Käytin lähteenä Kohti ilon koulua – lasten näkökulmia viihtyisään kouluympäristöön (Myllylä, S. & Rantala, T.2009). Tutkielma oli tehty Tampereen ammatillisen opettajakoulun lopputyönä. Tutkimuksen perustana oli ilon pedagogiikka. Ilon pedagogiikan ajatuksena on, että lapsilla olisi luontainen halu oppia ja kasvaa täyteen mittaansa tasavertaisena yhteiskunnan jäsenenä. Tutkimuksessa oli otettu lasten mielipiteet huomioon ja käytiin läpi lasten mielipiteitä viihtyvästä koulusta.

Jo ennen tutkimusta pystyttiin toteamaan iso ongelma suomalaisissa kouluissa. Vaikka Suomi on PISA-tutkimusten valossa loistanut jo pitkään hyvin oppimistuloksin, oppilaiden kouluviihtyvyys on heikolla tasolla kansainvälisten vertailujen tasolla. Tämä esiintyy isona ongelmana, koska pelkästään nopealla pohtimisella voi todeta, että kouluviihtyvyys on varmasti suuressa roolissa koulusuorituksiin. Jos oppilaat kokevat oman kouluviihtyvyytensä huonoksi, vaikuttaa tämä varmasti oppimistuloksiin. Voidaankin pohtia, miten hyvät oppimistulokset voisivat olla Suomen kouluissa, jos myös oppilaiden kouluviihtyvyys olisi paremmalla tasolla.

Opettajalla on suuri vastuu oppilaiden kouluviihtyvyyden suhteen. Opettaja on luokassa se auktoriteetti, joka voi yhtä lailla kannustaa ja olla rohkaiseva oppilaita kohtaan positiivisella tavalla, kuin myös pahimmillaan oppilaiden ilon tukahduttaja. Opettajan tulee miettiä luokkapedagogiikkaa myös oppilaiden hyvinvoinnin, ilon ja viihtyvyyden kautta. Liiallinen negatiivisuus, kieltäminen ja suorituspaineiden luonti haittaavat suuresti oppilaiden kouluviihtyvyyteen. Puolestaan jatkuva positiivisuus, yhteishenkisyys ja kannustava ilmapiiri vaikuttaa kouluviihtyvyyteen myönteisesti. Ongelmana tässä syntyy varmasti siinä, mihin opettaja vetää rajan. Oppilaat tarvitsevat sääntöjä ja rajoja, koska koko koulunkäynnistä ei tulisi muuten yhtään mitään. Puolestaan turhat rajat ja säännöt vievät varmasti suurelta osin iloisuuden oppimiskokemuksista. Voisi kuvitella, että yksi isoista opettajan taidoista on osata säädellä sääntöjä ja rajoja niin, että ne eivät vaikuta liian negatiivisesti oppilaisiin. Yksi iso tekijä, mikä varmuudella vaikuttaa on opettajan ja oppilaiden välinen vuorovaikutus. Jos oppilas näkee opettajan pelkkänä pelottavana auktoriteettina, joka vahtii hänen suoriutumistaan, on oppimisesta vaikea saada iloa irti. Opettajan on tärkeä osata luoda luottamuksellinen suhde oppilaisiin. Oppilaiden tulisi pystyä luottamaan opettajaan, eikä nähdä tätä pelkästään pelottavana auktoriteettina.

Pelkästään opettajiin ei voida kuitenkaan kiinnittää huomiota. Heikko kouluviihtyvyys peilautuu varmasti ainakin jonkin verran myös kotoa ja lasten omista henkilökohtaisista tuntemuksista. Voi olla, että yleisesti lasten tuntemukset ovat menneet ahdistuneempaan suuntaan, mikä näkyy myös kouluviihtyvyydessä kielteisessä muodossa. Koulun tulisi kuitenkin tässä kohtaa pystyä olemaan ympäristö, missä oppilaat eivät koe erityisiä paineita. Oppilailla voi ilmetä erilaisia itsetunto ongelmia ja koulun tulisi pystyä olemaan oppilaita tukeva ympäristö. Kaikenlainen koulukiusaaminen tulisi olla niin vähäistä, ettei se vaikuta oppilaiden kouluviihtyvyyteen. Kuitenkin tämä on nykypäivänä melkoinen haaste, koska koulukiusaaminen tuntuu olevan vuodesta toiseen iso ongelma kouluissa. Varsinkin nykypäivänä, koska nettikiusaaminen on niin yleistä nykypäivänä. Oppilaat tarvitsevat kavereita koulussa, jotta oppilaiden kouluviihtyvyys olisi parempi. Jos oppilas on ilman kavereita koulussa, vaikuttaa tämä varmuudella hyvin suuresti hänen kouluviihtyvyytensä. kaverit luovat tietynlaisen pohjan hyvälle kouluviihtyvyydelle, koska näin oppilaille tulee tunne, että he ovat osa jotakin. Opettajan oppilasjohtoisella opetustyylillä on myös sama vaikutus eli oppilas saa tunteen olevansa tärkeä ja kuuluvansa johonkin. Kouluympäristön tulisi pystyä myös tarjoamaan oppilaille ja koko kouluyhteisölle erilaisia virikkeitä ja mieltä virkistäviä asioita. Myös yhteiset tapahtumat ja yhdessä tekeminen vaikuttavat positiivisesti kouluviihtyvyyteen, joten koulun tulisi pystyä tarjoamaan näitä mahdollisuuksia oppilaille.

Myös opetusmuodot voivat vaikuttaa positiivisesti oppilaiden kouluviihtyvyyteen. Vanhan tyylinen opettajalähtöinen opetus, missä opettaja kertoo oppilaille, mitä tehdään ja miten, ei välttämättä ole oppilaiden kannalta innostavin opetustapa. Oppilaat kaipaavat haasteita ja uusia asioita myös koulumaailmaan. Opettajan olisi hyvä aina ajoittain mennä ”normaalin” opetuksen ulkopuolelle ja keksiä uusia pedagogisesti rikkaita tapoja toteuttaa opetusta. Näitä tapoja voivat olla esimerkiksi tapahtumat, draamaopetus ja yhteiset projektit sekä tutkimukset. Erilaisten opetustapojen avulla voidaan tehdä oppilaista passiivisen kuuntelijan sijasta aktiivisia oppijoita.