Uskonnot ilmiöinä

Uskonnon tutkijat ovat määritelleet uskonnon käsitteen monella tavalla. Yhden määritelmän mukaan uskonto vastaa perimmäisiin kysymyksiin:

Onko jumala olemassa?
Mikä on elämän tarkoitus?
Onko kuoleman jälkeistä elämää?

Toisen määritelmän mukaan uskonto on uskoa yliluonnollisiin voimiin.
On kuitenkin olemassa myös hengellisyyttä, joka on uskontojen ulkopuolella. Jotkut ihmiset kokevat perimmäisen henkisen merkityksen yhteydessä luontoon tai suhteessa muihin ihmisiin. Nämä ihmiset eivät usko yliluonnolliseen vaikuttavan heidän elämässään, silti heidän elämässään voidaan sanoa olevan uskonnollinen ulottuvuus.

Uskontona voidaan tarkastella myös ajatusmaailmoja, joilla ei ole yhteyttä perinteisiin uskontoihin. Esimerkkinä mainittakoon poliittinen ideologia kuten marxilaisuus.

Uskontojen ryhmittelyn avulla pyritään osoittamaan uskontojen eroja ja yhtäläisyyksiä. Uskontoja voidaan ryhmitellä levinneisyyden mukaan:

1. Uskontoja joilla on ollut maailmanlaajuista merkitystä kutsutaan maailmanuskonnoiksi. Tällaisia ovat kristinusko, juutalaisuus, islam, hindulaisuus ja buddhalaisuus. Bahai-uskontoa sanotaan nuorimmaksi maailmanuskonnoksi (synty 1800-luvulla) Myös Suomessa on pieni joukko bahai-yhteisön jäseniä.
2. Yhteen kansaan tai maantieteelliseen alueeseen liittyvää uskontoa kutsutaan kansalliseksi eli etniseksi uskonnoksi. Tällaisia ovat luonnonkansojen uskonnot ja suomalainen muinaisuskonto. Maailmanuskonnoista hindulaisuus ja juutalaisuus ovat luonteeltaan myös etnisiä uskontoja, samoin japanin perinteinen uskonto shintolaisuus. Etnisissä uskonnossa ei ole yleensä perustajaa.
3. Perustettuja uskontoja ovat esimerkiksi kristinusko, islam, buddhalaisuus kungfutselaisuus ja taolaisuus.
4. Uskontoja voidaan jaotella pyhien kirjojen mukaan: ne uskonnot joissa on pyhiä tekstejä ovat kirjauskontoja. Kristinuskon pyhä kirja on Raamattu, juutalaisuuden tärkein pyhä kirja on Toora ja islaminuskossa pyhä kirja on arabiankielinen Koraani.
5. Muissa kuin kirjauskonnoissa, uskonnollinen tieto kulkee suullisena perimätietona. Luonnonuskonnot ovat tällaisia. Suullista perinnettä on myös kirjauskonnoissa.

 

Uskonnot voidaan ryhmitellä myös jumalauskon perusteella:  

1. Kristinuskossa, juutalaisuudessa ja islaminuskossa on vain yksi jumala näitä uskontoja kutsutaan monoteistisiksi.
2. Polyteististen uskontojen kannattajat uskovat monien jumaluuksien olemassaoloon. Antiikin Kreikassa ja Roomassa oli eri asioihin erikoistuneet jumalat. Myös hindulaisuudessa on monia jumaluuksia.
3. Panteismiksi kutsutaan ajattelutapaa, jossa uskotaan jumaluuden ja henkien vaikuttavan kaikkialla. Panteismia esiintyy monissa luonnonuskonnoissa. Myös muinaissuomalaiset uskoivat henkien ja haltijoiden olemassaoloon.
4. Ihmistä joka ei usko jumalan ja jumalien olemassaolon kutsutaan ateistiksi Alkuperäisessä buddhalaisuudessa ei ollut jumalauskoa. Tiieteellinen humanismi ja marxilaisuus edustavat länsimaista ateismia.

 

mono = yksi

poly = monta

pan = kaikki, kaikkialla

a = ei