1800-luvun kansallisromantiikan aika Suomessa vaihtui 1800-luvun lopulla realismiin, kun huomattiin etteivät kaupungistuminen ja teollistuminen tuoneet pelkästään onnea ihmisten elämään. Kirjallisuudessa ja taiteessa ylipäätään kiinnitettiin huomioita yhteiskunnan epäkohtiin: maatalous- ja teollisuusköyhälistön kurjiin oloihin ja naisten alisteiseen asemaan. Realistien tavoitteena oli tehdä epäkohdat tunnetuiksi ja parantaa Suomen yhteiskunnallisia oloja. Romantiikan ihannoivien sävyjen tilalle tuli arkitodellisuuden realistinen kuvaus; ikäviäkään asioita ei vältelty. Naturalistit toivat korostetusti esille kaikkein kurjimpia ja ikävimpiä kohtaloita ja epäkohtia. Realistien aiheina olivat esimerkiksi köyhyys, alkoholismi, rikollisuus, eriarvoisuus, yhteiskuntaluokkien ja sukupuolten väliset erot lain edessä sekä naisten ja lasten heikko asema.

Suomalaisia realistisia kirjalijoita olivat mm. Minna Canth ja Juhani Aho.

(Tämä teksti on kesken.)