasteltua. Ne on omaksuttu vuosien saatossa ja kun ne kyseenalaistetaan tai kohdataan ristiriita, niin vasta silloin omia arvoja ja uskomuksia tulee mietittyä tarkemmin. Omat arvot voivat muuttua ja se on osa elämää. Omat eettiset periaatteet näkyvät esimerkiksi oppilaskohtaamisissa, puhetavassani, opetustavassani ja vaikkapa tavassa kulkea matkat kodin ja työn välillä.
Puhuimme, että onko sellaisia opettajia, joiden arvot ovat suuresti ristiriidassa koulun sääntöjen/normien suhteen. Työ tuskin on mielekästä, jos joudut opettamaan ja käyttäytymään ristiriidassa olevien sääntöjen suhteen. Ovatko opettajat siis jossain määrin homogeeninen ryhmä, jotka jakavat tiettyjä arvoja? OAJ:n kirjoittamat Opettajan arvot ja eettiset periaatteet ohjaavat oppilaiden oikeudenmukaiseen ja inhimilliseen kohteluun. Mutta entä jos VaRy-luokassa on tavoitteena oppia suomen kieltä ja opettaja kieltää oman äidinkielen käyttämisen? Ajaako koulun/OPSin tavoitteet ohi oppilaiden inhimillisestä kohtelusta? Kysymys on hyvä eettinen dilemma, joka vaatii pohtimista, eikä ole olemassa yksinkertaista “oikeaa” ja “väärää”. Ratkaisun löytäminen on rajojen hakemista ja kompromissien tekemistä.
Kuvataiteen tunnilla töihin tulisi panostaa ja käyttää aikaa. Ei ole ekologista, että työt tehdään nopeasti ja seuraavalla tunnilla otetaan taas uusi paperi. Luonnon materiaaleja, kuten lehtiä, voisi käyttää kuvataiteessa. Luonnosta voisi myös hakea inspiraatiota tunnin aiheeseen ja käyttää suunnitteluun aikaa. On tärkeää, että oppilaille opetetaan, millaisia luonnonmateriaaleja voi käyttää, esim. puista ei voi repiä lehtiä. Nämä ovat kaikki eettisiä valintoja, joita opettaja tekee.
Puhuimme, onko ekologista, että kaikilla on omat sakset, liimat, vahavärit yms. omissa pulpeteissa vai, että kaikki tarvikkeet ovat yhteisiä. Jos tarvikkeet olisivat omia, niitä kohtelisi luultavasti paremmin tai säästeliäämmin ja näin niillä olisi pidempi elinkaari. Välineiden omaksi antaminen vaatisi kuitenkin koululta niiden ostamista jokaiselle uudelle oppilaalle ja tavaroiden rikkoutuessa tai loppuessa myös vanhemmille oppilaille, mikä voi tulla kalliiksi. Tässä pohdinnassa yhdistyy eettinen, ekologinen, kulttuurinen ja taloudellinen näkökulma, jonka ratkaisussa yhdistyy näitä kaikkia.
Lähteet:
OAJ. Opettajan arvot ja eettiset periaatteet. https://www.oaj.fi/tyoelamaopas/opetustyon-eettiset-periaatteet2/opettajan-arvot-ja-eettiset-periaatteet/ Viitattu 21.2.2025.
Pedagoginen osaaminen, 14.3.2025
Oppilaiden ja opetusryhmien havainnointi tapahtuu sekä luokassa, että vapaissa tilanteissa. Se voi olla pelkkää seuraamista, mutta on myös työkaluja, joiden avulla oppilaat voivat itse sanoittaa esimerkiksi kaverisuhteitaan. Oppilaiden työskentelyä luokassa ja tekemistä välitunneilla näyttää yhden puolen oppilaista, joiden lisäksi heistä voi oppia kyselemällä huoltajilta ja keskustelemassa monipuolisesti oppilaan voinnista, mielenkiinnonkohteista jne.
Toisten opettajien kanssa keskusteleminen oppilaiden käyttäytymisestä ja oppimisesta voi myös avartaa omaa näkemystä oppilaista. Oppilas voi olla ihan “eri ihminen” toisen opettajan tunnilla, eri oppiaineessa tai eri oppimistilassa. Havainnointi on edellytys hyvälle oppilastuntemukselle. Hyvä oppilastuntemus mahdollistaa kaikille oppilaille yksilöllisesti sopivan opetuksen tarjoamisen ja suunnittelun.
Arvioinnilla on suuri vaikutus oppilaaseen. Positiivinen palaute lisää oppilaan motivaatiota, mutta liiallisesta kehumisesta voi myös syntyä oppilaalle tarpeettomia paineita ja täydellisyyden tavoittelua. Palautteen olisi hyvä keskittyä oppilaan ominaisuuksien tai arvosanojen sijaan toimintaan. Hyvä palaute lisää oppilaiden motivaatiota ja itsetuntoa (ProKoulu) sekä edistää oppilaiden oppimista. Oppilaalle tulisikin antaa perusteltua palautetta ja siitä olisi hyvä myös voida keskustella avoimesti yhdessä pohtien.
Opettajana voin valita oppilaille mieleisiä työtapoja tai sisältöjä, jotta oppilaat kokevat merkityksellisyyttä ja kiinnittymistä. Heidän toimijuus kasvaa, mikäli heitä kiinnostaa tehdä ja osallistua. Lonkan (2015) mukaan oppimistilanteeseen kuuluu osallisuus, kuulumisen ja pystyvyyden kokemus sekä aktiivisen toimijuuden mahdollistaminen. Hänen mukaansa ei ole edullista teettää pelkkiä kokeita, vaan antaa vastuuta. Motivoitunut oppilas kiinnittyy kouluun, ja opettajana voin motivoida oppilaita.
Lähteet:
ProKoulu-toimintamalli koulussa: https://prokoulu.fi/toimintamalli/toimintamalli-koulussa/ Sivustolla vierailtu 14.3.2025
Lonka, K. 2015. Oivaltava oppiminen. Otava.
Hyvinvointiosaaminen, 21.3.2025.
Inspiroiva työyhteisö tukee omaa jaksamistani opettajana. Positiivinen tuki ja innostuminen työyhteisön jäsenten ehdotuksista auttaa jaksamiseen. Työkavereihin tutustuminen myös työn ulkopuolella lisää yhteenkuuluvuutta, yhteinen harrastus tai illanvietto ovat hyviä tapoja tutustua muihin ja välität muiden hyvinvoinnista enemmän, kun tunnet ihmisiä paremmin. Toiset koulut/kunnat tarjoavat yhteisiä harrastusvuoroja, näihin osallistuminen voisi olla hyvä keino lisätä jaksamista. Yhdessä tekeminen on fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin perusta.
Priorisoimme oppilaat työtehtävien kärkeen. Mikäli tulee yllättäviä muutoksia joidenkin oppilaiden hyvinvointiin, on silloin hyvä tarttua niihin heti. Apuna voi käyttää koulun moniammatillista yhteisöä: koulukuraattoria, kouluterveydenhoitajaa tai koulupsykologia. Kuitenkin opettajan vastuulla on koko luokka, joten apua on hyvä pyytää ja muistaa huolehtia myös ns. Hyvinvoivista oppilaista. Valmiit materiaalit ovat erittäin hyviä, eikä kaikkea tarvitse suunnitella itse alusta loppuun, ettei kuormitu liikaa.
Yhteenkuuluvuus on laskenut Suomessa oppilaille tehdyn kyselyn mukaan 5–9 prosenttiyksikköä vuosien 2003 ja 2015 välillä (Välijärvi, 2017, s. 16). Pohdimme, että yhteenkuuluvuus voi olla laskenut, koska oppilaiden ystäväpiiri voi koostua myös somen kautta, joten luokkaan kuuluminen voi olla vähentynyt sen takia. Myös maahanmuuttajat voivat kokea vähäistä yhteenkuuluvuutta, mikäli heitä ei kotouteta, tai he eivät näe kuuluvansa yhteisöön. Opettajan voimme vaikuttaa positiivisesti yhteenkuuluvuuteen opettamalla tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Suorittamisen sijaan, voisimme keskittyä ryhmän toimimiseen yhdessä, tehdä paljon ryhmätöitä, jotta oppilaat voisivat paremmin ja välittäisivät lähiyhteisöstään. Yhteenkuuluvuus lisää luokan positiivista ilmapiiriä ja oppilaiden hyvinvointia ja luo positiivisen kehän.
Kaili Keplerin luento (20.3.2025) muistutti hyvinvoinnin peruspilareista: riittävä uni ja lepo, ravinto, liikkuminen, vuorovaikutus, omien tunteiden ja kehon viestien tulkinta. Opettajana voi olla vaikea vaikuttaa perheiden toimintaan, mutta voin olla tietoinen, että kaikki perheet eivät toimi samalla tavalla. Koulupäivän aikana voin tukea hyvinvointia esimerkiksi keskustelemalla näistä asioista oppilaiden kanssa, kuin myös aktivoida oppilaita välitunneilla liikkumaan ja nauttimaan kavereiden seurasta.
Suoritusmotivaatio on Suomessa alhaisempaa kuin OECD maissa keskimäärin. Toisaalta on hyvä, ettei oppilailla ole tunnetta, että heidän pitäisi olla parhaita kaikessa, vaan että he ovat hyväksyttyjä omina itsenään (Välijärvi, 2017, s 12). Jos koulumotivaatio laskee, haittaa se myös oppilaiden hyvinvointia. Koulussa olisi hyvä olla turvallinen ja kannustava ilmapiiri ilman suorituspaineita, mutta kuitenkin kannustaa ja motivoida oppimiseen, sillä koulussa opetellaan tarpeellisia taitoja elämää varten.
Keskustelimme moniammatillisesta yhteistyöstä. Kaikissa kouluissa ei ole kuraattoria, psykologia tai terveydenhoitajia joka päivä, joten se hankaloittaa asioiden hoitamista. Myös työntekijän pitkissä poissaoloissa oppilaan tuki jää katkolle tai moniammatillisesta yhteisöstä puuttuu jäseniä, eikä tuki etene yhtä nopeasti. Onneksi yhteyden saa myös puhelimella tai sähköpostilla, mikäli kuraattori ei työskentele joka päivä omassa kouluyksikössäni. Isoissa kouluyksiköissä, joissa on todennäköisesti enemmän moniammatillista yhteistyötä voi olla voimavara, sillä kasvatusalan ammattilaisia on paljon. Mutta toisaalta silloin myös asiakkaita on enemmän, joten yhtä oppilasta kohden käytettävissä oleva aika on rajallinen.
Oman hyvinvoinnin ja jaksamisen tarkkailu riippuu paljolti omista tunne- ja itsereflektiotaidoista. Mikäli lähtökohdat ovat hyvät, on myös helpompi pitää itsestään huolta. Toisaalta aina voi oppia uutta ja oppilaille opetettavat tunnetaidot voivat olla myös hyvä keino oppia niitä itse. Työnohjaus ja työterveyshuolto tarjoaa myös ammattilaisten palveluita, joilla pitää itsestään huolta. Joka tapauksessa itsestään voi pitää huolta perusasioilla (riittävä lepo, ravinto jne). ja pitää muistaa pysähtyä kuuntelemaan itseään, omaa jaksamista ja työmotivaatiota. Kyynistymisestä kannattaa puhua työkavereiden, esihenkilöiden tai muiden ammattilaisten kanssa, jotta asiaan saa muutoksen.
Lähteet
Välijärvi, J. 2017. Oppilaiden hyvinvointi. Koulutuksen tutkimuslaitos 2017. https://jyx.jyu.fi/jyx/Record/jyx_123456789_55996?locale-attribute=fi
Vuorovaikutusosaaminen ja moninaisuuteen liittyvä osaaminen
Opettajan työ perustuu vuorovaikutukseen oppilaiden kanssa, joten vuorovaikutusosaaminen on erittäin tärkeää. Opettajan hyvät vuorovaikutustaidot edistävät luokan hyvää ja turvallista ilmapiiriä, mikä on edellytys oppilaiden oppimiselle. Opettajina haluamme olla lapsille ja nuorille sekä turvallisia että luotettavia aikuisia, jotka auttavat heitä koulupolullaan ja elämässään eteenpäin. Turvallisen ilmapiirin kannalta on tärkeää, että opettaja osaa käsitellä omia tunteitaan eikä näyttäydy oppilaille räjähdysherkkänä tai aggressiivisena. Esimerkiksi oppilaille huutaminen tai tavaroiden paiskominen on yleensä turhaa ja haitallista kouluympäristössä. On kuitenkin tärkeää myös osata olla tarvittaessa jämerä ja asettaa oppilaille rajoja.
Perinteisen luennoinnin ja muun verbaalisen ohjaamisen lisäksi nonverbaali viestintä ja ohjaaminen kuuluvat opettajan vuorovaikutusosaamiseen. Opettaja voi esimerkiksi näyttää muun ohessa, kuinka kuuluu viitata tai hyssytellä oppilaita. Myös pieni kosketus on useissa tilanteissa toimiva keino oppilaan rauhoittelemiseksi, tsemppaamiseksi tai huomion ohjaamiseksi oikeaan suuntaan. Koskiessa on kuitenkin hyvä tuntea oppilaat ja heidän henkilökohtaiset rajansa oman tilan suhteen.
Vuorovaikutusosaamiseen opettajan työssä sisältyy sujuva kanssakäyminen oppilaiden lisäksi myös huoltajien sekä työkavereiden kanssa niin kasvotusten kuin sähköistenkin palvelimien kautta. Esimerkiksi Wilma-viestejä lähettäessä on hyvä huomioida, ettei huoltajat ole olleet paikalla näkemässä tai kuulemassa tapahtumia koulussa, joten viesteissä kannattaa myös kuvailla tilanteet pelkän pinnallisen kritiikin tai kehun tueksi. Myös äänensävy välittyy viesteistä lukijalle helposti ajatellusta poiketen, minkä takia viestien muotoilua on hyvä harkita. Viestien lähettelyn lisäksi olisikin hyvä tavata huoltajia mahdollisuuksien mukaan.
Kouluissa on nykyään paljon monikielisyyttä, joten opettajan kielitietoisuus on tärkeää. Kielitietoinen ja monikielinen koulu –luennolla (6.3.2025) puhuttiin siitä, kuinka eriarvoisessa asemassa erityisesti pienet kielet ovat koulussa. Oppilaan omaa äidinkieltä saatetaan esimerkiksi opettaa vain koulupäivän jälkeen tai jopa toisessa koulussa. Olisi kuitenkin tärkeää, että kaikkia oppilaita kohdeltaisiin tasa-arvoisesti kielestä riippumatta eli ei esimerkiksi kiellettäisi täysin oman äidinkielen käyttöä luokassa. Monikielisen oppijan matkassa –sivustolla kerrotaan, että on tärkeää miettiä toimintatapoja, joilla kaikki oppijat pääsevät tasavertaisiksi yhteisön jäseniksi ja pystyvät osallistumaan toimintaan hyödyntäen kaikkia kielellisiä ja kulttuurisia resursseja, joita heillä on. Se, että oppilas saa kommunikoida luokassa myös omalla äidinkielellään, voi tukea suomen kielen oppimista sekä lisätä erilaisuuden ymmärtämistä luokassa. Se myös lisää oppilaan mahdollisuuksia osallistua koulun ja luokan toimintaan.
Opettajan olisi hyvä olla tietoinen oppilaiden kielirepertuaarista eli siitä, mitä kieliä oppilaat käyttävät esimerkiksi suomen ja englannin lisäksi. Opettajan on hyvä tuntea oppilaiden käyttämiä kieliä ainakin vähän, jotta epäasialliseen kielenkäyttöön pystyy tarvittaessa puuttumaan. Oppilaat voivat hyödyntää omaa kielirepertuaariaan koulussa esimerkiksi materiaalien ja lähteiden käytössä.
Opettajan tulee kohdata oppilaat ja henkilöt työssään avoimesti tasavertaisina ihmisinä lähtökohdistaan riippumatta.
Lähteet:
Aalto, E., Mustonen, S., Järvenoja, M. & Saario, J. (2019). Monikielisen oppijan matkassa. Verkkosivusto opettajankoulutukseen. Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitos. Saatavilla: https://monikielisenoppijanmatkassa.fi/tasavertaisuus/ Luettu 21.3.2025.
Hyvä tietopaketti kurssilla opituista asioista. Pohdinta ja keskustelut oltiin tuotu hyvin osaksi koonteja. Propen visuaalinen ilme olisi voinut olla monimuotoisempi, jonka johdosta lukukokemus olisi ollut mielekkäämpi, mutta tiedon laajuus ja pohdinnat ovat aivan viimeisen päälle priimaa.
Tuntuu, että mediassa on enemmän negatiivista keskustelua/uutisia koulusta kuin positiivista. Etsitään syitä huonoille oppimistuloksille tai käyttäytymisongelmille. Uskonnolliset teemat/laulut enemmänkin erottavat kuin tuovat oppilaita/yhteisöjä yhteen. Tomperi (2018, s. 20) kertoo sosiaalisen median uutisoinnin supistavan maailmankuvaa ennemmin kuin avartavan sitä. Negatiivinen sisältö kerää enemmän huomiota, jonka takia mediat suosii negatiivisia aiheita ja kärjistettyjä otsikoita kouluihin liittyen. Haluaisimme kuitenkin keskustelun olevan monipuolisempaa ja avarakatseisempaa sekä mediassa että kasvotusten.
Keskustelussamme nousi esille myös kysymys ensimmäiseltä luennolta: Saako koulussa nauraa? Luennolla kerrottiin, kuinka opettajan “laskiessa” auktoriteettiaan, sallii se tasa-arvoisemman toimintakulttuurin kouluun. Pohdimme, että luokassa, jossa toiminta on oppilaslähtöistä ja yhteisöllistä, nauru on sallitumpaa kuin luokassa, jossa opettaja pitää korkeaa auktoriteettiaan yllä esimerkiksi pelolla. Oppilaslähtöisyys luo pystyvyyden kokemuksia ja kasvattaa autonomisia yksilöitä, kuin myös kasvattaa sisäisen motivaation määrää, jolloin oppilas todennäköisemmin kiinnostuu oppimisesta ja tekemisestä. Motivoitunut oppilas haluaa oppia ja kehittyä yksilönä, eikä häntä pakoteta opettajan valmiiksi antamaan muottiin.
Pohdimme, että voisi olla parempi tuoda yhteisöjä yhteen kuin erottaa niitä. Esimerkiksi eri uskontokunnat voisi tuoda yhteen eri juhlissa ja teemapäivissä niin, että niissä olisi elementtejä kaikista uskonnoista, joita koulujen oppilaat edustavat. Demokratiakasvatukseen ja yhteisöllisyyteen kuuluu myös erilaisuuden ymmärtäminen ja eri tapojen ottamisen osaksi arkipäivää.
Koulu on hyvä paikka tuoda yhteiskunnan monimuotoisuus esiin, koska lähikouluperiaatteen mukaan erilaiset oppijat eri taustoista tulevat yhteen. Tätä taitoa tulee myös opettaa ja monimuotoisuudesta tulee käydä keskustelua luokassa, jotta ilmiö ei jää vuorovaikutustaitojen varaan, vaan ymmärrystä siitä tulee syventää. Tämä vaatii aktiivista roolia demokratiakasvattajana opettajalta, jonka olisi tärkeää tuoda esille monimuotoisuutta, ja tasa-arvoista keskustelua eri kulttuureista, kielistä, uskonnoista jne. Tomperi (2018, s. 21) kiteyttää, että ”Hyvää ajattelua ja hyvää keskustelua on tuettava ja opittava - ja opetettava - tietoisesti.”
Lähteet:
Tomperi, T. teoksessa Rautiainen, M. (toim.) 2018. Kohti parempaa demokratiaa. Euroopan neuvoston demokratiakulttuurin kompetenssit kasvatuksessa ja opetuksessa. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/60058/978-951-39-7594-4.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Tieteellinen osaaminen
https://jyu-my.sharepoint.com/:p:/g/personal/rantamaw_jyu_fi/EVJnS4irZhhCuZORGHCv5RoBg05LpClRaSnkuvBNpgXJTw?e=6l5NBk
Esteettinen osaaminen
Esteettinen kokemus on tunne, joka ihmiselle syntyy kohdatessaan taidetta. Tunne herättää reaktioita ja on merkityksellistä ihmiselle. Tieto on enemmän järkiperäinen kokemus, kun taas esteettinen kokemus tuntuu kehossa ja mielessä.
Oppilaiden luovuutta ja inspiraatiota tulee meidän mielestämme herätellä, jotta he saisivat ymmärrystä esteettisestä kokemuksesta. Taito- ja taideaineissa esimerkin toistaminen ei ole tärkeää, eikä sitä ole siksi järkevää arvostella. Oppitunnin merkityksellisyys, oppilaan oma kokemus, sekä luovuuden ja inspiraation käyttäminen tulisi olla taito- ja taideaineissa etusijalla. Oppilaiden yksilöllisyys tulee näkyville, kun luovuus sallitaan ja kyse on elämyksellisyydestä, ei motorisesta toistosta. Opettajana olisikin hyvä keskittyä tukemaan oppilasta saavuttamaan heidän tavoitteitaan esimerkiksi neuvomalla tekniikoita eikä vain odottaa täydellistä lopputulosta tunnin päätteeksi.
Marjo Rissanen puhuu väitöskirjassaan “Taitamisen tiede - tietämisen taide: taidon oppimisen arkkitehtuuri” (2016) kulttuurialojen omista merkkikielistä, kuten esimerkiksi musiikin. Ihmisten täytyy tuntea tämä kyseisen kultturialan merkkikieli, jotta hän voi synnyttää jotain uutta. Kyseisen alan harrastajat määrittelevät, mikä on tarpeeksi hyvää päästäkseen esiin ja tullakseen tunnustetuksi. Luovuutta ei siis synny ilman ideoivia ja toistensa tuntevia ihmisiä.
Estetiikassa ei ole absoluuttista oikeaa, väärää, rumaa tai kaunista, vaan kokemukset ovat henkilökohtaisia ja jokaisella ihmisellä on omat mieltymykset liittyen esimerkiksi taiteeseen, musiikkiin ja itseilmaisuun. Itseilmaisu ja tuottaminen tukevat hyvinvointia, sillä niiden kautta on esimerkiksi helpompaa käsitellä omia tunteitaan ja kokemuksiaan. Myös muut esteettiset kokemukset voivat edistää hyvinvointia lisäämällä mielihyvän tunnetta sekä yhteisöllisyyttä.
Lähteet:
Rissanen, Marjo. 2016. Taitamisen tiede - tietämisen taide: taidon oppimisen arkkitehtuuri. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/51643/978-951-39-6781-9_vaitos_20161029.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Hei Anssi, Jenny, Vilma ja Meri. Pohdinnassanne nousee vahvasti yhteisön merkitys ihmisen
kehityksen ja kasvun kannalta. Tämä on yhteydessä sosiokulttuuriseeen viitekehykseen, mikä korostaa
yhteisöllistä näkökulmaa oppimiseen. Pidän ajatuksesta, missä ihmisiä tuodaan yhteen erottamisen sijaan.
Tämä toteutuu parhaiten sellaisessa koulussa mikä on moniarvoinen, kuten toteatte. Tiedonkäsitykset
-tiimitehtävää olette käsitelleet monipuolisesti teoria/käytäntösuhteen läpinäkyväksi tekemisellä erilaisten
esimerkkien kautta. Esteettisessä osaamisessa kuvaatte esteettistä kokemusta tunteena, joka ihmiselle syntyy kohdatessaan taidetta. Tämä on mielenkiintoinen ajatus. Voiko esimerkiksi eri tiedonalojen kokemiseen esteettistä kokemista?
Eettinen osaaminen, 21.2.2025
Omia arvoja tulee harvemmin tarkasteltua. Ne on omaksuttu vuosien saatossa ja kun ne kyseenalaistetaan tai kohdataan ristiriita, niin vasta silloin omia arvoja ja uskomuksia tulee mietittyä tarkemmin. Omat arvot voivat muuttua ja se on osa elämää. Omat eettiset periaatteet näkyvät esimerkiksi oppilaskohtaamisissa, puhetavassani, opetustavassani ja vaikkapa tavassa kulkea matkat kodin ja työn välillä.
Puhuimme, että onko sellaisia opettajia, joiden arvot ovat suuresti ristiriidassa koulun sääntöjen/normien suhteen. Työ tuskin on mielekästä, jos joudut opettamaan ja käyttäytymään ristiriidassa olevien sääntöjen suhteen. Ovatko opettajat siis jossain määrin homogeeninen ryhmä, jotka jakavat tiettyjä arvoja? OAJ:n kirjoittamat Opettajan arvot ja eettiset periaatteet ohjaavat oppilaiden oikeudenmukaiseen ja inhimilliseen kohteluun. Mutta entä jos VaRy-luokassa on tavoitteena oppia suomen kieltä ja opettaja kieltää oman äidinkielen käyttämisen? Ajaako koulun/OPSin tavoitteet ohi oppilaiden inhimillisestä kohtelusta? Kysymys on hyvä eettinen dilemma, joka vaatii pohtimista, eikä ole olemassa yksinkertaista “oikeaa” ja “väärää”. Ratkaisun löytäminen on rajojen hakemista ja kompromissien tekemistä.
Kuvataiteen tunnilla töihin tulisi panostaa ja käyttää aikaa. Ei ole ekologista, että työt tehdään nopeasti ja seuraavalla tunnilla otetaan taas uusi paperi. Luonnon materiaaleja, kuten lehtiä, voisi käyttää kuvataiteessa. Luonnosta voisi myös hakea inspiraatiota tunnin aiheeseen ja käyttää suunnitteluun aikaa. On tärkeää, että oppilaille opetetaan, millaisia luonnonmateriaaleja voi käyttää, esim. puista ei voi repiä lehtiä. Nämä ovat kaikki eettisiä valintoja, joita opettaja tekee.
Puhuimme, onko ekologista, että kaikilla on omat sakset, liimat, vahavärit yms. omissa pulpeteissa vai, että kaikki tarvikkeet ovat yhteisiä. Jos tarvikkeet olisivat omia, niitä kohtelisi luultavasti paremmin tai säästeliäämmin ja näin niillä olisi pidempi elinkaari. Välineiden omaksi antaminen vaatisi kuitenkin koululta niiden ostamista jokaiselle uudelle oppilaalle ja tavaroiden rikkoutuessa tai loppuessa myös vanhemmille oppilaille, mikä voi tulla kalliiksi. Tässä pohdinnassa yhdistyy eettinen, ekologinen, kulttuurinen ja taloudellinen näkökulma, jonka ratkaisussa yhdistyy näitä kaikkia.
Lähteet:
OAJ. Opettajan arvot ja eettiset periaatteet. https://www.oaj.fi/tyoelamaopas/opetustyon-eettiset-periaatteet2/opettajan-arvot-ja-eettiset-periaatteet/ Viitattu 21.2.2025.
Pedagoginen osaaminen, 14.3.2025
Oppilaiden ja opetusryhmien havainnointi tapahtuu sekä luokassa, että vapaissa tilanteissa. Se voi olla pelkkää seuraamista, mutta on myös työkaluja, joiden avulla oppilaat voivat itse sanoittaa esimerkiksi kaverisuhteitaan. Oppilaiden työskentelyä luokassa ja tekemistä välitunneilla näyttää yhden puolen oppilaista, joiden lisäksi heistä voi oppia kyselemällä huoltajilta ja keskustelemassa monipuolisesti oppilaan voinnista, mielenkiinnonkohteista jne.
Toisten opettajien kanssa keskusteleminen oppilaiden käyttäytymisestä ja oppimisesta voi myös avartaa omaa näkemystä oppilaista. Oppilas voi olla ihan “eri ihminen” toisen opettajan tunnilla, eri oppiaineessa tai eri oppimistilassa. Havainnointi on edellytys hyvälle oppilastuntemukselle. Hyvä oppilastuntemus mahdollistaa kaikille oppilaille yksilöllisesti sopivan opetuksen tarjoamisen ja suunnittelun.
Arvioinnilla on suuri vaikutus oppilaaseen. Positiivinen palaute lisää oppilaan motivaatiota, mutta liiallisesta kehumisesta voi myös syntyä oppilaalle tarpeettomia paineita ja täydellisyyden tavoittelua. Palautteen olisi hyvä keskittyä oppilaan ominaisuuksien tai arvosanojen sijaan toimintaan. Hyvä palaute lisää oppilaiden motivaatiota ja itsetuntoa (ProKoulu) sekä edistää oppilaiden oppimista. Oppilaalle tulisikin antaa perusteltua palautetta ja siitä olisi hyvä myös voida keskustella avoimesti yhdessä pohtien.
Opettajana voin valita oppilaille mieleisiä työtapoja tai sisältöjä, jotta oppilaat kokevat merkityksellisyyttä ja kiinnittymistä. Heidän toimijuus kasvaa, mikäli heitä kiinnostaa tehdä ja osallistua. Lonkan (2015) mukaan oppimistilanteeseen kuuluu osallisuus, kuulumisen ja pystyvyyden kokemus sekä aktiivisen toimijuuden mahdollistaminen. Hänen mukaansa ei ole edullista teettää pelkkiä kokeita, vaan antaa vastuuta. Motivoitunut oppilas kiinnittyy kouluun, ja opettajana voin motivoida oppilaita.
Lähteet:
ProKoulu-toimintamalli koulussa: https://prokoulu.fi/toimintamalli/toimintamalli-koulussa/ Sivustolla vierailtu 14.3.2025
Lonka, K. 2015. Oivaltava oppiminen. Otava.
Hyvinvointiosaaminen, 21.3.2025.
Inspiroiva työyhteisö tukee omaa jaksamistani opettajana. Positiivinen tuki ja innostuminen työyhteisön jäsenten ehdotuksista auttaa jaksamiseen. Työkavereihin tutustuminen myös työn ulkopuolella lisää yhteenkuuluvuutta, yhteinen harrastus tai illanvietto ovat hyviä tapoja tutustua muihin ja välität muiden hyvinvoinnista enemmän, kun tunnet ihmisiä paremmin. Toiset koulut/kunnat tarjoavat yhteisiä harrastusvuoroja, näihin osallistuminen voisi olla hyvä keino lisätä jaksamista. Yhdessä tekeminen on fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin perusta.
Priorisoimme oppilaat työtehtävien kärkeen. Mikäli tulee yllättäviä muutoksia joidenkin oppilaiden hyvinvointiin, on silloin hyvä tarttua niihin heti. Apuna voi käyttää koulun moniammatillista yhteisöä: koulukuraattoria, kouluterveydenhoitajaa tai koulupsykologia. Kuitenkin opettajan vastuulla on koko luokka, joten apua on hyvä pyytää ja muistaa huolehtia myös ns. Hyvinvoivista oppilaista. Valmiit materiaalit ovat erittäin hyviä, eikä kaikkea tarvitse suunnitella itse alusta loppuun, ettei kuormitu liikaa.
Yhteenkuuluvuus on laskenut Suomessa oppilaille tehdyn kyselyn mukaan 5–9 prosenttiyksikköä vuosien 2003 ja 2015 välillä (Välijärvi, 2017, s. 16). Pohdimme, että yhteenkuuluvuus voi olla laskenut, koska oppilaiden ystäväpiiri voi koostua myös somen kautta, joten luokkaan kuuluminen voi olla vähentynyt sen takia. Myös maahanmuuttajat voivat kokea vähäistä yhteenkuuluvuutta, mikäli heitä ei kotouteta, tai he eivät näe kuuluvansa yhteisöön. Opettajan voimme vaikuttaa positiivisesti yhteenkuuluvuuteen opettamalla tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Suorittamisen sijaan, voisimme keskittyä ryhmän toimimiseen yhdessä, tehdä paljon ryhmätöitä, jotta oppilaat voisivat paremmin ja välittäisivät lähiyhteisöstään. Yhteenkuuluvuus lisää luokan positiivista ilmapiiriä ja oppilaiden hyvinvointia ja luo positiivisen kehän.
Kaili Keplerin luento (20.3.2025) muistutti hyvinvoinnin peruspilareista: riittävä uni ja lepo, ravinto, liikkuminen, vuorovaikutus, omien tunteiden ja kehon viestien tulkinta. Opettajana voi olla vaikea vaikuttaa perheiden toimintaan, mutta voin olla tietoinen, että kaikki perheet eivät toimi samalla tavalla. Koulupäivän aikana voin tukea hyvinvointia esimerkiksi keskustelemalla näistä asioista oppilaiden kanssa, kuin myös aktivoida oppilaita välitunneilla liikkumaan ja nauttimaan kavereiden seurasta.
Suoritusmotivaatio on Suomessa alhaisempaa kuin OECD maissa keskimäärin. Toisaalta on hyvä, ettei oppilailla ole tunnetta, että heidän pitäisi olla parhaita kaikessa, vaan että he ovat hyväksyttyjä omina itsenään (Välijärvi, 2017, s 12). Jos koulumotivaatio laskee, haittaa se myös oppilaiden hyvinvointia. Koulussa olisi hyvä olla turvallinen ja kannustava ilmapiiri ilman suorituspaineita, mutta kuitenkin kannustaa ja motivoida oppimiseen, sillä koulussa opetellaan tarpeellisia taitoja elämää varten.
Keskustelimme moniammatillisesta yhteistyöstä. Kaikissa kouluissa ei ole kuraattoria, psykologia tai terveydenhoitajia joka päivä, joten se hankaloittaa asioiden hoitamista. Myös työntekijän pitkissä poissaoloissa oppilaan tuki jää katkolle tai moniammatillisesta yhteisöstä puuttuu jäseniä, eikä tuki etene yhtä nopeasti. Onneksi yhteyden saa myös puhelimella tai sähköpostilla, mikäli kuraattori ei työskentele joka päivä omassa kouluyksikössäni. Isoissa kouluyksiköissä, joissa on todennäköisesti enemmän moniammatillista yhteistyötä voi olla voimavara, sillä kasvatusalan ammattilaisia on paljon. Mutta toisaalta silloin myös asiakkaita on enemmän, joten yhtä oppilasta kohden käytettävissä oleva aika on rajallinen.
Oman hyvinvoinnin ja jaksamisen tarkkailu riippuu paljolti omista tunne- ja itsereflektiotaidoista. Mikäli lähtökohdat ovat hyvät, on myös helpompi pitää itsestään huolta. Toisaalta aina voi oppia uutta ja oppilaille opetettavat tunnetaidot voivat olla myös hyvä keino oppia niitä itse. Työnohjaus ja työterveyshuolto tarjoaa myös ammattilaisten palveluita, joilla pitää itsestään huolta. Joka tapauksessa itsestään voi pitää huolta perusasioilla (riittävä lepo, ravinto jne). ja pitää muistaa pysähtyä kuuntelemaan itseään, omaa jaksamista ja työmotivaatiota. Kyynistymisestä kannattaa puhua työkavereiden, esihenkilöiden tai muiden ammattilaisten kanssa, jotta asiaan saa muutoksen.
Lähteet
Välijärvi, J. 2017. Oppilaiden hyvinvointi. Koulutuksen tutkimuslaitos 2017. https://jyx.jyu.fi/jyx/Record/jyx_123456789_55996?locale-attribute=fi
Vuorovaikutusosaaminen ja moninaisuuteen liittyvä osaaminen
Opettajan työ perustuu vuorovaikutukseen oppilaiden kanssa, joten vuorovaikutusosaaminen on erittäin tärkeää. Opettajan hyvät vuorovaikutustaidot edistävät luokan hyvää ja turvallista ilmapiiriä, mikä on edellytys oppilaiden oppimiselle. Opettajina haluamme olla lapsille ja nuorille sekä turvallisia että luotettavia aikuisia, jotka auttavat heitä koulupolullaan ja elämässään eteenpäin. Turvallisen ilmapiirin kannalta on tärkeää, että opettaja osaa käsitellä omia tunteitaan eikä näyttäydy oppilaille räjähdysherkkänä tai aggressiivisena. Esimerkiksi oppilaille huutaminen tai tavaroiden paiskominen on yleensä turhaa ja haitallista kouluympäristössä. On kuitenkin tärkeää myös osata olla tarvittaessa jämerä ja asettaa oppilaille rajoja.
Perinteisen luennoinnin ja muun verbaalisen ohjaamisen lisäksi nonverbaali viestintä ja ohjaaminen kuuluvat opettajan vuorovaikutusosaamiseen. Opettaja voi esimerkiksi näyttää muun ohessa, kuinka kuuluu viitata tai hyssytellä oppilaita. Myös pieni kosketus on useissa tilanteissa toimiva keino oppilaan rauhoittelemiseksi, tsemppaamiseksi tai huomion ohjaamiseksi oikeaan suuntaan. Koskiessa on kuitenkin hyvä tuntea oppilaat ja heidän henkilökohtaiset rajansa oman tilan suhteen.
Vuorovaikutusosaamiseen opettajan työssä sisältyy sujuva kanssakäyminen oppilaiden lisäksi myös huoltajien sekä työkavereiden kanssa niin kasvotusten kuin sähköistenkin palvelimien kautta. Esimerkiksi Wilma-viestejä lähettäessä on hyvä huomioida, ettei huoltajat ole olleet paikalla näkemässä tai kuulemassa tapahtumia koulussa, joten viesteissä kannattaa myös kuvailla tilanteet pelkän pinnallisen kritiikin tai kehun tueksi. Myös äänensävy välittyy viesteistä lukijalle helposti ajatellusta poiketen, minkä takia viestien muotoilua on hyvä harkita. Viestien lähettelyn lisäksi olisikin hyvä tavata huoltajia mahdollisuuksien mukaan.
Kouluissa on nykyään paljon monikielisyyttä, joten opettajan kielitietoisuus on tärkeää. Kielitietoinen ja monikielinen koulu –luennolla (6.3.2025) puhuttiin siitä, kuinka eriarvoisessa asemassa erityisesti pienet kielet ovat koulussa. Oppilaan omaa äidinkieltä saatetaan esimerkiksi opettaa vain koulupäivän jälkeen tai jopa toisessa koulussa. Olisi kuitenkin tärkeää, että kaikkia oppilaita kohdeltaisiin tasa-arvoisesti kielestä riippumatta eli ei esimerkiksi kiellettäisi täysin oman äidinkielen käyttöä luokassa. Monikielisen oppijan matkassa –sivustolla kerrotaan, että on tärkeää miettiä toimintatapoja, joilla kaikki oppijat pääsevät tasavertaisiksi yhteisön jäseniksi ja pystyvät osallistumaan toimintaan hyödyntäen kaikkia kielellisiä ja kulttuurisia resursseja, joita heillä on. Se, että oppilas saa kommunikoida luokassa myös omalla äidinkielellään, voi tukea suomen kielen oppimista sekä lisätä erilaisuuden ymmärtämistä luokassa. Se myös lisää oppilaan mahdollisuuksia osallistua koulun ja luokan toimintaan.
Opettajan olisi hyvä olla tietoinen oppilaiden kielirepertuaarista eli siitä, mitä kieliä oppilaat käyttävät esimerkiksi suomen ja englannin lisäksi. Opettajan on hyvä tuntea oppilaiden käyttämiä kieliä ainakin vähän, jotta epäasialliseen kielenkäyttöön pystyy tarvittaessa puuttumaan. Oppilaat voivat hyödyntää omaa kielirepertuaariaan koulussa esimerkiksi materiaalien ja lähteiden käytössä.
Opettajan tulee kohdata oppilaat ja henkilöt työssään avoimesti tasavertaisina ihmisinä lähtökohdistaan riippumatta.
Lähteet:
Aalto, E., Mustonen, S., Järvenoja, M. & Saario, J. (2019). Monikielisen oppijan matkassa. Verkkosivusto opettajankoulutukseen. Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitos. Saatavilla: https://monikielisenoppijanmatkassa.fi/tasavertaisuus/ Luettu 21.3.2025.
Hyvä tietopaketti kurssilla opituista asioista. Pohdinta ja keskustelut oltiin tuotu hyvin osaksi koonteja. Propen visuaalinen ilme olisi voinut olla monimuotoisempi, jonka johdosta lukukokemus olisi ollut mielekkäämpi, mutta tiedon laajuus ja pohdinnat ovat aivan viimeisen päälle priimaa.