Kurssin aikana olen pohtinut mm. omia asenteitani liittyen opettajuuteen mutta myös iihen mitä tuon itse esimerkiksi koulujen toimintaympäristöön. Luin Tasa-arvo teoiksi ja todeksi julkaisusta kohtia jotka saivta minut pohtimaan etenkin sitä, millaiseen suuntaan koulujen toimintakulttuuri on menossa. Teoksessa painotetaan mm. sitä miten koulujen toiminta kulttuurien tulee tukea erilaisuutta, vähemmistöjä sekä yksilön identiteettiä. Mielestäni nämä kaikki kohdat ovat tavoiteltavia ja pohjimmiltaan todella tärkeitä ja hyviä periaatteita. Olen vain itse tullut huomanneeksi joitain huolestuttavia toimintakulttuureja, joiden tasutalla on hyvä idea, mutta joiden toteutus on huolestuttava. 
Kyseinen tilanne on sellainen, jossa lapsi identifoituu kissaksi eikä suostu puhumaan tai kommmunikoimaan sanallisesti. Hänen huoltajansa myös vaativat, että häntä kohdellaan kuin kissaa ja ettei lasta voi velvoittaa opiskelemaan, sillä kissat eivät käyt koulua. Jos taas opettaja kertoo lapselle, että tämä ei oikeasti ole kissa, loukkaa se yksilön identiteettiä, jota juuri yllä mainitussa teoksessa painotetaan. Nään tilnateessa paljon ristiriitaisuutta. Tiedostan kyllä itse omat asenteeni vähemmistöjä kohtaan, mutta tiedän myös tosi asioista. Toisaalta sehän ei ole kenenkään muun asia, jos yksilö haluaa olla kissa. Mutta se, miksi asiaan tulisi puuttua on se, että koulujen tulee edistää tasa-arvoa. Ja jos tätä kissalasta ei saa opettaa opetusuunnitelmien mukaan, sehän on vain pois tämän yksilön kehitykseltä ja tulevaisuudelta. 
Tällaiset tilanteet oavt saaneet minut pohtimaan sitä, missä raja oikein menee. Kuinka paljon koulujen ja opettajien tulee suojella yksilön identiteettiä jos se on ristiriidassa virkavelvollisuuten. Onhan se nyt aika huolestuttavaa jos tuollaiseen tilanteeseen ei saa puuttua, vaikka ideana olisi kuitenkin yksilön etu. 
Siksi näkisin hyvänä sen, että koulut toisivat sukupuoli vähemmistöt ja eri seksuaaliset suuntaukset esiin yhtä normaalina asiana kuin vaikkapa uskonto. Se on yksilön henkilökohtainen asia. Muiden ihmisten ei tarvite olla samaa mieltä, mutta jokaista tulee silti kunnioittaa. Asioista avoimesti puhuminen ja yhdessä keskustelu askarruttavista asioista, voisi edistää tasa- arvoista koulua sekä mahdollistaa sen, että myös kissoiksi identifoituvat oppilaat ymmärtävät, miksi oppiminen ja koulutus on välttämätöntä.