Hyvää huomenta, koko koulun väki!

Oletko joskus katsoneet vanhaa valokuvaa ja yrittänyt tunnistaa, kuka siinä oikein on? Kuvan lapsella saattaa olla hassulta näyttävät vaatteet ja aivan erilainen kampaus. Sitten joku sanoo: ”Tuossahan on sinun isäsi!” Tai äitisi, isovanhempasi tai joku muu tuttu aikuinen.

On jännittävää ajatella, että jokainen aikuinen on joskus ollut sinun ikäisesi. Hän on opetellut lukemaan ja jännittänyt uusia asioita. Hänelläkin on ollut päiviä, jolloin kaikki on sujunut, ja päiviä, jolloin on tarvittu toisen apua.

Viime lauantaina vietettiin pyhäinpäivää. Silloin muistellaan läheisiä ihmisiä, jotka ovat kuolleet. Joku käy hautausmaalla, toinen sytyttää kynttilän, joku katselee valokuvia tai muistelee yhteisiä hetkiä.

Muisto voi olla aivan pieni. Se voi olla tuttu nauru tai yhteinen kalaretki. Ehkä voit muistaa, kun isä tai äiti luki sinulle iltasatua.

Muistaminen voi tuntua lämpimältä ja joskus myös haikealta. Meille tärkeän ihmisen sanat ja teot voivat kulkea mukanamme pitkään.

Menneiltä sukupolvilta jää meille myös taitoja ja tapoja.

Joku on opettanut leipomaan tutun leivonnaisen. Joku on näyttänyt, miten kala irrotetaan koukusta tai miten villasukkaan tehdään kantapää. Joku on opettanut laulun, leikin tai sanan, jota käytetään vain omassa suvussa tai kotiseudulla.

Tällaista yhteistä perintöä kutsutaan kulttuuriperinnöksi. Lisäksi siihen kuuluvat myös kielet ja kertomukset. Osa kulttuuriperintöä ovat myös vanhat rakennukset ja meille tärkeät paikat. Perheissä kulkee erilaisia tarinoita. Kun kuuntelemme niitä, opimme samalla toisistamme.

Menneisyys voi opettaa meille myös sen, mitä kannattaa tehdä paremmin.

Ajattele vaikka eilistä päivää. Jokin saattoi onnistua, koska harjoittelit sinnikkäästi. Ehkä riita päättyi, kun maltoit kuunnella. Ehkä jokin oma sana jäi harmittamaan ja huomasit, että ensi kerralla voisit sanoa asian ystävällisemmin.

Silloin olet jo oppinut menneisyydestä.

Annan teille tälle viikolle pienen tehtävän.

Kysy joltakin tutulta aikuiselta: ”Millaista elämä oli, kun olit minun ikäiseni?” Voitte kysyä myös hänen lempileikistään tai siitä, kuka opetti hänelle jonkin tärkeän taidon.

Saatat kuulla tarinan, jota et ole koskaan ennen kuullut.

Ja ajattele: myös tästä päivästä tulee menneisyyttä eli historiaa. Jonakin päivänä sinäkin saatat kertoa jollekulle, millaista oli sinun aikasi koulussa.

Millaisia muistoja haluat antaa toisille?

Voit tehdä jotakin, jonka joku muistaa vielä pitkään. Onko se hyvä muisto vai sellainen, josta tulee surullinen mieli?

Tulevaisuuden muistot syntyvät siitä, miten kohtelemme toisiamme tänään.

Hyvää alkavaa viikkoa meille kaikille!