Hankkeen alkaessa steam- ja makerkulttuuri olivat Joensuun kouluissa selvästi aika vierasta. Kouluilla saattoi jopa olla varastossa laitteita (esimerkiksi Micro:bittejä, Arduinoja tai Legorobottisarjoja), mutta näille ei keksitty merkityksellistä käyttöä ja/tai ne olivat vain IT-kurssin aineistoa. Monella koululla ei toisaalta ollut minkäänlaista soveltuvaa laitteistoa tai sitä oli vähän. Steamopetuksessa tekninen osaaminen on sinänsä merkittävää, mutta tätä oikeastaan vielä tärkeämpää oli pedagoginen soveltaminen eli miten steam ja maker soveltuvat vaikka historianopetukseen. Myös tärkeä näkökulma oli se, että opettaja saatiin toimimaan itse. Jos hankkeen vetäjä käy koululla vetämässä luokassa projektin, se ei välttämättä saa jatkoa. Sen sijaan tärkeämpää on saada opettaja rohkaistua, innostettua ja ohjattua riittävästi, että hän voi vetää projektin itsenäisesti ja saa tarvittaessa kyllä apua. On tärkeää saada projektista opettajan ja oppilaiden oma eikä hankkeen tekemä kouluprojekti.