Luin Kimmo Hämäläisen artikkelin "'Koulu, opettaja ja nuori ihminen' mistä tulemme, minne menemme" (2003). Artikkelissa käsiteltiin sitä, miten opettajan suhde opettamisessa ja kasvattamisessa näkyy kouluissa sekä siitä, mikä on koulun tärkein tehtävä. 
Kasvattajan roolissa olevan täytyy kasvattaa lapsi yhteiskuntaan sopivaksi jäseneksi, joka kykenee toimimaan yhteiskunnan normien mukaisesti, tekemään töitä ja tulemaan toimeen muiden ihmisten kanssa.
Hämäläinen kirjoittaa siitä, että koulu on hyvin opettajajohtoista ja oppilaat ovat opettajan auktoriteetin alla lähes kaikissa tilanteissa. Huonoon käytökseen puututaan, oppilaita ohjataan toimimaan halutulla tavalla sekä opetetaan tulemaan toimeen toistensa kanssa. Nämä ovat mielestäni juuri niitä asioita, mitkä ovat tärkeitä opettajan työssä, jotta lapset oppivat elämän taitoja, joita tulevat tarvitsemaan läpi elämänsä tässä yhteiskunnassa.

Artikkelissa kirjoitetaan myös siitä, miten länsimainen kasvatusihanne on humanistinen. Humanistisessa kasvatusihanteessa pidetään hyvänä tunnetaitojen osaamista ja perusarvoina esimerkiksi hyvyyttä, totuutta, kauneutta ja tasa-arvoa. Uskon itsekin siihen, että luokanopettajana olen tärkeässä roolissa lasten tunnetaitojen kehityksessä. Kaikkea voi opettaa lempeydellä, lapsia rohkaisten ja kuunnellen. Uskon siihen, että oppimistulokset ovat myös parempia, jos ympäristö on sallivampi ja kannustavampi. Vaikka opettaja käyttäisikin enemmän aikaa oppilaidensa aitoon kuulemiseen ja välittämiseen ja se olisi vähän pois opittavista asioista, oppilaat voivat silti oppia samat asiat yhtä hyvin, kuin he opettelisivat sitä useita tunteja enemmän, jos heidän on hyvä olla koulussa.