Talvella järven pinta jäätyy ja jää kelluu veden pinnalla, sillä jään tiheys on pienempi kuin veden. Pohjassa oleva +4 asteinen vesi on tiheintä ja raskainta,joten heti jään alla oleva lähes nolla-asteinen pintavesi on kylmempää ja kevyempää.

Se, että neliasteinen vesi (4 °C) on tiheintä eli "raskainta", on ratkaisevan tärkeää vesiekosysteemien selviytymiselle talvella ja  mahdollistaa elämän jatkumisen kylmissä olosuhteissa: 

• Pohjalla säilyy nestemäistä vettä, jonka lämpötila pysyy noin 4 °C koko talven ajan.

• Tämä tarkoittaa, että vesieläimet kuten kalat, selkärangattomat ja kasvit voivat selviytyä talvesta veden alla.

• Ilman tätä fysikaalista ominaisuutta:
  -Vesi jäätyisi pohjasta asti
  -Järvet ja joet jäätyisivät kokonaan
  -Monet vesiekosysteemit eivät selviäisi talvesta

Talvi on kuitenkin pitkä, pimeä ja kylmä kausi veden eliöille. Varsinkin lopputalvi on järven eliöille vaikeaa. Yhteyttäminen ja hapentuotto lakkaavat, koska valo ei pääse lumen ja jään alle. Vaikka kalat ja muut veden eläimet elävät säästeliäästi, ne tarvitsevat kuitenkin järven happivarastoja. Happea kuluu myös kuolleen kasvimassan hajottamiseen. Mitä runsaammin kasvillisuutta on kesällä, sitä runsaammin happea kuluu talvella.  Happikato ( hapen loppuminen) voi aiheuttaa kalakuolemia. 

KEVÄT

Keväällä jäät sulaa ja aurinko lämmittää veden pintakerroksen +4-asteiseksi. Muuttuessaan raskaammaksi se alkaa painua pohjaa kohti. Tätä vesimassan liikettä kutsutaan kevättäyskierroksi. Kierroksen ansiosta pohjan ravinteet nousevat pintaan kasvisplanktonin käyttöön. Kun koko vesimassa on neliasteista, tuuli sekoittaa hapekasta pintavettä muuhun vesimassaan.

Valon ja ravinteiden myötä tuottajat alkavat yhteyttää ja elämä vedessä vilkastuu. Levien määrän lisääntyessä niitä syövä eläinplankton lisääntyy, kotilot ja toukat kuoriutuvat ja kalat sekä sammakot aloittavat kutemisen.

KESÄ

 Kesän saapuessa aurinko lämmittää vettä edelleen ja kun pintavesi on lämmennyt yli neliasteiseksi, se ei enää sekoitu syvempien vesikerrosten kanssa. Järviin syntyy kesäkerrostuneisuus. Lämmin pintavesi kelluu kylmemmän ja painavamman alusveden päällä. Niiden välissä on kapea harppauskerros, jossa lämpötila laskee nopeasti.

Harppauskerros vaikeuttaa hapen pääsyä pohjaan ja ravinteiden kulkeutumista pintaan. Tästä syystä planktonin määrä voi keskikesällä vähetä ja kalojen liikkuminen se myötä. Pohjan kylmä vesi sitoo happea paremmin kuin pinnan lämmin vesi, siksi kalat jurottavat mielellään hapekkaissa järven syvänteissä.

SYKSY

Syksyllä toistuvat kevään tapahtumat. Pintaveden jäähtyessä +4-asteiseksi , se painuu pohjalle.Syystäyskierron myötä häviää kesän kerrostuneisuus. Syysmyrskyt sekoittavat vesimassaa, jolloin happea kulkeutuu pohjalle ja ravinteita pinnalle. Planktonin määrä lisääntyy ja kalojen elämä vilkastuu.