Karoliina Simonen 

Kirjatiivistelmä 

Luin lukupiirissä Kekoni ym. (2024) kirjan, vuorovaikutus työelämässä - kuinka edistää yhteistyötaitoja. 

Kirja tarkastelee vuorovaikutusosaamista aika pitkälti teoreettisesti, mutta myös käytännönläheisesti. Kirja sisälsi erilaisia käytännön harjoituksia ja menetelmiä vuorovaikutustilanteisiin ja hankalissa tilanteissa toimimiseen. Tarkastelin erityisesti muutamaa kohtaa kirjassa, mitkä kolahtivat itselleni. Nämä teemat osuivat myös vahvasti oivalluspäiväkirjassa tekemiini oivalluksiin ja ajatuksiin. 

Ensimmäinen tarkasteltavana oleva kohta käsittelee kohtaamista (s. 94). Kirjassa on esimerkki siitä, miten eräs työntekijä oli oivaltanut, että aiemmin aggressiivisesti ja rauhattomasti käyttäytynyt asiakas olikin käyttäytynyt mukavammin ja rauhallisemmin, kun hän kiinnitti kohtaamiseen jatkuvasti huomiota. Työntekijä kokeili asiakkaan kohtaamisessa, keskustelun pitämistä asiallisena ja rauhallisena, niin, että hän ei itsekään provosoidu asiakkaan puhumisista. Kun työntekijä tietoisesti vaikutti omaan käyttäytymistapaansa, asiakkaankin käytös oli mukavampaa. Tämä mielestäni kertoo hyvin sen, miten jokaisella meillä on välillä peiliin katsottavaa vuorovaikutustilanteissa, jotka tuntuvat haasteellisilta. Erityisesti tulevina opettajina täytyy osata reflektoida myös omaa käytöstään, jos oppilas käyttäytyy huonosti. 

Toinen kohta liittyy oppimisympäristön emotionaaliseen turvallisuuteen (s. 102). Emotionaalinen turvallisuus vähentää oppimistilanteissa olevaa epävarmuutta ja jännitystä. Kekola ym. (2024). Minulla kolahti erityisesti kohta missä sanottiin, että moni kokee esimerkiksi oppitunnilla puhumisen esiintymisenä ja näkee muut oppijat ja opettajan yleisönä. Tämä herätteli ajatuksiani, koska en ole koskaan tajunnut ajatella, että joku voisi kokea tilanteen niin. Ryhmään turvallisen tilan luominen on siis ihan todella tärkeää, jotta jokainen uskaltaa olla oma itsensä, eikä tarvitse jännittää sitä, että miten uskaltaa osallistua. Kirjassa kerrottiin myös, miten turvallista tilaa ryhmään voidaan luoda ja miten esimerkiksi oppimisympäristön tunnelmaan voidaan vaikuttaa. 

Kolmas mieleeni painunut kohta kirjasta käsittelee myös turvallista tilaa (s. 114). Kirja kertoo esimerkin tilanteesta, jossa oli tehty eräänlainen simulaatiovuorovaikutusharjoitus työelämässä olevien opiskelijoiden kanssa. Porukkaa ei oltu ryhmäytetty, eikä turvallista tilaa tajuttu luoda ensimmäisten kertojen aikana. Simulaation jälkeen yksi harjoituksessa mukana ollut loukkaantui, koska hänen rooliaan vuorovaikutuksessa arvioitiin. Kyse oli nimenomaan roolin arvioimisesta eikä tämän osallistuvan henkilön. Harjoitusta pitäneet ammattilaiset oivalsivat, että heidän olisi pitänyt koko ryhmän kanssa keskustella näistä asioista etukäteen ja valmistaa ryhmä paremmin tehtävään sekä luoda turvallinen tila. 

Kirja sisälsi paljon esimerkkejä erilaisista harjoittelutilanteista ja perusteli niitä teorian avulla. Vuorovaikutusteemaa käsiteltiin todella monipuolisesti.