Tänne voit lisätä oman tekstipätkäsi (n. 3 sivua).

Kirjoitusviestinnän tehtävä: hahmottelua johdantoa ja teoreettista viitekehystä varten

Johdanto:

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaa koskeva yhteiskunnallinen kehitys näkyy Suomessa esimerkiksi tasa-arvolain (Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 1986) ja yhdenvertaisuuslain (2014) päivityksissä. Tasa-arvon tavoite ja laaja yhdenvertaisuusperiaate ohjaavat myös perusopetuksen kehittämistä (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 16). Positiivisesta kehityksestä huolimatta heteronormatiivisuus, eli hetero-oletus, on kuitenkin edelleen vahvasti läsnä nyky-yhteiskunnassamme ja koulutuksessamme. Koulumaailmassa se näkyy muun muassa heteronormatiivisena puheena, vakiintuneina toimintamalleina ja oppiaineiden sisällöissä. Heteronormatiivisuus ilmenee niin rakenteiden tasolla, kuin koulun arjessakin erilaisten sukupuolittuneiden ja seksualisoitujen käytäntöjen muodossa (Lehtonen, 2010).

Suomalaisessa koulutustutkimuksessa on toistuvasti todettu se, miten voimakkaasti heteronormatiivisuus on koulutuksessa läsnä, asettaen ihmiset heidän sukupuolensa ja seksuaalisen suuntautumisensa perusteella eriarvoiseen asemaan keskenään (Villberg, 2020). Heteronormatiivisuudella on monenlaisia ilmenemismuotoja. Kiusaamistapauksissa usein asetelma on se, että kiusattu on sellainen henkilö, joka poikkeaa jollakin tavalla esimerkiksi ‘’oikeanlaisesta’’ heteronormatiivisesta maskuliinisuuden mallista. Tällaisissa tapauksissa kiusaamisella pyritään kontrolloimaan ja samalla vahvistetaan heteronormia (Lehtonen, 2003). Tämä on yksi esimerkki siitä, mihin heteronormatiivisuus voi johtaa.

Tässä tutkimuksessa meidän mielenkiinnonkohteenamme on tutkia sateenkaarinuorten peruskouluaikaisia kokemuksia liittyen opettajien heteronormatiivisiin toimintamalleihin. Sateenkaarinuorella tarkoitamme seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön kuuluvaa nuorta (Seta, 2021). Sateenkaarinuoret valikoituivat tutkittavaksi siitä syystä, että he ovat saattaneet herkistyä huomaamaan heteronormatiivista toimintaa vahvemmin, kuin muut ikätoverinsa. Tämän vuoksi heidän kokemuksensa ovat ainutlaatuista ja arvokasta. Tutkittaviemme kokemukset ovat myös ajankohtaisia, sillä heidän peruskoulukokemuksensa ovat parhaimmillaan vain muutamien vuosien takaisia. Näin tavoitamme haastattelujen kautta ajankohtaista ja aitoa tietoa sekä kokemuksia koulumaailman nykytilasta peilaten heteronormatiivisuuteen. 

Aihetta on myös tutkittu suhteellisen vähän, joten koemme tulevina luokanopettajina tärkeäksi kartoittaa koulumaailman nykytilaa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden osalta. Tutkimustietoa siitä, miten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt kouluissa huomioidaan, ei lakien sekä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (POPS) päivitysten jälkeen vielä ole. Myös koulutustutkimus sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta on vähäistä. (Berg & Kokkonen 2020.)

Käsitteiden määrittelyä teoreettiseen viitekehykseen:

Tutkimuksemme ylin kattokäsite on heteronormatiivisuus. Heteronormatiivisuudesta tässä tutkimuksessa puhuttaessa tarkoitetaan ajattelutapaa, jossa heterous nähdään normina, kaikkia muita suuntautumisia toivotumpana, luonnollisempana ja parempana (Seta, 2021). Heteronormatiivisuus on ajattelu- ja asennoitumistapa, jossa kieltäydytään näkemästä seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen kirjoa sekä arvostetaan yhdenlaista sukupuolen ja seksuaalisuuden ilmaisu- ja kokemistapaa toista enemmän. Siihen sisältyy normatiivinen heteroseksuaalisuus, jonka mukaan heterous nähdään usein ainoana vaihtoehtona. (Lehtonen, 2010.)

Heteronormatiivisuudesta puhuttaessa on tärkeää määritellä myös muita siihen liittyviä sateenvarjotermejä. Heteronormatiivisuus pitää sisällään myös käsitteet seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli. Seksuaalisessa suuntautumisessa on kyse siitä, keihin ihminen tuntee seksuaalista ja/tai emotionaalista vetovoimaa. Määrittelyn perustana on sekä oma että vetovoiman kohteen sukupuoli. Yleensä käytetään jaottelua homo-, bi-, pan- ja heteroseksuaalisuus. Jokaiselle kuuluu oikeus määritellä tai olla määrittelemättä oma seksuaalinen suuntautumisensa. Se voi myös muuttua elinkaaren aikana. Sukupuoli on yksi ihmisten luokittelun kategoria ja juridinen määre. Se on jatkumo, joka koostuu erilaisista geneettisistä, kehityksellisistä, hormonaalisista, fysiologisista, psykologisista, sosiaalisista ja kulttuurisista ominaisuuksista. Se on myös monelle tärkeä identiteetti. (Seta, 2021)

Kun puhutaan heteronormatiivisuudesta, esiin saattaa nousta myös käsitteet sukupuolineutraalius ja sukupuolisensitiivisyys. Sukupuolineutraaliuden käsitteellä tarkoitetaan sitä, että sukupuolten välisiä eroja ei tunnisteta. Niiden merkitystä ja vaikutuksia ei tunneta, tunnisteta eikä tunnusteta: poikien ja tyttöjen välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä ei haluta tai osata ottaa huomioon. Synonyyminä käytetään joskus sukupuolisokeutta. Sukupuolineutraalius voi estää opettajaa näkemästä koulun arjessa ilmenevää suurta moninaisuutta ja vaihtelua tyttöjen ja poikien keskuudessa. Siellä missä erot vaimennetaan, voivat stereotypiat kukoistaa. 

Sukupuolineutraaliuden sijaan tarvittaisiin sukupuolisensitiivisyyttä, jolla tarkoitetaan sitä, että sukupuoleen kiinnitetään huomiota silloin, kun sillä saattaa olla jotain merkitystä. Vahva sukupuolineutraalius vaikuttaa tutkimusten mukaan pikemminkin ehkäisevästi kuin edistävästi sukupuolten väliseen tasa-arvoon. (Syrjäläinen & Kujala, 2018.) Syrjälä ja Kujala (2010) korostavat vielä sukupuolisensitiivisyyden olevan herkkyyttä tunnistaa omassa toiminnassaan tiedostamattomia tekijöitä, jotka vaikuttavat suhtautumisessa sukupuolen edustajiin. Tässä tutkimuksessa käytämme siis sukupuolineutraaliuden sijaan termiä sukupuolisensitiivisyys, jonka merkitys on lopulta täysin toinen, vaikka joskus näistä termeistä näkee puhuttavan lähes synonyymien kaltaisesti. Sukupuolisensitiivisyyden synonyyminä etenkin opetuksen parissa käytetään useimmiten sanaa sukupuolitietoisuus (Seta, 2021).