Valitsin tutustuttavaksi artikkeliksi Nikkolan ja Löppösen (2012) teoksen oivalluksia ryhmästä. Tämä aihe valikoitui, koska minua kiinnostaa miten voin opettajana vaikuttaa ryhmätasolla vaikuttaviin ilmiöihin.

Koen lasten välisiin suhteisiin puuttumisen melko haastavana. Tämä tunne juontaa juurensa omiin koulukokemuksiini. Opettajilla on usein vahva auktoriteetti lapseen, mikä voi rajoittaa avointa kommunikointia ja näin yhteisymmärrykseen pääsemistä.

Artikkelissa puhuttiin miten ryhmän sisäisiä pimeitä puolia tulisi ymmärtää. Koska ryhmä koostuu yksilöistä, jotka toimivat eri tavalla eri vuorovaikutustilanteissa, samat tilanteet luovat hyvin monenlaisia kokemuksia, jotka täytyy saada tuoda julki. Mikäli kielteiset kokemukset kiellettäisiin, se ei poistaisi niitä vaan antaisi oppijoille kuvaa, että ne eivät olisi sallittuja.

Nikkolan ja Löppösen mukaan uutta ryhmää opetettaessa opettajan olisi syytä tarkastella kyseistä ryhmää. Ryhmän tarkastelu mahdollistaa yksilöiden ja ilmiöiden havainnoinnin. Tekstissä käsiteltiin sitä, miten oppijat saattavat siirtää omia epämieluisia tunteita tai ominaisuuksia toisten niskoille. Tällaisten tilanteiden havaitseminen vaatii herkkyyttä opettajalta. Samat ilmiöt ovat yleisiä myös opettajien keskuudessa, mikä kertoo niiden havaitsemisen vaikeudesta.

Ryhmävuorovaikutuksen muuttaminen on haastavaa, koska ryhmässä yksilöiden on vaikea ajatella tai tiedostaa kaikkea toimintaansa. Jokaisella on roolit ryhmässä, joiden muuttaminen voi tuntua vaikealta.

Artikkelissa puhuttiin miten uuden oppiminen ei tapahdu ilman henkistä epämukavuutta. Tämä oppimisen ristiriitaisuus voi johtaa häiriökäyttäytymiseen, mikä estää oppimista. Opettajan tulisi siis antaa oppilaille sopiva kuorma uutta asiaa, niin että hän kuitenkin kokisi pystyvänsä suoriutumaan siitä. Mielestäni tämä on tiiviisti yhteydessä eriyttämiseen. Oppijoilla on erilaisia lähtökohtia oppimiselle.

Artikkelin mukaan ilmiöiden tarkastelu vaatii epävarmuuden ja ahdistuksen sietämistä opettajalta, kun ilmiötä ei heti ymmärrä. Opettaja ei voi tarkastella tilannetta objektiivisesti ulkopuolisena henkilönä, koska opettaja työskentelee ryhmän kanssa, mutta myös sen jäsenenä. Ryhmän ja opettajan suhde on siis pysyvästi vastavuoroinen. Toivoisin että itsellä koulumaailmassa muodostuisi tällainen rooli. Tämä edellyttäisi kykyä luoda avointa ilmapiiriä ja näin mahdollistaa myös oikeanlainen tapa vaikuttaa ryhmän toimintaan.

NIKKOLA, T. & LÖPPÖNEN, P. 2013. Oivalluksia ryhmästä - Pintaa syvemmälle ryhmäilmiöihin. Löytyy täältä. MLL. 2012. Kuulun – Välineitä ryhmän toiminnan tukemiseen. Löytyy täältä.