Valtaosa sammakkoeläimistä on petoja. Aikuisena ne käyttävät ravintonaan pääasiallisesti hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia eläimiä. Useampien sammakoiden saalistaminen perustuu väijymiseen ja tahmeaan kieleen. Ne sinkoavat kielensä salamannopeasti kohti saalista ja saalis jää kiinni tahmeaan pintaan. Sammakot itse ovat merkittävä ravinnonlähde monille matelijoille, linnuille ja nisäkkäille.

Kaikkien sammakoiden yhteispiirteitä ovat kostea iho, pitkät ja voimakkaat takaraajat ja mulkosilmät. Niiden varpaiden välissä on räpylät ja ihossa limaa erittäviä nystyjä. Sammakon keuhkot ovat yksinkertaiset, siksi ne hengittävät myös kostean ihonsa kautta.

Sammakot ovat vaihtolämpöisiä ja viettävät talvet horroksessa lampien pohjamutaan kaivautuneena, sillä niiden verenkierto ei ole niin tehokasta kuin nisäkkäillä. 

Keväällä sammakot lisääntyvät vedessä kutemalla. Koirassammakot houkuttelevat naaraita kovaäänisellä ”grouk-grouk-grouk”-kurnutuksella.

Sammakon muodonvaihdos

1. Sammakot kutevat touko-kesäkuussa. Sammakoilla on ulkoinen hedelmöitys, eli naaras laskee ensin veteen mätimunat, jotka uros hedelmöittää siittiöillään. 

2. Munista kuoriutuu toukkia eli nuijapäitä muutamassa viikossa. Ne ovat kasvissyöjiä ja hengittävät kiduksilla.

3. Toukka kehittyy 2-3kk. Sen aikana sille kehittyy silmät ja suu, raajat ja kidusten tilalle keuhkot.

4.. Lopulta sen pyrstö surkastuu ja

5. Sammakonpoikanen on valmis siirtymään maa-elämään ja muuttuu samalla petoeläimeksi.

Suomessa eläviä sammakkolajeja on sammakko, viitasammakko ja rupikonna. Vesilisko ja rupilisko kuuluvat pyrstösammakoihin eli salamantereihin. Nimensä mukaisesti ne eivät pudota pyrstöään pois vaikka muuten elävät sammakon lailla. Kaikki Suomessa elävät sammakkolajit ovat rauhoitettuja ja se koskee myös niiden kutua ja nuijapäitä!