Eetu Isto: Hyökkäys 1899

Symbolismi syntyi 1800-luvun lopun Ranskassa vastustamaan realismin ajan ihanteettomuutta. Symbolistit kritisoivat realistista todellisuudenkuvausta sen ihanteettomuuden vuoksi. Symbolistit näkivät taiteen tehtävänä ihanteiden etsimisen arjen ulkopuolelta, ideoiden maailmasta. Ideat, ajatukset ja elämykset kuvattiin aistein havaittavin keinoin.

Symbolismin aikana kirjallisuuden valtalaji oli runous. Runoissa suosittiin haaveenomaista tunnelmaa, mystisyyttä, unenomaisuutta ja mielikuvituksellisuutta. Runouden ajateltiin parhaimmillaan olevan kuin musiikkia.

Suomalainen symbolismi oli karelianismia. Venäläistämistoimet sortovuosina (1899 - 1905 ja 1908 - 1917) synnyttivät vastareaktion ja suomalaiset taiteilijat ammensivat kansallismielisinä innostusta Kalevalasta ja Karjalasta. Karelianismi näkyi mm. Jean Sibeliuksen ja Akseli Gallen-Kallelan töissä. Kirjallisuudessa tunnetuimpia karelianisteja olivat Eino Leino, Juhani Aho ja Aino Kallas. 1900-luvun alkua on kutsutaankin suomalaisen taiteen kultakaudeksi.

Eino Leino

• Leino oli boheemi taiteilijaluonne, joka on tunnettu runoilijana, mutta toimi myös suomentajana ja lehtimiehenä.
• Leino tavoitteli runoissaan kauneuden ihannetta, mutta sisällytti runoihinsa monesti myös ironiaa.
• Kalevalan vaikutus näkyy selvimmin Leinon kaksiosaisessa Helkavirsiä I ja II -kokoelmissa (1903, 1916), joissa kerrotaan synkkäsävyisiä, eeppisiä sankaritarinoita.

Aino Kallas

• Kallaksen tunnetuin teos Sudenmorsian (1928) on kertomus hiidenmaalaisesta Aalosta, joka muuttuu ihmissudeksi vaistojensa vallassa. Tarina on luettavissa fantasiakertomuksena, mutta tarinan voi nähdä myös käsittelevän naisen itsemääräämisoikeutta omiin tunteisiinsa ja seksuaalisuuteensa.