Huoli, empatia ja kunnioitus vuorovaikutuksessa
Olli-Pekka Moisio käsittelee artikkelissaan “Huoli, empatia ja kunnioitus vuorovaikutuksessa” opettajan moniulotteista roolia kouluyhteisön vuorovaikuttajana. Hän pohtii erityisesti empatian merkitystä erilaisissa kohtaamisissa oppilaiden kanssa.
Moisio pohtii artikkelissaan opettajan ammatillisten velvollisuuksien sisällään pitämiä ristiriitoja: ympöivän yhteiskunnan ja kouluinstituution asettamien normien ja niistä kumpuavien velvollisuuksien noudattaminen ei aina mahdollista oppilaiden kohtaamista täydellisen inhimillisyyden kautta. Opettajan työhön sisältyy myös vaikeus tasapainotella välittävän ja kannustavan opettajan sekä oppilaan silmissä kurjia vaatimuksia, rajoja ja seurauksia asettavan ikävän aikuisen välillä. Opettajan ammatissa kohtaakin varmasti hankalia vuorovaikutustilanteita ja arvojen ristiriitoja tämän tästä, mutta välttäisin silti itse liiallisen hyvä poliisi-paha poliisi –vastakkainasetelman luomista. Vuorovaikutustilanteen konseptista riippumatta, opettajan tulisi aina pyrkiä kohtaamaan toinen osapuoli ymmärtävästi ja kunnioittavasti, pyrkien näkemään ihminen sen hetkisen roolinsa taustalla.
Koska ilman riittävää empatiakykyä on mahdotonta olla aidosti välittävä aikuinen, on empatian kokeminen välttämätön osa hyvää opettajuutta. Samalla liiallinen huolen kantaminen voi kuitenkin muodostua myös esimerkiksi oppilaita eriarvoistavaksi tekijäksi. Onkin tärkeää muistaa, että opettajana oman empatian on tärkeää riittää kaikille oppilaille.
Oppilaiden huoliin syventyminen voi Moision mukaan myös muodostua työssäjaksamista heikentäväksi tekijäksi. Onkohan edes olemassa sellaista opetus- ja kasvatusalan ammattilaista, joka ei vähintään kerran urallaan olisi ylittänyt omaa jaksamistaan, viemällä työssä kohtaamiaan murheita mukanaan kotiin? Omien havaintojeni mukaan tällaisen uupumisen seurauksena on yleensä jokin seuraavista vaihtoehdoista 1) kokemuksesta viisastuneena opettelee rajaamaan työn ja vapaa-ajan paremmin 2) päätyy toistuvaan empatia burn out –kierteeseen tai 3) kyynistyy uupuneena empatiakyvyttömäksi. Kuinka siis pitää huoli siitä, ettei itse ota liikaa kantaakseen?
Moisio., O-P. 2011. Huoli, empatia ja kunnioitus vuorovaikutuksessa. Teoksessa Pohjola., K. (toim.) Uusi koulu. Oppiminen mediakulttuurin aikakaudella. s. 211 - 223.
Moisio pohtii artikkelissaan opettajan ammatillisten velvollisuuksien sisällään pitämiä ristiriitoja: ympöivän yhteiskunnan ja kouluinstituution asettamien normien ja niistä kumpuavien velvollisuuksien noudattaminen ei aina mahdollista oppilaiden kohtaamista täydellisen inhimillisyyden kautta. Opettajan työhön sisältyy myös vaikeus tasapainotella välittävän ja kannustavan opettajan sekä oppilaan silmissä kurjia vaatimuksia, rajoja ja seurauksia asettavan ikävän aikuisen välillä. Opettajan ammatissa kohtaakin varmasti hankalia vuorovaikutustilanteita ja arvojen ristiriitoja tämän tästä, mutta välttäisin silti itse liiallisen hyvä poliisi-paha poliisi –vastakkainasetelman luomista. Vuorovaikutustilanteen konseptista riippumatta, opettajan tulisi aina pyrkiä kohtaamaan toinen osapuoli ymmärtävästi ja kunnioittavasti, pyrkien näkemään ihminen sen hetkisen roolinsa taustalla.
Koska ilman riittävää empatiakykyä on mahdotonta olla aidosti välittävä aikuinen, on empatian kokeminen välttämätön osa hyvää opettajuutta. Samalla liiallinen huolen kantaminen voi kuitenkin muodostua myös esimerkiksi oppilaita eriarvoistavaksi tekijäksi. Onkin tärkeää muistaa, että opettajana oman empatian on tärkeää riittää kaikille oppilaille.
Oppilaiden huoliin syventyminen voi Moision mukaan myös muodostua työssäjaksamista heikentäväksi tekijäksi. Onkohan edes olemassa sellaista opetus- ja kasvatusalan ammattilaista, joka ei vähintään kerran urallaan olisi ylittänyt omaa jaksamistaan, viemällä työssä kohtaamiaan murheita mukanaan kotiin? Omien havaintojeni mukaan tällaisen uupumisen seurauksena on yleensä jokin seuraavista vaihtoehdoista 1) kokemuksesta viisastuneena opettelee rajaamaan työn ja vapaa-ajan paremmin 2) päätyy toistuvaan empatia burn out –kierteeseen tai 3) kyynistyy uupuneena empatiakyvyttömäksi. Kuinka siis pitää huoli siitä, ettei itse ota liikaa kantaakseen?
Moisio., O-P. 2011. Huoli, empatia ja kunnioitus vuorovaikutuksessa. Teoksessa Pohjola., K. (toim.) Uusi koulu. Oppiminen mediakulttuurin aikakaudella. s. 211 - 223.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.